sisällön alkuun
25.11.2017 09.29 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"KUntaPOliittisten nuorten LIitto"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 1.8.2008

Pituus:
46 minuutin elokuva

Muita medioita:
Manga ja TV-sarja, jotka tehtiin elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

**

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Blood: The Last Vampire

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Tusken

arvostelu on päivitetty viimeksi 24.1.2006

Blood The Last Vampire asettuu ajassa muutama vuosi ennen Vietnamin sotaa Japanissa, Yokotassa, olevaan amerikkalaiseen armeijan tukikohtaan. Lähestyvän sodan lisäksi ihmisiä vaanii toinen uhka, kiropteraatti -nimiset pahat henget, jotka luonnollisestikin käyttävät ihmisiä pääasiallisena ravinnonlähteenään. Näitä petoja saapuu paikalle lahtaamaan Saya-niminen nuori neito, jota ei kevyestä asenteesta tai turhasta puhumisesta voi syyttää.

Tämän elokuvan suurin ansio on mahtava piirrosjälki, joka hakee haastajaansa. Onhan Blood sentään ensimmäinen täysin digitaalisesti tussattu, väritetty ja kuvattu anime-elokuva. Piirrosjälki on synkkää ja särmikästä, kuten vampyyriaiheiselta animelta voi odottaakin. Erityisen hienosti Bloodissa ovat onnistuneet valon ja varjon vaihtelut, jotka onnistuvat luomaan erityisen synkän ja sopivasti kauhuelokuvamaisen tunnelman. Myös hahmojen ja taistelukohtausten piirtämisessä on onnistuttu hyvin ja piirroslaatu jatkaa onnistunutta linjaansa elokuvan alusta loppuun.

Ääninäyttelyn taso vaihtelee suuresti kielestä riippuen, sillä hahmot puhuvat välillä japania ja välillä englantia. Japaniksi homma sujuu hyvin ja äänet sopivat hahmoille, keskustelut kuulostavat aidoille ja samaistuminen onnistuu, mutta sitten kun kieli vaihtuu, laatu romahtaa. Englantilaista ääninäyttelyä voi pahimmillaan sanoa apaattiseksi ja parhaimmillaan teennäiseksi. Yleensäkin englanniksi puhuttaessa tärkeämmältä on tuntunut sanojen oikea ja selkeä lausuminen kuin minkäänlainen tunteiden ilmaisun yrittäminen. Tämä syö luonnollisesti tunnelmasta ison palasen pois etenkin taistelukohtauksissa ja tylsentää elokuvaa rauhallisemmissa tilanteissa.

Bloodin hahmot ovat yllättävän inhimillisiä ja erityisesti pidin naishenkilöistä. Saya on pitkästä aikaa kunnollinen naistappaja, jonka voi ottaa vakavasti ja jonka mielenkiintoisena pitämisessä ei tarvita fanipalveluita. Saya on myös piirretty varsin särmikkäästi ja paksuja viivoja käyttäen, mikä tuo hahmoon paljon lisää luonnetta. Toisella naishahmolla ei ole nimeä, vaan hän on yksinkertaisesti terveydenhoitaja ja aivan tavallinen ihminen. Terveydenhoitaja oli ensimmäisellä katselukerralla melko tylsä hahmo, mutta näin jälkikäteen ajatellen on hienoa, että elokuviin voidaan laittaa niinkin tavallinen hahmo kuin säikky, keski-ikäinen terveydenhoitaja. Mieshahmoja ei ole oikeastaan mainittavaksi asti. David, Sayan ”pomo”, on olemassa, mutta häntä näytetään niukalti ja hänestä on melko mahdotonta saada minkäänlaista kuvaa.

Hahmojen erilaisuus on kuitenkin yksi tämän elokuvan ongelmista. Ne eivät yksinkertaisesti tule toimeen keskenään. Terveydenhoitaja yrittää puhua Sayalle, tämä ei vastaa, David yrittää puhua Sayalle, tämä kävelee pois, jotkut sivuhenkilöt puhuvat Sayalle, tämä mulkoilee heitä. Tarjoavathan nämä hiljaiset hetket, joilla kävellään pitkin käytäviä tietysti tilaisuuden ihailla hienoa piirrosjälkeä oikein kunnolla, mutta juonta se syö. Ei elokuvan kuulukaan olla jatkuvaa pälätystä, vaan hiljaisiakin hetkiä tarvitaan, mutta olisi hyvä, jos koko elokuvan aikana olisi edes muutama kunnollinen vuoropuhelu, johon päähenkilökin osallistuu. Elokuvan tärkein puute onkin mielestäni hahmo, joka voisi pakottaa Sayan puhumaan ja kenties jopa kertomaan jotain kaikesta elokuvassa nyt hämärän peittoon jääneestä.

Tämä hahmojen puhumattomuus vie samalla elokuvasta juontakin, kun hahmot eivät syvene tarinan aikana ja juonessakaan ei tapahdu kummoisia käännöksiä. Bloodin suurin kompastuskivi onkin mitäänsanomaton tarina, joka ei tarjoa paljoa pohdittavaa. Joitakin asioita jää hiukan epäselväksi, mutta toisen katselukerran jälkeen elokuvalla ei ole enää paljon mitään tarjottavaa piirrosjäljen lisäksi.

Suomijulkaisu on sitä, mitä toivoisin peruslaatuisen julkaisun olevankin: elokuvan lisäksi tarjolla on joitakin pieniä extroja: kuvagalleria, muiden elokuvien trailereita ja ”Making of” dokumentti, jonka sisälle on piilotettu Bloodin alkuperäinen japanilainen traileri. Extrojen olemassaolo oli aivan mukava yllätys, mutta dokumentti oli laadultaan varsin kehno ja sekava. Lyhyesti sanoen dokumentissa kerrottiin että nyt panostettiin piirroslaatuun tavallista enemmän.

Blood The Last Vampiressa on komeaa piirrosjälkeä, mutta siinä on yksinkertaisesti liian vähän juonta ja hahmoja, jotta siitä pystyisi todella nauttimaan. Blood on yksinkertaisuudestaan huolimatta kuitenkin katsomisen arvoinen ja suositeltavissa kaikille synkemmistä elokuvista pitäville, vaikka jättääkin onton olon, jos on siltä liikaa odottanut.

Hyvää Huonoa
  • Komea piirrosjälki
  • Inhimilliset hahmot
  • Ok suomijulkaisu
  • Juoneen ei ole panostettu
  • Hahmot eivät pysty kommunikoimaan keskenään
  • Japanilaiset ääninäyttelijät puhumassa englantia
Arvosana: **

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste