sisällön alkuun
25.11.2017 09.30 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"KUntaPOliittisten nuorten LIitto"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 15.9.2008

Alkuperäinen nimi:
カードキャプターさくら,

Translitterointi:
kaadokyaputaa sakura

Pituus:
70 TV-sarjan jaksoa, 3 Tomoyo Diaries -spesiaalia, kaksi täyspitkää elokuvaa

Tekijä(t):
Ohjaaja: Morio Asaka

Studio: Madhouse

Muita medioita:
Manga: CLAMP: 12 tankoubonia
(alkuperäinen teos)

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

*****

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Card Captor Sakura

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Iwa

arvostelu on päivitetty viimeksi 13.4.2003

Card Captor Sakura, tai "Cardcaptors", niin kuin se USA:ssa tunnetaan, on erittäin maineikkaan ja todella suositun ryhmän - CLAMPin - kaikkein tunnetuin sarja, joka pohjautuu CLAMP:in 12-osaiseen mangaan (mangaka: Mokona Apapa). Vaikka CLAMP on tehnyt useita sarjoja (animea + mangaa) kuten Kidou Tenshi Angelic Layer, Chobits, CLAMP Gakuen Tanteidan, Clover, Cluster, Campus Cop Duklyon, Lawful Drug, Mahou Kishi Rayearth, Rex, RG Veda, Shin Shunkaden, Shirahime-syou; Suki, Dakara Suki; Tokyo Babylon, Watashi no Suki na Hito, Wish ja X (siinä muuten osapuilleen kaikki), niistä ei yksikään ole saavuttanut niin kovaa suosiota kuin CCS. Syynä CCS:n suureen suosioon löytyykin jo noin vuosikymmenen takaa, jolloin Sailor Moon jyräsi. CLAMP otti SM:n suosiosta opikseen ja teki myöhemmin samantyylisen sarjan, CCS:n, joka osoittautui menestykseksi. CLAMP iski kultasuoneen, joka ei vielä tänäkään päivänä ole taatusti ehtynyt, CCS-oheistuotteita ostetaan edelleen ja sarja on julkaistu myös DVDnä.

Card Captor Sakura on CLAMPin tähänastisista töistä pisin. Sarja käsittää 70 osaa + 3 erityistä "Tomoyo Diaries"-osaa ja 2 täyspitkää elokuvaa. Saattaa kuulostaa uuvuttavalta, mutta sarjan nähneenä voin todeta, että siltä se ei tunnu. CCS esitettiin Japanissa vuosina 1998-2000, elokuva v. 1999, toinen elokuva v. 2000 ja - yllättävää kyllä - ei "animen aarreaittana" tunnetulla TV Tokyolla (kanavalla esitetty mm. Shin Seiki Evangelion ja Sailor Moon), vaan NHK-kanavalla, joka lähettää vain muutamaa animesarjaa.

Tarina saattaa kuulostaa ensin typerän lapselliselta ja taas kerran "jotain kerätään, jottei jotain kamalaa tapahtuisi"-sarjalta, mutta CLAMP ei olisi CLAMP ellei se onnistuisi tekemään näinkin tylsän kuuloisesta tarinasta todella vangitsevaa sarjaa. Yhtä kaikki: Tarinan alussa 9-vuotias Kinomoto Sakura, joka (seiyuuna Tange Sakura [mm. Maico - Android Announcer Maico 2010]) asuu kiltin isänsä, yliopiston arkeologian professorin, Kinomoto Fujitakan, (seiyuuna Tanaka Hideyuki) ja hieman rasittavan, mutta huolehitivaisen veljensä Kinomoto Touyan, (seiyuuna Seki Tomokazu [mm. Otoko-Maze - MAZE * Bakunetsu Jikuu]) kanssa mukavassa talossa Tomoedan (kuvitellussa?) kaupungissa. Sakura näkee oudon unen eräänä yönä (unen, joka aloittaa koko sarjan ja josta ei kerrota sen enempää)...

Sakuran äiti, Nadesico (seiyuuna Minaguchi Yuko) kuoli Sakuran ollessa kolmivuotias ja sarjassa Nadesicoa käsitelläänkin muutamaan otteeseen. Sakuralla on myös "rakastettu", Touyan paras kaveri, ruokaa rakastava Tsukishiro Yukito, (seiyuuna Ogata Megumi) , jota Sakura palvoo. Koulussa (Sakura käy neljättä luokkaa) Sakuralla on kolme vakiokaveria, mutta hänen todellinen ystävänsä on rikkaan lelutehtailijan, Daidouji Sonomin (seiyuuna Itoo Miki) tytär, Daidouji Tomoyo (seiyuuna Iwao Junko [mm. Tokiko "Key" Mima - Key the Metal Idol]), joka taas puolestaan jumaloi Sakuraa (ja jonka seksuaalisesta suuntauksesta voi päätellä yhtä ja toista...).

Vaikka porukka on näinkin värikästä, ei pidemmän päälle tästä asetelmasta irtoa 70 osan animesarjaa, joten varsinainen tarina:

Eräänä päivänä, kun Sakura on yksin kotona, huomaa hän jotain erikoista isänsä kirjastossa. Kuinka ollakaan, eräässä hyllyssä loistaa mystinen kirja, jonka kannessa lukee "The Clow". Tietenkin Sakura menee uteliaisuudenpuuskassaan hipelöimään kirjaa, jolloin se yllättäen avautuu ja mystinen tuulenhenkäys puhaltaa kirjan sisällä olevat Clow Cardit pitkin maita ja mantuja. Vapaana kortit aiheuttavat enemmän tai vähemmän hämminkiä, joten ne tulisi kerätä takaisin kirjaan (syynä saattaa olla myös todellinen katastrofi, jonka ennusmerkkejä väläytellään jaksossa 25, ja joka kohtaa jos kortteja ei pyydystetä...), jonne ne kuuluvat. Kaiken lisäksi kirjasta ilmaantuu vielä mystinen korttien peto, keltainen pehmolelun näköinen, oosakan murretta puhuva Kerberos - jota ulkomuotonsa vuoksi - kutsutaan sarjassa Kero-chaniksi. (seiyuuna Hisakawa Aya) Kortit taas kuuluvat mahtavalle edesmenneelle velholle, Clow Reedille, joka loi kortit ja muun tilpehöörin aikoja sitten.

Alkuhämmästyksestä selvittyään Kero kertoo Sakuralle, että kaikki kortit on kerättävä takaisin, ja alun vastahakoisuudesta (mikä Sailor Moon?) huolimatta Sakura ottaa kuin ottaakin "Korttienmetsästäjä Sakuran" vaativan tehtävän harteilleen. "Avuksi" tähän vaativaan tehtävään, Keron lisäksi, ilmoittautuu vapaaehtoisesti Tomoyo, jonka perimmäinen motiivi on kuitenkin kuvata videokamerallaan Sakuran "sankarilliset saavutukset". Kaiken lisäksi Sakuran täytyy joka kerta kortteja kaapatessaan pitää erilaista pukua, jotka suunnittelee - kuinkas ollakaan - Tomoyo. Tämä on erittäin hyvä juttu, koska näin Sakuran asusteisiin saadaan huomattavan paljon vaihtelua verrattuna esim. Sailor Mooniin, jossa Usagi + muu porukka pitää samaa kolttua yllään lähes koko sarjan ajan.

Muutaman kymmenen jakson jälkeen Sakuran, Tomoyon ja Keron ei enää tarvitse kuitenkaan metsästää kortteja kolmestaan, vaan gängiin liittyy kaksi uutta jäsentä, (ilmeisesti - ainakin aluksi - bi-seksuaali) Lee Shaolan (tai Shaoran Li, seiyuuna Kumai Motoko) ja hänen "serkku-morsiamensa" Li Meiling (tai Meilin, seiyuuna Nogami Yukana) Hong Kongista. Oikeastaan he eivät tule Sakuran avuksi, vaan kilpailijoiksi, jotka myös keräävät kortteja. Shaolanilla, kuten Sakurallakin, on maagisia kykyjä, mutta Meiling taas on hyvä taistelemaan. Myöskään Tomoyolla ei ole mitään maagisia kykyjä.

Yllämainittujen toilailuja seurataan koko ensimmäisen kauden ajan, joka (mielestäni) käsitää jaksot 1-46. Ensimmäistä kautta säestää kaksi Openingia: loistava Gumin esittämä Catch You, Catch Me (jaksot 1-31), sekä Anzan esittämä Tobira wo akete (jaksot 32-46) ja Endinginä kuullaan kahtakin kappaletta: Hirose Koumin esittämä Groovy! (jaksot 1-31) ja todella kaunista Chichiron esittämää Honey:ta. (jaksot 32-45 ja jonka on säveltänyt mainio Kanno Yoko) Jaksossa 46 luikautetaan vielä lopuksi Catch You, Catch Me kokoversiona, jonka jälkeen ensimmäinen kausi on loppu.

Kun on selvinnyt kahden jakson (45-46) saagasta, jonka nähtyään yllättyy varmasti, on aika vaihtaa Opening hienoksi, Sakamoto Maayan esittämäksi Platina (Purachina, jaksot 47-70) -kappaleeksi ja Ending Kojima Megumin esittämäksi Fruit Candyksi (hieman rasittava kipale) ja keskittyä enemmän henkilöiden välisiin tunteisiin. Kuitenkin myös toisella kaudella lyödään taas kortit esiin. Samalla esitellään myös kaksi viimeistä päähenkilöä, mystiset vaihto-oppilaat Englannista, Hiiragizawa Eriol ja Akizuki Nakuru, ja heidän "lemmikkinsä" Spinel. Tämän enempää en viitsi juonta paljastaa, koska loput on itse nähtävä.

Ja kun sarja seitsemänkymmenen episodin jälkeen loppuu, ja spesiaalit on nähty, on katsottavana vielä kaksi elokuvaa. Näistä ensimmäisestä "Card Captor Sakura the First Movie":sta en voi sanoa mitään, sillä en ole ko. elokuvaa katsonut, koska olen kuullut siitä pelkkää pahaa ja mainintoja, että CCS-fani ei menetä mitään jos ei katso tätä elokuvaa. Sen sijaan toinen elokuva, "Enchanted Cards" on loistava eikä sitä ole mitään syytä jättää katsomatta, jos piti sarjasta. Elokuvan loppumusiikkina kuullaan CHAKAn esittämä, kieltämättä aika junnaava kappale Ashita e no Melody, jonka jälkeen tulee vielä karmaiseva loppukevennys, "Kero-chan ni Omakase" - video, jonka allekirjoittanut haluaisi unohtaa katsoneensa.

CLAMP on jälleen kerran onnistunut luomaan mainion sarjan, jota ei kannata sen tyylilajin takia jättää katsomatta. Oli CCS sitten lapsellinen tai ei, voin rehellisesti tunnustaa olevani sarjan (ja CLAMPin) fani. Joten jos et pelkää söpöä shoujo-kuorta, suosittelen lämpimästi sarjan katsomaan. Mielestäni CCS on ja pysyy todellisena (mahou-) shoujon kulmakivenä.

Hyvää Huonoa
  • Seiyuut
  • Tarpeeksi yllätyksiä
  • Tarina
  • Henkilöt
  • Toinen elokuva
  • CLAMP
  • Tylsä loppu
  • Joskus itseään toistava
  • Muutamat heikot jaksot
  • Söpöilyä, siitä ei pääse yli eikä ympäri
  • Toisen elokuvan lopussa oleva "Kero-chan ni Omakase - video"
Arvosana: *****

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste