sisällön alkuun
25.11.2017 09.28 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Todellista rohkeutta on suojella elämänsä pelimerkkiä tilanteessa kuin tilanteessa!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 10.4.2010
Azumanga daioh -logo

Alkuperäinen nimi:
あずまんが大王 THE ANIMATION

Translitterointi:
azumanga daiou THE ANIMATION

Pituus:
26 TV-sarjan jaksoa

Tekijä(t):
Ohjaaja: Hiroshi Nishikiori

Studiot: GENCO, J.C. Staff

Muita medioita:
Manga: Azuma Kiyohiko: 4 tankoubonia (alkuperäinen teos)

Keskusteluja Kupolissa:

Kupolin virallinen arvosana:

****

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Azumanga daioh

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Hectigo

arvostelu on päivitetty viimeksi 28.7.2003

Kuvittele anime, jossa ei ole minkäänlaista juonta. Kuvittele anime, jonka jokainen jakso koostuu useasta minijaksosta. Kuvittele anime, jota jaksat silti seurata täydet 26 episodia, ja jonka katsomisajasta puolet kierit lattialla nauraen täyttä päätä. Tai, vaihtoehtoisesti, tylsistyt kuoliaaksi. Olet kuvitellut Azumanga Daiohin. Anime, joka perustuu 4 ruudun sarjakuvastrippeihin, on pakostakin mielenkiintoinen tapaus, mutta Azumanga Daioh onnistuu silti yllättämään jokaisen katsojan.

Azumanga Daioh kertoo joukosta lukiolaistyttöjä, jotka käyvät koulussa, menevät välillä kotiin, ja lomailevat. Lopulta koittaa valmistumispäivä, ja vanha koulu jää taakse. Siinä se. Kummallisempaa juonta et sarjasta löydä, vaikka etsisit kissojen ja koirien kanssa. (kissat saattaisivat tosin sotkea sarjan tapahtumia...) Sarja keskittyy pääasiassa hahmoihin, sekä heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Ja niitähän riittää: jokaisesta päähenkilöstä kehittyy sarjan aikana hyvin yksilöllinen kuva katsojan mieleen, ja aikaa jaetaan tasaisesti jokaisen henkilön kesken. Omituisiin ajatuksiinsa jumahteleva Osaka (kyllä, Osaka) on suorastaan loistavan kekseliäs hahmo, samoin 10-vuotias ylisöpö lapsinero Chiyo-chan. Lisäksi ystävyksiin kuuluvat kissoihin ihastunut Sakaki, ylienerginen Tomo, painonsa kanssa kamppaileva Yomi, ja luonnollisesti muutamia opettajia. Englantia opettava Yukari-sensei ei voi olla naurattamatta omintakeisilla tempauksillaan, ja myös ecchihtävä Kimura-sensei nousee esiin sivuhahmojen joukosta.

Vaikka hahmot ovatkin oma lukunsa, komediasarjassa tärkeintä on luonnollisesti huumori, ja siinä Azumanga Daioh ei tuottane pettymystä kenellekään. Naurattaminen hoidetaan täydellisesti ajoitetuilla vitseillä, joita tulee paikoin jatkuvalla syötöllä. Toki myös monelle muulle animekomedialle tunnusmerkin omaista täydellistä sekopäisyyttä käytetään, mutta ei kuitenkaan liikaa: sarjan uskottavuus ei kärsi missään vaiheessa. Yleensäkin homma tuntuu hyvin tasapainotetulta ja hallussa olevalta paketilta, joka tarjoaa jotain hyvän huumorin jokaiselta osa-alueelta.

Parasta huumorissa on kuitenkin se, että mitään halpaa, ala-arvoista ja turhan perverssiä ei esiinny, vaan vitsit ovat älykkäitä, toisinaan jopa eräänlaisiin taideteoksiin verrattavissa olevia viritelmiä. Hyöty otetaan irti niin Japanin kulttuurin tuntemuksesta kuin katsojan kyvystä ymmärtää hienovaraisempaa vihjailua, ja tämä auttaa omalta osaltaan sarjan sisälle pääsemissä. Lisäksi laatu säilyy tasaisen hyvänä koko sarjan ajan, ja uutta tulee koko ajan mukaan. Tämä on harvinaista missä tahansa formaatissa olevalle komedialle, jopa elokuville, joten 26-jaksoisen TV-sarjan tapauksessa ei voi muuta kuin nostaa hattua. Jopa joidenkin vitsien lievä ylikäyttö jää syvälle varjoon, kun sarjan muut komedialliset ansiot nostetaan esiin.

Myös animaatio erottuu massasta: se on hyvin yksinkertaista ja vahvasti tyyliteltyä. Jostain syystä sarja toi tässä mielessä mieleeni Kareshi Kanojo no Jijoun, ehkäpä samantapainen stillien ja toiminnan saumaton yhteistoiminta ja paikoittainen ilmeiden ylikorostaminen vaikuttivat asiaan. Piirtotyyli on kuitenkin CG-vaikutteisempi, ja väriliukumia ja muita yksinkertaisuuksia käytetään usein tunnelmaa korostavina taustoina.

Ettei kehumista vaan tarvitsisi lopettaa, seiyuut hoitavat homman kotiin lähes täydellisesti. Jokainen ääninäyttelijä sopii hahmolle kuin nenä naamaan, ja lisää omalta osaltaan komedian herkullisuutta. Etenkin Osakan ääni pystyy uskomattomiin suorituksiin, ja luo sarjaan aivan uutta henkeä. Myös musiikki on kaikessa omituisuudessaan hyvin tarttuvaa, ja jopa animemusiikin huonoimpiin lukeutuvan alkuteeman kestää kuunnella kerta toisensa jälkeen, lähinnä hyvän sanoituksen ansiosta.

Azumanga Daiohillakin on silti huonot puolensa: kaikki eivät voi pitää tämäntyyppisestä komediasta. Toinen puoli kavereistani on lähinnä rakastanut tätä animea, mutta jotkut eivät ole vielä jaksaneet katsoa sarjaa edes puoliväliin asti. Lisäksi ensimmäisissä jaksoissa ei oikein pääse sarjaan sisälle, ja vasta neljännen tai viidennen jakson tiimoilla alkaa todella nauttimaan uniikista huumorista. Jossain on kuitenkin tehtävä uhrauksia,jos lähtee tekemään jotain näinkin kunnianhimoista. On oikeastaan vain hyvä, että ohjelma-aikaa ei tuhlata turhaan yleisön kosiskeluun.

Hyvää Huonoa
  • Miltei täydellistä huumoria
  • Todella omaperäinen
  • Osaka
  • Muutkin ihastuttavat henkilöt
  • Yksinkertainen, mutta tyylikäs ja toimiva animaatio
  • Ääninäyttely
  • Love-it-or-hate-it
  • Sarjan sisään pääseminen vie muutaman jakson
Arvosana: *****

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 10.4.2010

Azumanga Daiou

 

Animaatio on pääsääntöisesti hyvin puhdaslinjaista, geneeristä ja modernin halpaa tyyliä. Kun tekijät haluavat liioitella ja leikitellä, kyseinen tyyli väistyy moninaisten yksinkertaisempien tyylien tieltä, jotka korostavat kohtauksen tai hahmon tilaa, tunnetta ja käyttäytymistä. Tuota ja muita tunteisiin liittyviä tyypillisiä tehokeinoja viljellään sarjassa varsin usein, jopa kyllästymiseen asti. Samoin tehokeinoista yksinkertaistetut hahmot, joita viljellään usein kuvaamassa taustalla tapahtuvia henkilöitä, ovat hyvin ärsyttäviä vieden yksinkertaisine toistuvine animointeineen huomiota etualan tapahtumista. Ja Valmistaja minua armahtakoon, mutta tuskin kustannuksia olisi hirvittävästi nostanut jos animoijat olisivat tuottaneet meille turhaan still-kuvaan koululaitoksesta jopa animoidun, esiintymisten välissä viisareiden paikkaa vaihtavan kellon! Siveästä fanipalvelukuvastosta taas annamme kiitoksen. 

 

Juurikaan ilman suurempia juonikokoelmia, teos seuraa sankareita yhden jakson aikana useammassa lyhyissä, toisiinsa liittyvissä episodeissa. Tajunnanvirtauksellisten kohtauskollaasien tarkoituksena on seurata tiettyjä oppilaita läpi yläkouluvuosien, jotka alkavat kronologisesti ensimmäisestä yläkoulupäivästä ja päättyvät henkilöhahmojen valmistumiseen ja pääsyyn jatkokoulutukseen. Tietyt vitsit seuraavat läpi tarinan, kuten erään hahmon ongelmallinen suhde kotikissoihin - nuo kun tuppaavat puremaan kättä, joka niitä silittää. Tämäntyyppisiä vitsejä käytetäänkin hahmoja syventävinä, onhan sarjan kantavana ideana seurata maailmaa henkilöhahmojen silmin.

 

Henkilökaartiin kuuluu monipuolinen kokoelma paperinohuita hahmoja, jotka on laskelmoidusti luotu edustamaan pinnallisia ja varsin yksinkertaisia stereotypioita. Näin kyetään varmistamaan katsojien tunneside hahmoihin, vaikkakin pinnallisten ja näennäisten yhtymäkohtien kautta, mikä onkin syy hahmojen suosioon animaatiokulttuurin sisällä. Hahmojen persoonallisuuden erilaisiin puoliin, jos hahmoon on sellaisia ylipäätänsä vaivauduttu luomaan, palataan tasaisen epäsäännöllisesti läpi teoksen. Siten jokainen hahmo saa oman ruutuaikansa, mutta hahmojen seurannan rikkonaisuuden tähden niissä ei juurikaan tapahdu kehitystä. Vaikka hahmot eivät ole paksuja, on katraassa kuitenkin mieleenpainuvia persoonia.

 

Musiikki on kevyttä, polveilevan pehmeästi solisevaa taustamusiikkimattoa, mikä sopiikin melodisena musiikkipurona sarjan yleiseen pyöreän pehmeään ilmeeseen. Lisäksi on modernia veikeää instrumentaalimusiikkia, joka on omalla tavallaan kovin humoristista. Intro ja outro on sovitettu yhteen hyvin teoksen absurdimpien hetkien henkeen, mikä tekee niistä oudon kiinnostavia, vaikkakin vähän huvitusta tarjoavia. Sanoitukset ovat pääasiallisesti kovin ajatuksenvirtamaista höttöä, jota introssa kimittävät naissolistit kilpaa heleiden soitinten kanssa. Outrossa lauletaan pari oktaavia alempaa.

 

Huumoria syntyy japanilaisten rodullisten ja paikalliskulttuurillisten erojen käsittelystä ja kyseenalaisen fetissin omaavasta opettajasta aina selektiivisen aggressiivisiin kissaeläimiin asti.  Näiden fyysisten huumoritekijöiden lisäksi hahmot itse vastaavat älynväläyksillään ja teoillaan  vitseistä. Varsinkin Osakaksi nimetty hahmo on huumorin keskipisteessä. Komedia on keino esittää reaalimaailmassa hankalia, kiusallisia asioita turvallisesti. Teoksen huumori nojaakin toisinaan vahingoniloon ja iloiseen myötähäpeään. Vaikka varsinkin nousevan auringon maan sisäisiin kulttuurieroihin sekä käyttäytymis- ja sosiaalisääntöihin viittaava huumori ei ole huvittavaa, saavat yleinen absurdius, surrealismi ja kohellus tämänkin kyynisen arvostelijan suupielet nousemaan nykien ylöspäin.

 

Kaiken surrealismin ja söpöilyn keskeltä voidaan löytää keveään olemukseen nähden yllättävänkin syvällistä psykologista luotausta ja jopa henkilödraamallista vakavuutta – käsitteleehän teos käytännössä yläkoululaisten nuorten naisten elämää turvallisesti absurdin ylilyödyssä fiktiivimaailmassa. Valitettavasti tämä pilkistää esiin vain silloin tällöin ja tuolloinkin tiettyjen hahmojen ongelmia käsiteltäessä, ja tuolloinkin ohitetaan nuo mahdollisuudet saavuttaa syvällisyyttä.  

 

Sarja ei ole kaikille avautuva saati puhdas komedia. Kulttuurilliset erot sekä sosiaalihuumori eivät tavoita kaikkia. Sarjassa on omanlaisiaan psykoanalyyttisiä puolia, jotka eivät todellakaan viihdytä kaikkia katsojia. Ennen kaikkea sarjassa kuitenkin viljellään söpöjä asioita - joissakin jaksoissa jopa ylikuormitukseen asti - varsin helposti samaistuttavia henkilöhahmoja, vakavuutta ja viihdettä, ja kriitikko ymmärtää hyvin, miten sarjasta on tullut varsin suosittu. Tajunnanvirta vastaan ajanvirta; teoksesta on toinenkin arvostelu, suosittelen tutustumaan myös siihen.

 

Kolme tähteä.

Hyvää Huonoa
  • + tajunnanvirta
  • + syvempääkin ulottuvuutta
  • + söpö
  • - kulttuuristen erojen vuoksi jotkin vitsit eivät välttämättä mene perille
  • - söpö
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste