sisällön alkuun
25.11.2017 09.36 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 23.12.2012

Alkuperäinen nimi:
アナザー

Translitterointi:
anazaa

Pituus:
12 jaksoa

Tekijä(t):
Studio: P.A. Works
Ohjaaja: Tsutomu Mizushima

Muita medioita:
Alkuperäisteos: kirja
Manga, 5 osaa
Live action -elokuva

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Another

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 23.12.2012

Sankarimme Koichi Sasakibara muuttaa maalle. Hän varmasti odotti japanilaisen maaseutuarcadian hyviä ja huonoja puolia, kuten rauhallista elämäntapaa, maanläheisiä ystäviä tai tylsää elämänrytmiä ja Tokion tovereiden rinnalla maalaisjunttimaisesti sisäänpäin lämpiäviä koulutovereita. Mutta sankarimme uusi elämänvaihe alkaakin kovin synkissä merkeissä keuhko-ongelmien tähden sairaalassa vietetyllä ajalla. Tätä sotkee myös silmälapullinen salaperäinen tyttö, kummallisesti käyttäytyvät luokkatoverit ja kolmen kympin kriisiään viettävä ponteva kirous, jonka tehtävänä on tuoda kuollut kävelemään ja harventaa yläkoulun viimeisen vuosiluokkain kolmatta luokkaa sen jäsenistä. Ja tietenkin sankarimme päätyy juuri tähän kirouksen riivaamaan luokkaan. Tästä vasta alkavatkin sankarimme todelliset ongelmat.

Ensimmäiseksi katsojan huomio kiinnittyy teoksen vahvoilla kontrasteilla leikkivään valo- ja värimaailmaan. Tummanpuhuvat, miltei pimeät kohtaukset, joihin valoa antavat vain hämyisät lähteet ovat mielenkiintoinen visuaalinen elämys. Vaikka ne toistavatkin kauhu- ja jännityselokuvien peruskuvastoa, ei arvon kriitikkonne ole nähnyt niitä toistettavan näin itsetietoisen varmasti taiteellisena elementtinä. 

Valoisatkin kohtaukset ovat täynnä tummuutta, varjoja, kontrasteja ja murretun kirkkaita värejä, jotka luovat mielenkiintoisen kontrastin syvien ja mustien kohtauksien rinnalla. Ne tekevät valonkin maailmasta synkän ja pelottavan lavasteen sarjan tapahtumille muuntuen kliimaksin jälkeen lähes perusanimemaisen pastellisävyiseksi ja valoisaksi maailmaksi. Arvostelijanne voisi narista miten teos lainaa selkeästi elementtejä visuaalisuuteensa edeltäneiden synkkyyttä kuvaavien teoksien visuaalisista parhaista puolista, mutta ei viitsi, sillä japanilainen telkkarituottaja ei keksi mielellään pyörää uudestaan, jos voi lainata idean toisaalta. Ja lainatut ideat toimivat teoksen konseptissa erittäin hyvin, joten pastissi olkoon siten sallittu.

Teoksen oma näkökulma muodostuu selviytymisdraaman genrestä lainatuista hippusista, kuten suhtautumisesta kiroukseen kaikkivaltiaana uhkana, joka keikkuu jokaisen hahmon yllä kuin se kuuluisa miekka hevoshännän jouhesta kuninkaan yllä. Ja teoksen tarkoituksena onkin siten kuvata enemmän kohtalokkaan luokan ryhmädynamiikan kehitystä, Damokleen miekan surmatessa tovereita luonnonvoiman tavoin heidän ympäriltään. Ja draaman ydin onkin siinä, miten luokan henki ja yhteistoiminta rakoileekaan suuren hermopaineen alla. Murhaajan, kirouksen aiheuttajan, tuon ylimääräisen matkustajan nk. ”elävän kuolleen” identiteetin selvitys vain jää selviytymisdraaman teemallisten kikkailujen jalkoihin. 

Viimeinen jakso on kaksinapainen: toisaalta se tuo edellä kuvatun tyydyttävän ja katsojan mielestä hahmojen ansaitseman onnellisen lopun. Toisaalta viimeisessä jaksossa teoksen tähän asti pahimpia genren kliseitä onnistuneesti vältelleen kerronnan paletti hajoaa. Teos taantuu kuvaamaan ponnettomia puukkohippaisia, koomisia kuolemia, joiden taustamusiikiksi sopisi hyvin Benny Hill -shown lanseeraama legendaarinen takaa-ajon sketsien teema. Ja juuri tämä ylimenevä kuolemien komiikka syö uskottavuutta teoksen lopusta, latistaen lopun varsin yllätyksellisen tragedian, ”elävän kuolleen” identiteetin paljastumisen ja sankarimme raskaan päätöksen mauttomaksi ja irralliseksi tapahtumaksi. Kenties pyrkimys on erottua mysteerigenrestä tekemällä hahmojen tragediasta suuremman elementin kuin perinteisestä elementistä. Eli syyllisen selvittämisen, löytämisen ja paljastamisen mahtipontisuudesta. 

Teoksen hahmot ovat varsin odotettuja ja siten kovin geneerisiä. Onkin selvää, että katsojan pitäisi mieltyä vain päähenkilöpariin, joiden välille teos rakentaa herkkiä romanttisia alavireitä, kuin vahingossa ja miellyttävän vaivihkaisesti. Vahvasti hahmojen ympärille rakentuva draama ei kuitenkaan onnistu luomaan vahvaa salaperäisyyden ilmapiiriä hahmokaartinsa ympärille. Katsojan pitäisi epäillä jokaista hahmoa, edes kerran, eläväksi kuolleeksi, mutta teoksen tapa käsitellä stereotyyppejään ei anna tähän mahdollisuutta. Me emme opi sivuhahmoista tarpeeksi voidaksemme epäillä heitä. Ja sankariparin päältä epäilyksen poistaa teoksen kerronta jo varsin pian. Tämä ei kuitenkaan syö teoksen draamaa, vaan saa katsojan mieltymään sanakaripariin enemmänkin, sillä teos rakentaa sankariparin ympärille pian jonkinlaisen, vaivihkaisen, ”yksin kaksin vastaan muu maailma”- vastakkainasettelun.

Ääninäyttely on geneeristä, toimivaa ja ammattimaista. Ilman laadullisia ylityksiä tai alituksia. Taustamusiikki vähäistä ja instrumentaalipainotteista. Teoksen musiikillinen huomio liittyy introon, joka on modernia ja kovin näennäisnokkelaa. Mutta silti hyvin teoksen henkeen sopiva.

Kaiken kaikkiaan lähes nokkelahko paranormaali jännäri kauhuelementein, joka sortuu lopussa epäloogisuuksiin, piristävään komediaan, jännän ja kivan tähden, niiden nimissä itseään ylentäen. Ja joka jännän ja kivan nimissä itsensä ylentää, se itsensä myös alentaa. Teos on kiusaannuttava kokonaisuus, joka on liiallinen pastissi perijapanilaisista kauhuelementeistä, joten teos muodostuukin kriitikkonne mielestä hieman mauttomaksi, epäomaperäiseksi, geneeriseksi ja hyvin helposti unohtuvaksi tekeleeksi. 

Hyvää Huonoa
  • visuaalisuus
  • tunnelma
  • juonen toteutus hajoaa lopussa
  • lopun koomisuus
  • lopun kliseisyys
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste