sisällön alkuun
25.11.2017 09.35 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Takaisin artikkelisivulle

Artikkeli: Animecon 2 -raportti

Kirjoitettu 10.08.2003
Kirjoittaja: Veh

lauantaina 2.8.

sunnuntaina 3.8.

Guest of Honor -puhe (Jonathan Clements)

Animeconin ainoa kunniavieras Jonathan Clements oli valinnut ensimmäisen luentonsa aiheeksi tietokoneanimaation. Vastoin monien ennakko-odotuksia britti osoittautui todella hauskaksi ja mielenkiintoiseksi mieheksi, joka hallitsee alansa erinomaisesti.

1900-luvun alkupuolella piirretty animaatio tehtiin piirtämällä jokainen kuva erikseen ja filmaamalla nämä sitten yksi kerrallaan kameraan. Ennen pitkää kuitenkin kiinnostuttiin nk. cel-animaatiosta, missä käytettiin maksimissaan viittä päällekkäin olevaa osittain läpinäkyvää kalvoa valmiin kuvan muodostamiseen. Täten taustat piti piirtää vain kerran, ja rahaa säästyi merkittävästi.

Monet nousivat tätä uutta tyyliä vastaan; se ei ollut "oikeaa animaatiota", koska tekemiskustannuksissa säästettiin kalvojen avulla. Clements painotti, että elokuvantekijät etsivät aina keinoja tehdä entistä halvemmalla entistä suositummpia teoksia. Tätä varten sekä ollaan valmiita käyttämään entistä halvempia tuotantomenetelmiä että hyödyntämään erilaisia jekkuja. Esimerkiksi jos välttämättä haluttaisiin vetää suomalaisia katsomaan jotain, voitaisiin siihen lisätä paha muumi pääpahikseksi. Jos vielä parannettaisiin, annettaisiin teoksen nimeksi "Evil Moomin & the Sauna of Death" ja laitettaisiin se kertomaan joukosta yksinäiselle saarelle saunomaan tulleita nuoria jotka muumi teurastaisi yksitellen (Itse asiassa Clement käytti samanlaista kikkaa vetääkseen katsojia omalle luennolleen; ohjelmalehtinen lupaa puheen sisältävän tietoa post-apokalyptisestä Suomeen sijoittuvasta animeleffasta. Lisää pidemmällä tekstissä.)

Tietokoneanimaatio esiintyi animessa ensimmäisen kerran juuri tällaisen katsojia vetävän kikan muodossa. Vuonna 1983 julkaistun Golgo 13 -elokuvan lopputaistelukohtauksessa nimittäin hypätään yllättäen kelmutyylistä äärimmäisen tökerösti tehtyyn 3D-animaatioon, joka kuvaa helikopterijoukon hyökkäystä pilvenpiirtäjän kimppuun. Clements myös näytti tämän huvittavan pätkän meille. Golgo 13 ei muuten ollut missään määrin hyvä elokuva, mutta tietokonegrafiikka kyllä huomattiin ja se onnistui keräämään paljon katsojia.

Osamu Tezuka seurasi myöhemmin Golgon viitoittamia jälkiä ohjatessaan Akiraa. Tällä kertaa tietokoneanimaatiota käytettiin kuitenkin paljon huomaamattomammin esimerkiksi erään murtuvan muurin palasten realistiseen tippumiseen. 3D-animoitu osuus maalattiin käsin päälle jotta se ei erottuisi muusta tyylistä.

Merkittävän edistysaskeleen CG-anime (Computer Generated) saavutti Mamoru Oshiin ohjaajantöiden myötä (Clementsin mukaan niin omituinen mies, että eksyi alallekin mukaan vain törmättyään sattumalta lyhtypylvääseen ja nähtyään siinä olevan "animaattoreita halutaan"-ilmoituksen). Oshii käytti tietokone-efektejä ensimmäisen kerran Ghost in the Shellissä erinäisiin todellista filmikameraa matkiviin efekteihin sekä heijastusten ja vesipisaroiden tapaisiin pikkukoristeluihin. Merkittävintä oli, että koko GitS koottiin loppujen lopuksi koneella. Tämä säästi kuluja ja työvoimaa huomattavasti, ja 90-luvun loppuun mennessä jo lähes kaikki uudet animesarjat seurasivat elokuvan esimerkkiä. Tämä aiheutti työvoiman vapautumista animemarkkinoilla ja monet entiset animaattorit siirtyivät peliteollisuuteen.

Koneteho on käynyt halvemmaksi jatkuvasti aina tietokoneiden yleistymisestä lähtien. Niinpä nykyään jo periaatteessa koko anime voitaisiin tehdä alusta alkaen tietokoneella. Nykyään suurimmat ongelmat ovat liitosten, kasvojen ja hahmojen ympäristöön vaikuttamisen kanssa. Juuri tähän liittyy tarina Suomeen sijoittuvasta anime-elokuvasta; sen tuottajat tarvitsivat jonkin keinon välttää näitä kolmea suurta ongelmaa. Tämän takia tarina sijoitettiin tulevaisuuden Lappiin, missä lumi kätevästi estää näkyvyyttä, robotit ovat ihmisiä yleisempiä ja matkustaminen tehdään erinäisillä lentolaitteilla. Saimme nähdä pätkän tästäkin, eikä se vakuuttanut ainakaan minua missään määrin. Clement kertoi animen olevan nimeltään "Alice", ja että sitä ei pitäisi saada mistään Suomesta.

Lumen lisäksi toinen kätevä tapa välttää 3D:n näkymistä on sijoittaa tarina veden alle. Näin tehtiin esimerkiksi "Blue Remains"-nimisen leffan tapauksessa. Tummansininen tausta estää liitosten havaitsemista ja veden takia hahmot voivat pukeutua sukelluspukuihin (ja peittää näin suunsa) ja liikkua hitaasti.

Hiljakseen pelipuolelle siirtyneet ihmiset ovat palaamassa takaisin animen pariin. Tästä aiheutuu entistä runsaampi CG-grafiikan käyttö. Nykyään jo yksinäinen ihminen voi tuottaa Hoshi no Koen tapaista taiteellista loistoa ja suurella budjetilla voidaan päästä paljon upeampiin tuotoksiin. Clements ennustaa, että 3D-animaatio tulee syrjäyttämään cel-tyylin kokonaan tulevaisuudessa ja vaikka ihmiset aluksi suhtautuvatkin muutokseen samalla tavalla kuin siirryttäessä erikseen piirretyistä kuvista kelmuihin, ei lopulta kukaan jää kaipaamaan celejä.

Luento päättyi pätkään Blue Submarinesta.

kuva kuva
Jonathan Clements

Cosplay-esityskilpailu

Cosplay-esityskilpailu oli sijoitettu luentosali kahteen, joka oli istumapaikoiltaan varmaan puolet ensimmäistä pienempi. Tämä ei ollut hyvä ratkaisu; hädin tuskin ehdimme saamaan istumapaikat ennen kuin ryntäys sisään huoneeseen alkoi noin kymmentä minuuttia ennen esitystä. Lämpötila oli edelleen korkealla, joten huoneen täyttyessä ihmisistä olo kävi hyvin tukalaksi. Asioita huononsi entisestään äänentoistolaitteissa esiintynyt ongelma, jonka ansiosta ohjelma pääsi alkamaan vasta vartin myöhässä kun paikalle saatiin tuotua kannettava CD-soitin.

Esityskisan osallistujamäärä ei huimannut päätä; siihen oli osallistunut kaksi ryhmää. Aihevalinnatkin olivat likellä toisiaan ensimmäisen ryhmän tekomusisoidessa Gravitation-puvuissa Kotani Kinyan Rage Beatin tahtiin, toisen taas käyttäessä Gacktin Vanillaa ja Weiss Kreuz -asuja. Esitysten välissä tapahtumapaikka vaihdettiin rakennuksen aulaan, missä tilaa olikin hieman paremmin.

Ratkaisevaksi tekijäksi kilvan voitossa jäi esiintyminen; kun Gravi-poppoo veti kappaleensa läpi rauhassa ja hillitysti, WK-porukka täydensi kappalettaan vahvan yaoivaikutteisella koreografialla. Toinen ryhmä voitti yleisöäänestyksen äänimääräerolla luokkaa hyvin monta kannattavaa kättä vastaan yksi käsi ja virallinen tuomaristo oli samaa mieltä. Porukka palkittaisiin palkintopokaalilla heti kun se saataisiin takaisin kaivertamosta.

Pettymykseksi osoittautuneen esityskilvan jälkeen siirryin ensimmäisen luentosalin puolelle, missä meneillään oli "Foreign Anime Fandom"-paneeli. Osallistujamäärä ei ollut aivan samaa luokkaa cossauskisan kanssa; nopea lasku osoitti katsojia olevan paikalla suunnilleen viisitoista kappaletta.

kuva kuva kuva kuva kuva
Cosplay-ryhmät esiintymisjärjestyksessä

Animeunionin paneeli

(Pahoittelen mahdollisia nimissä esiintyviä virheitä. Jouduin poimimaan ne talteen nopeasti paneelin alussa.)

Animeunionin paneelin osanottajina olivat Markku Mulari OMAKE:sta, Kyuu Eturautti Hidoista, Anna Stenman TAS:ista, Jaakko Seppänen OTAKUT:ista, Einar Karttunen MAY:stä sekä paneelin alusta myöhästynyt Esa Ollitervo Animefinistä (joka liikkuu Kupolinkin irkkikanavalla nimellä fixie).

Paneeli aloitti kertaamalla Animeunionin historiaa. Alkusysäys järjestön perustamiselle annettiin toukokuussa 2002 OTAKUT:in tapaamisessa. Jatkoideoinnin jälkeen pidettiin perustamiskokous Tampereella viime vuoden syksynä. Nyt Animeunioniin kuuluvat jo kaikki merkittävimmät suomalaiset animeyhdistykset ja se on saanut yhteyksiä aina Japanin suurlähetystöön saakka.

Yksi Animeunionin tärkeistä lähtökohdista on piratismin ehkäiseminen. Se pyrkii levittämään suomalaisillekin ideaa, jonka mukaan "animea voi myös hankkia laillisesti". Tämä on erittäin tärkeää unionin julkiasun kannalta; massamediat eivät ottaisi sitä vakavasti jos se seuraisi perinteisiä kotiotakun moraalisäännöksiä.

Toinen unionin pyrkimys on lisätä animeyhdistysten määrää Suomessa. Uusien yhdistysten perustajia autetaan kaikin mahdollisin tavoin, etenkin Animeunioni on valmis helpottamaan rekisteröidyn yhdistyksen perustamiseen kuuluvaa sääntöhelvettiä mm. tarjoamalla muiden animeyhdistysten säännöstöjä peruskiviksi.

Paneeli keskusteli myös Animeunionin tulevaisuudesta. Kaikkein tarkimmin määritelty sen tämänhetkisistä tavoitteista on seuraavan Animeconin järjestäminen Jyväskylässä ensi vuonna. Koska kaupungissa ei vielä ole omaa yhdistystä, tullaan conin järjestelytehtävät hajauttamaan unionin sisällä. Lisää järjestäjiä tarvitaan.

Unionin päämääristä kaikkein tärkein on animen tunnettavuuden lisääminen Suomessa. Tätä varten se yrittää mm. vaikuttaa TV:n ohjelmatarjontaan ja pyrkii myös saamaan omien jäseniensä ääniä julki massamedioissa. Asiaan liittyneet muutamat yleisön kysymykset osoittivat, että Animeunioni todellakin keskittyy suuntautumaan nykyisen harrastajakunnan ulkopuolelle; ideana on parantaa toimintaedellytyksiä hankkimalla lisää resursseja yhdistyksen käyttöön. Tämän takia esimerkiksi hyvin organisoitua opetustoimintaa mangatyylisestä piirtämisestä kiinnostuneille ei ole vähään aikaan luvassa.

Animeunioni ei ole aikeissa rekisteröidä itseään lähitulevaisuudessa. Rekisteröitymistä vaikeuttaisi sekä järjestön epämääräinen sijainti että siitä seuraavat velvollisuudet. Se myös edellyttäisi, että kaikki Au:n jäsenyhdistykset rekisteröityisivät ensin (mikä ei vielä ole tapahtunut OMAKE:n kohdalla ja tuskin koskaan tulee onnistumaan Animefinin kanssa). Ovi ei silti ole suljettu tällaisellekaan mahdollisuudelle. Tällä hetkellä rekisteröitymisestä seuraava PR-hyöty ei kuitenkaan ole haittojen arvoista.

Myös Dragon Ball -kysymys otettiin esille (mistä panelistit eivät näyttäneet olevan kovinkaan tyytyväisiä). Animeunionin kanta nousseeseen mediakohuun oli ja on edelleen sen "vaikeneminen kuoliaaksi". Sen johtohenkilöstön mielestä asiassa vastaan paneminen vain lisäisi meteliä ja heikentäisi animen ja mangan asemaa maassamme. Sen sijaan unioni pyrkii hiljakseen levittämään "parempaa tietoa" aiheesta.

AMV:t

Päivän päätteeksi ensimmäisessä luentosalissa pidettiin vielä alkuperäiseen ohjelmaan kuulumaton AMV-esitys. Sitä hoitivat Arctic Tribe -nimisen musiikkivideotiimin jäsenet. Ensin ryhmä esitteli AMV:iden historiaa ja valmistusmenetelmiä runsaan vartin ajan ja näytti sen jälkeen kuusi valmista tuotosta, joista puolet olivat heidän omiaan ja loput kolme netin parasta nykyistä antia (Sappy Self-Indulgence, Always ja Right Now Someone is Reading this Title). Animemusiikkivideot ovat haettavissa tämän hetken johtavasta AMV-portaalista, animemusicvideos.orgista.

kuva
Arctic Tribe

Anime Suomen televisiossa -paneeli

Anime Suomen televisiossa oli ennalta kenties kaikkein odotetuin Animeconin paneeli- ja luentotapahtumista. Perinteisesti suomalaiset televisiokanavat eivät ole liikaa paljastelleet hankintatavoistaan ja -pyrkimyksistään, joten paneelin avoin suhtautuminen ohjelmahankintaan yllätti ainakin allekirjoittaneen. Valitettavasti emme saaneet kuulla kovin käänteentekeviä paljastuksia, vaikkakin Nelosen ohjelmavastaavan ajatukset kuulostavat varsin mielenkiintoisilta. Paneeli koostui kolmesta animeunionilaisesta sekä SubTV:n ohjelmavastaavasta Maaretta Tukiaisesta ja Nelosen pitkäelokuvahankkijasta Tomi Paalosmaasta.

Nelonen avasi oman puheenvuoronsa kertomalla, että uuden Digimonin hankkimiseksi tehdään töitä. Kummallakin kanavalla ongelmana tuntuu olevan juuri hankkiminen - ei niinkään se, etteivät hankkijat olisi kiinnostuneita animesta. Erityisen haasteellista tuntuu olevan löytää firma, joka omistaa sarjan tai elokuvan jakeluoikeuden Skandinaviassa. Silloin kun jotain löytyy, se on yleensä jenkkidubbia myyvä firma. Japanin mutkikkaat näyttelijäsopimukset kuulemma estävät alkuperäisten tuotteiden tuonnin Suomeen.

Nelonen on jo jonkin aikaa suunnitellut näytettäväksi 10 anime-elokuvan putkea. Tarkoituksena on ollut hankkia televisioon huipputason nimikkeitä kuten Ghost in the Shell ja Akira. Ohjelmistohankkija otti yhteyttä japanilaisiinkin firmoihin asian tiimoilta, mutta edes ne eivät tienneet, kenelle Suomen oikeudet kuuluivat.

Sen to chihiro no kamikakushin eli Henkien kätkemän myötä animen suosio länsimaissa on kasvanut merkittävästi. Nyt myös suuret jenkkiyritykset ovat kiinnostuneet alasta. Rahanahneiden suurfirmojen tulo mukaan bisnekseen näkyy välittömästi hankintahintojen nousussa, mikä vaikeuttaa erityisesti pienemmällä budjetilla liikkuvan SubTV:n toimintaa. Erityisen hankala yritys on tietenkin Disney, joka ei harrasta erillisten leffojen myyntiä ollenkaan. Sen lisäksi, että se vaatii valtavia kytkykauppoja, viihdekolossi ei näe Skandinaviaa kovinkaan tärkeänä markkinapiirinä, eikä siksi ole kiinnostunut meistä.

Kummatkin ohjelmavastaavat osoittivat olevansa jo melko hyvin perillä animesta. He olivat saaneet hyvää perehdytystä faneilta, toinen kanavista oli jopa kutsunut asiaan perehtyneen asiantuntijan yliopistolta luennoimaan asiaankuuluville henkilöille kuuluisista vanhoista ja uusista nimikkeistä (suomalainen fanikunta onkin tainnut olla varsin pahasti hakoteillä luullessaan, että hankkijat oikeasti tarvitsisivat tietoa yleisesti suosituista animesarjoista). Näiden perehdytysten ansiosta hankkijat ovat pyrkineetkin saamaan suomalaiseen televisioon todellisia klassikkosarjoja aina NGE:hen asti.

Hyvästä perussivistyksestä huolimatta viime vuosina ei ole tapahtunut paljoa kehitystä. Ohjelmien hankkiminen on aina hidasta. Nelosen kanta hankintaan on lievempi kuin Subin "todella vaikea löytää oikeuksien omistajia"; Paalosmaan mukaan hankinta ainoastaan "vaatii duunia". Merkittävä kysymys on animen kaupallinen kannattavuus. Vaikka Nelonenkin on oikeastaan palvelu, ja siksi valmis ottamaan takkiin joistain hankinnoistaan, ei se voi käyttää järkyttäviä summia rahaa johonkin leffaan, joka jouduttaisiin esittämään myöhäisyöllä ja jonka katsojaluvut ja mainosrahat jäisivät pieniksi.

Seuraavaksi keskustelu kääntyi Dragon Ball -kohuun. Kumpikaan hankkija ei ollut kovin huolestunut asiasta. Kanavat eivät suuntaa yleisestikään suuntaa ohjelmiaan lapsille, tosin Nelosen lastenohjelmablokkiin mahtuisi hyvin jotain uutta pehmeämpää animea. Kumpikin tiedostaa, että ecchimpi tavara olisi välttämätöntä laittaa myöhäisyöhön lasten ulottumattomiin.

Kyuu Eturautti, eräs paneelin osaanottajista, otti seuraavaksi esille eräältä kasvatustieteen maisterilta pyytämänsä lausunnon Little Snow Fairy Sugar -nimisestä animesarjasta. Asiantuntija suositteli sarjaa lämpimästi lapsille ja varhaisnuorille ja kannatti sen sijoitusta TV:n lastenohjelmapaikalle mieluiten suomeksi puhuttuna. Hankkijat kertoivat, että dubbaaminen on kuitenkin erittäin kallista. Parin kymmenen jakson sarja voi maksaa n. 200 000 vanhaa markkaa. Yleisö painotti, etteivät animeharrastajat todellakaan halua dubattua animea televisiosta.

Subbari hankki Sailor Mooninsa isomman pakettidiilin mukana, ja hankitussa versiossa sattui olemaan ruotsidubbi, joten sitä sitten käytettiin. Rayearth puolestaan onnistuttiin bongaamaan joltain ranskalaiselta julkaisijalta erikseen. Samalla firmalla ei ollut valitettavasti silloin enempää animea kaupan, mutta Tukiainen lupasi tiedustella asiaa uudestaan. Samalla paljastettiin ensimmäisen kerran, että Magic Knight Rayearth eli Taikasoturit todella tulisi tästä syksystä alkaen uusintana TV:stä. Yleisö antoi raikuvat aplodit.

Nelonen on tähän mennessä hankkinut kaiken animensa pakettikauppojen kautta. Tällä hetkellä se on jo ostamassa ohjelmaa vuosille 2005-2006, joten mahdolliset uudet hankinnat eivät tule fanien näkyviin vielä melko pitkään aikaan. Paalosmaan mukaan heille animea on oikeastaan vain "tipahtanut syliin". Siitä saadun vahvan positiivisen palautteen ansiosta hankinta tulee olemaan aktiivisempaa tulevaisuudessa. SubTV puolestaan on vasta viimeistelemässä ensi kevään ohjelmatarjontaansa.

Tämän jälkeen Kyuu otti puheeksi nykyisten animesarjojen suosion haluten tietää, ovatko tällä hetkellä televisiosta tulevat sarjat onnistuneet keräämään uusia faneja japanilaiselle animaatiolle. SubTV:llä katsojamäärät ovat kasvaneet alkuajoista, mutta katsojien määrä on silti marginaalinen. Myöskään Nelosella ei merkittävää kasvua ole tapahtunut mainostamisen puutteessa. Jos kanava joskus saisi suunnittelemansa animeleffaputken valmiiksi, sitä tultaisiin hypettämään ja kovaa. Mahdollisesti leffojen jälkeen kanavalle laukaistaisiin muutama TV-sarja pyörimään. Paalosmaata haluttaisi luoda "animeaalto" kasvattamaan ja pitämään yllä animen suosiota. Kohtalaisen hidas kasvu on silti kuulemma hyväksi, jotta anime ei jää pelkästään hetken muoti-ilmiöksi.

Maaretta Tukiainen huomioi, että animen piirrostyyli on nyt paljon laajemminkin muodissa. Siitä on jo ehtinyt tulla osa länsimaista visuaalista kulttuuria (minkä voivat huomata todeksi kaikki tuoreinta Anttilan mainoslehtisen etusivua katselevat, toim.huom.). Paalosmaan mielestä ennen kaikkea japanilaisten pelien virtaaminen länteen kasvattaa tyylin suosiota, koska pelien markkinat ovat paljon elokuvia suurempia.

Ohjelmahankkijat eivät enää kaipaa animefaneilta uusia suosituksia hyvistä animesarjoista tai addresseja niiden televisioon päästämiseksi. Tärkeintä on informaatio; kumpikin ottaisi mielellään tietoja vastaan Skandinavian TV-esitysoikeuksien omistajista. Laajaa suomalaista nettiin levittäytynyttä harrastajaverkkoa käyttäen tällaisia tietopaloja voitaisiin jopa bongata, ja se jos mikä auttaisi animen tuomista suomalaiseen televisioon.

Koska japanilla on vahva maailmankielistatus, ei kääntäjien löytäminen ole ilmeisesti kovinkaan vaikeaa. Taas murskattiin yksi harrastajauskomus siitä, miksei animea koskaan tule Suomeen paljon...

Kumpikin kanava hankkisi mieluusti animea omalle kohderyhmälleen. Nelosella nämä ovat 25-44-vuotiaat urbaanit naiset, Subbarilla 15-34-vuotiaat nuoret. Subia kiinnostaa myös marginaaliryhmien vetäminen kanavan katsojiksi. Tästä keskustelu kääntyi viime vuoden lopulle suunniteltuun hentai-viikkoon ja sen peruuntumiseen. Animeunionin paneeliosallistujat ilmaisivat yksimielisen tyytyväisyytensä siitä, etteivät lonkerot loppujen lopuksi saaneet ruutuaikaansa. Tukiainen tuntui edelleen olevan sitä mieltä, ettei aihepiiri olisi haitannut animen mainetta maassamme. Viikko jouduttiin perumaan, koska yleinen mielipide oli "syksyn aiempien tapahtumien vuoksi" kääntynyt eroottista viihdettä vastaan ja toimitusjohtaja päätti tämän takia jättää hentait esittämättä.

Nelonen keräsi irtopisteitä korostamalla, että kanava ei aio ostaa mitään, mitä se ei ole etukäteen nähnyt. Periaatteessa sillä olisi animeleffoja putkeensa saatavilla milloin tahansa, mutta Paalosmaa haluaa puhtaita A-luokan leffoja, Akiran ja GitS:in lisäksi ainakin Henkien kätkemän. Tällä hetkellä suunnitelmat ovat seis kontaktien puutteen takia.

Paneeli lopetettiin laimeilla paljastuksilla seuraavan vuoden animetarjonnasta. Nelonen ei tule esittämään uutta Digimonia vielä tänä syksynä tai ensi keväänä. Varma ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta mahdollisesti lisää nähdään kesä-syksyllä 2004. Ohjelmahankkija lupasi ottaa aivan uuden otteen asiaan nähtyään messutapahtumassa, kuinka vankka fanipohja sillä on. Joka tapauksessa uutta animea on tulossa. SubTV puolestaan kertoi, että DBZ:n uudet jaksot alkavat 1.9. ja Taikasoturien uusintakierros puolestaan 20.10.. Muuta Tukiainen ei voinut vielä paljastaa kilpailijan kuullen.

Cosplay-pukukilpailu

Cosplay-kilpailut ja AMV:t ovat nykyään jokaisen itseään arvostavan animeaiheisen conin vakiotavaraa. Myös ensimmäisessä Animeconissa kuulemani mukaan oli cosplaytä, tosin sen kilpailuun osallistui vain 2 ihmistä. Tällä kertaa cosplayaajia oli 33.

Esityskilpailusta viisastuneina conikävijät alkoivat saapua paikalle ja varata istumapaikkoja jo 45 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Tälläkin kertaa kaikki istumapaikat ehdittiin viedä reilusti ennen ohjelmaa, vaikka käytössä olikin isompi A-conissa tarjolla olevista luentosaleista. Itse kilvassa jokainen osallistuja käveli itsekseen salin ympäri syvässä hiljaisuudessa. Muutamat uskaltautuivat huutamaan hahmoihinsa liittyviä kommentteja ("Nyu!", "Nyo!", "Hail, Ilpalazzo!") esittäytyessään. Taustamusiikki ei välttämättä olisi ollut mikään huono idea tunnelman kohottamiseksi...

Cosplayaajia esiintyi seuraavista sarjoista ja peleistä: Final Fantasyt, Gravitation, Ah! My Goddess, Naruto, DiGi Charat, Inuyasha, Ranma Nibun no Ichi, Rurouni Kenshin, Azumanga Daiou, Gensou Maiden Saiyuki, Hellsing, Ragnarok Online, Paradise Kiss, Mononoke Hime, Excel Saga ja Toukyou Myuu Myuu. Ainoa useampia cosplayaajia kerännyt hahmo oli Inuyashan Kikyo, joita paikalla näkyi kaksi.

kuva kuva kuva kuva kuva kuva kuva
Kierroksen jälkeen (lähes) kaikki cosplayaajat siirtyivät ulos joukkokuvaan.

Takaisin artikkelisivulle

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste