sisällön alkuun
25.11.2017 09.26 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 27.10.2011
Area 88 -logo

Alkuperäinen nimi:
エリア88

Translitterointi:
eria 88

Pituus:
12 jaksoa

Tekijä(t):
Studio: Group TAC
Ohjaaja: Isamu Imagake

Muita medioita:
manga, OAV

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

**

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Area 88

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 27.10.2011

Alue 88. Maanpäällinen helvetti. Pimeyden sydän. Aavikon kuolettava syvyys.  

Alue 88. Kylmien miesten kuolettavan kuuma leikkikenttä, jossa ihmishenki on halpa. 

Alue 88. Helvetti. Kiduttava, kuuma helvetti, jossa vahvat pärjäävät ja operoivat loistavasti taisteluhävittäjillään kuolettavissa ilmojen piirileikeissä ilmeisesti ilman kykyjä hahmottaa etäisyyksiä. Ainakin sankarimme Shin Kazaman hiustyylin luulisi haittaavan stereonäköä.

Nuo mainiot angstiset miehet mainioissa masiinoissaan keskellä Vietnamin sodan allegoriaa, jonka tapahtumat on sijoitettu aina ruutitynnyrin tavoin savuavaan Lähi-itään. Näin voisi lyhyesti luonnehtia Area 88 -mangaan pohjautuvaa, kaksituhattaluvun puolivälissä julkaistua animaatiosarjaa.

Sota on helvettiä, varsinkin jos sodit rahasta, jos osallistut sotaan ostaaksesi vapautesi tai jos tähän turhaan sotaan sinut järjesti entinen paras ystäväsi. Sotasi on siten yhtä merkityksetöntä kaaosta. Ainoa toivosi on nousta Alue 88:n helvetistä ja kostaa kärsimyksesi. Ainoa toivosi säilyttää edes rippeitä inhimillisyydestä koston ja sodan huumaavassa helvetissä, on toive sulkea syliinsä jälleen rakkaimpansa. Näistä lähtökohdasta alkaa Kazaman hahmon ympärille rakennettu juonikaari.

Teos sortuu helppoon tapaan luoda kerrontaa ja uudelleen lämmittämään hyväksi havaittuja ja menestyviä kerronnallisin kliseitä. Juonirakenne on pääsääntöisesti varsin episodimainen, joiden juoni on yleensä rakennettu jonkin hahmon edesottamuksien seuraamisen varaan. Tämä onkin paras tapa vaikuttaa katsojan mielipiteisiin ja tunnetiloihin eli kertomalla, miten sota on vaikuttanut hahmoihin. Teos ei onnistu saavuttamaan hahmojen emootioita. Ohuen ohuet draamat rakentuvat vankkojen, mutta niin kovin kulutettujen sotaelokuvakliseiden varaan. Toteutus on kuitenkin niin lattea ja niin kliseitä hyväilevä, että ilmapiiri latistuu ja muuntuu korniksi. Lopulta teos yrittää, paikka paikoin, väkisin alleviivata kohtauksen tunnevastetta ja tunnelmaa audiovisuaalisin klisein. Ei totuttujen teemojen ja muiden elementtien hyödyntämien ole väärin. Teoksen vaan täytyy koota ympärilleen hieman omaperäisyyden samettista kuorrutetta ja tässä teoksen tekijät onnistuvat liian harvoin. Joissakin episodeissa tekijät alentuvat loukkaamaan katsojan älykkyyttä tuottaakseen halpoja juonenkäänteitä. Ei lainkaan erinomaista viihdettä, kelvollista viihdettä kenties. 

Hahmot ovat valitettavan yksioikoisia karikatyyrejä sotaelokuvien ja vastaavien hahmostereotypioista. Katsoja ei ole oikeasti kiinnostunut sivupäähahmoista, vain sankarimme angstin syy on tarpeeksi moniulotteinen katsojan mielenkiintoa varten. Muutoin hahmot ovat visuaalista ilmettään ja ääninäyttelijävalintojaan myöten klassisen stereotyyppisiä, eivätkä ne lunasta ympärilleen rakennettuja odotuksia. Hahmot käyttäytyvät pökkelöinä stereotypioina tavoilla, jotka ovat lähes ennalta arvattavia. Vain sankarin hahmoon on rakennettu jonkinlaista omaperäistä taustaa ja sankarin motiivi korostuukin hyvin selkeästi kliseisten karikatyyrien joukosta. Teoksella on paha tapa ottaa ja nimetä ”punapaitoja”, hahmoja, joiden tehtävänä on menehtyä spektaakkelimaisesti jakson aikana. Kenties siksi, että teos pystyisi jaksojen loppukaneettina kertoa runollisia ja lyyrisiä yksinpuheluita sankarin ääninäyttelijän äänellä sodan julmuudesta.

Teoksen visuaalinen laatu on pääsääntöisesti varsin kelvollinen televisiotuotannoksi. Suurin ongelma on tuottaa teoksen kaltaisen aparaattien ympärille rakentuvan seikkailuteoksen vaatimaa konepornoa. Studion kyvyttömyys tuottaa lähes minkäänlaista pyörin, teloin tai suihkumoottorien liikkuvaa aparaattia tulee katsojalle selväksi jo ensimmäisen jakson aikana. Kolmiulotteiset laitteet ja aparaatit erottuvat liiaksi taustoista, ne käyttäytyvät kuin pelien kolmiulotteiset objektit ja ovat kerta kaikkiaan kammottavia katsella. Tuotantoarvoja on tuhlattu runsaasti lentotaisteluiden kuvaamiseen ja ne ovatkin teoksen parhainta visuaalista antia. Lentotaistelujen kuvaus on lähestulkoon realistista: yhteenotot ovat lyhyitä ja hyvin intensiivisiä.

Musiikkimatto on varsin monipuolinen. Musiikki on yleensä nopeatempoista, purkitettua taustahumppaa, joita käytetään varsin onnistuneesti taistelukohtauksien taustalla luomalla kohtaukseen oikean ilmapiirin. Kaiken kaikkiaan teoksen taustamusiikkimatto toimii varsin hyvin. Intro leikittelee fuuga-tyylillä ollen siten varsin onnistunut sekasikiö musiikilliseksi teokseksi. Outro on jatsahtavaa sinisävyistä kaipausta, joka on helposti unohduttavissa. 

Ääninäyttely on vakaissa käsissä: näyttelijät vetävät roolinsa erittäin hyvin ja tasaisesti. Erinomaisia tai riman alittavia esityksiä ei teoksesta löydy. Sivuhahmojenkin äänet ovat hyvin yleisen tason suorituksia. Minulla oli ilo katsella parikin episodia amerikkalaisella dupeilla ja voin hyvällä omallatunnolla todeta ettei ”jenkkiduppi” jää tasoltaan lainkaan alkuperäiskielen näyttelyä huonommaksi. 

Myös hävittäjäkoneet kuulostavat hävittäjäkoneilta ja Cessna kuulostaa cessnalta. Paitsi räjähtäessään, jolloin molemmat kilisevät ja kolisevat kuin lasia ja tiilenkappaleita rikottaisiin. Osoituksena juuri tämän liian käytetyn äänitehosteen voimasta, selkeä kauneusvirhe äänimaailmassa siis.

Parhaimmillaan teos on kuvatessaan ilmataisteluja. Silloin katsoja innostuu, mutta ei kuitenkaan nouse aivan penkkinsä laidalle istumaan. Niin jännittäviä eivät nuo kohtaukset ole.

Hyvää Huonoa
  • ilmataistelukuvaukset
  • taide varauksin
  • huonosti luotu juoni
  • paperinohuet hahmot
Arvosana: **

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste