sisällön alkuun
25.11.2017 09.26 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 27.8.2008

Alkuperäinen nimi:
妖しのセレス

Translitterointi:
ayashi no seresu

Pituus:
24 TV-sarjan jaksoa

Muita medioita:
Manga:Yuu Watase: 14 tankoubonia
(alkuperäinen teos)

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

*****

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Ceres, Celestial Legend

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Plaque

arvostelu on päivitetty viimeksi 22.6.2003

Mikagen suvun kaksosten, Akin ja Ayan, kuusitoistavuotissyntymäpäivät ovat koittaneet. Niiden kunniaksi sisarusten vanhemmat haluavat viedä heidät perheen isoisän huvilalle pitämään massiiviset juhlat. Aya ja Aki innostuvat ideasta saman tien eivätkä turhaan viivyttele huvilalle lähtemisessä, sillä luvassahan olisi tuttuun tapaan paljon lahjoja ja sitäkin enemmän syötävää. Into kuitenkin laantuu pian sillä karu totuus tulee ilmi - mitään juhlia ei ole. Mikagen suku nimittäin kantaa heidän kovaksi onnekseen kirousta, jossa kuudentenatoista syntymäpäivänä tapahtuu jotain vähemmän miellyttävää; muutakin kuin se että he eivät saa lahjoja. Monimutkaisten tapahtumien ketju lähtee liikkeelle siitä, kun Ayan eteen tuodaan rasia, joka hänen käsketään avata. Hän ei kuitenkaan pysty siihen, joten Aki avuliaana poikana tekee sen melko huonoin seurauksin. Sitten isoisä tulee kertomaan Ayalle hieman taustoja.

Pian tämän jälkeen Aya löytääkin itsensä pakenemasta hämäräperäisiä miehiä ja taustalla olevaa isoisäänsä joka tahtoo jostain kumman syystä tapattaa hänet. Lopulta Ayasta tuntuu kuin kaikki haluaisivat viedä häneltä hengen kyselemättä sen enempiä. Mukaan kuvioihin tulee vielä yksi salaperäinen bishounen, joka pelastaa aluksi Ayan monista tilanteista joissa kuolemakin on ollut todella lähellä. Miehen rooli ei pääty kuitenkaan tähän, vaan hänellä on taustalla paljon suurempi osa, joka tulee ilmi kunnolla vasta sarjan loppupuolella. Sitä ennen hän on viileähkö ja tunteeton henkilö, joka ei tiedä edes kuka tai mikä on.


Vanhan tarun mukaan vuosisatoja sitten keskiajalla eräs tennyo, tarkemmin sanottuna taivaallinen neito joka tunnetaan myös enkelinä, laskeutui taivaista kylpemään maan pinnalle. Hän otti pois hagoromonsa, eli ainoan tapansa palata takaisin taivaaseen. Muuan mies näki tämän tennyon ja rakastui häneen sillä silmäyksellä. Hän piilotti pahaa-aavistamattoman neidon hagoromon ja otti hänet vaimokseen. Mies ei suostunutkaan enää palauttamaan tuota esinettä, siispä tämä tennyo ei pääsisi enää takasin kotiinsa.

Pian paljastuukin, että mikä kirous oikeastaan oli. Ayan sisältä herää tuo muinainen tennyo tavoitteenaan mikäs muukaan kuin kosto. Aluksi hän ilmestyy vain silloin, kun Aya on Akin lähellä yrittäen tappaa Akia ilman mitään sen tarkempaa syytä. Pian Aya oppiikin kommunikoimaan tennyon kanssa ja vanha taru osoittautuukin todeksi: hän on tullut noutamaan hagoromoaan. Tennyo ilmoittaa nimekseen Ceres, ja kertoo Akin olevan se mies joka varasti hänen hagoromonsa. Aki ei kuitenkaan muista sekaantuneensa mitenkään muinaiseen taivaalliseen neitoon, mutta tuskin tyttö turhiakaan turisee, joten jostain on kaivettava selitys tapahtumille. Mukaan tulee muitakin tahoja, joiden salaperäisenä tavoitteena on kaapata Ceres.

Animen alkupuolella juoni tuntuu todella mutkikkaalta ja sekavalta, mutta tämä tunne katoaa pian kun sarjaan pääsee kunnolla sisälle. Lopulta tapahtumat osoittautuvat todella selkeiksi ja yllätyksellisiksi, sillä varsinkin loppupuolella tapahtuu monia juonenkäänteitä joita ei olisi osannut kuvitellakaan. Jaksojen nimet saattavat tuntua spoilaavilta, mutta kun on katsonut sitä seuraavat jaksot niin tuo spoilaavuus on tiessään, sillä alkuperäinen tapahtuma ei ollutkaan se itse tekijä, vaan siitä seuraava. On ikävää, että tämä tapahtumien ketju rajoittuu vain loppupäähän, sillä tämän tyylistä juonella leikkimistä seuraisi mielellään. Ja jos koko sarja olisi täytetty näillä, niin varmasti se olisi ollut juonellisesti yksi rikkaimmista koskaan luoduista, mutta kun ei niin ei. Oma juttunsa on sitten loppu, joka oli luonteeltaan harvinaislaatuinen niinkin synkähköjen tapahtumien jälkeen. Siinä vaiheessa alkoi jo miettiä, että "hetkinen, voiko tämä oikeasti päättyä kaiken tämän jälkeen näin?".

Ayashi no Ceresin voi luokitella ilman mitään omantunnon tuskia draamasarjaksi, alussa on tosin toimintaakin reilusti luotien väistelemisen muodossa. Dramaattisuus tulee kunnolla pinnan alta hieman puolenvälin jälkeen. Sen luovat hahmojen vahvat tunteet toisiaan kohtaan ja se ikuinen jonkin tärkeän asian menettäminen tai sen epävarmuus. Kuolema näyttelee myös keskeistä osaa muodossa jos toisessa, mutta se ei ole yhtä absoluuttista, kuin yleensä voisi kuvitella. Itse asiassa se on vielä selittämättömämpää kuin normaalisti voisi kuvitellakaan. Humoristisia piirteitä sarjasta löytyy todella vähän, sillä ainoat vastaan tulleet vitsit olivat yhden henkilön aikaansaannoksia. Tämä henkilö on Mikagen suvun kotiapulainen, jonka humoristisuus perustuu oikeastaan ennemmin eleisiin ja ilmeisiin kuin varsinaisiin sanoihin. Silti kyseessä on muuten varsin vakava ja täysin huumoriton sarja. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään paha asia, sillä tähän ei olisi vakavamman olemuksensa ansiosta enempää humoristisia vaikutteita kannattanut lisätäkään tunnelman pilaamiseksi. Vakavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö iloisuutta olisi, myös tämä puoli saadaan nostettua esiin, tosin ei kuitenkaan niin kovin usein.


Taide on laadultaan keskitasoa. Mitään erikoispiirteitä ei oikeastaan löydy, vaan se on tavallista, melko kaunista katseltavaa. Monessa kohtaa on sarjaan teemaan liittyen paljon tummia ja haaleita värejä, jotka kuvastavat juuri tilannekohtaisesti sitä synkkyyttä mitä tekijät ovat luultavasti halunneetkin välittää. Ympäristöstä ei tosin löydy kovinkaan paljoa tarkempia yksityiskohtia, jotka painuisivat mieleen sen koommin, mutta pääteemat on toteutettu kiitettävästi, ilman sen kummempia valittamisen aiheita. Sarjan hahmoista tuntuu olevan panostettu enemmän miespuoleen, sillä noista löytyy komeampia yksilöitä lukumäärältään enemmän kuin kauniita naisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jälkimmäisiäkin olisi, mutta tässä kohdassa tulee ilmi että juoneen on panostettu paljon enemmän kuin fanipalveluun, ja sen kyllä huomaakin juonen perimmäisestä laadusta.

Musiikillinen puoli on toteutettu loistavasti, sarjan OP-pimputus Scarlet antaa lauhkeahkon ja rauhallisen alun, mutta varsinaisen niitin lyö tätä nopeatempoisempi ending, joka pistää väkisinkin kuuntelemaan itsensä yhä uudelleen. Ending vaihtuu kuitenkin puolenvälin jälkeen ja uusi kappale on mitäänsanomaton edellisen rinnalla. Sitä kuunnellessa alkaa vain muistelemaan edellistä ja jättää tämän uudemman lähes täysin huomiotta (tai niin ainakin kävi minun kohdallani). Olisi ollut ehkä viisaampaa laittaa tämä jälkimmäinen ending ensin, näin sekin olisi voinut saada lisää huomiota osakseen. Nyt se jää vain ensimmäisen musiikin varjoon. Sarjan taustamusiikit ovat juuri sopivia hommaansa, sillä mikään niistä ei varasta kohtausta huomiota herättävällä asenteellaan, vaan ne pysyvät omassa osassaan puheen alla. Seiyuuissa ei ole valittamista ollenkaan, he näyttelevät tilannekohtaisesti niin hyvin kuin tunnelman saavuttamisen kannalta on mahdollista. Ainoat miinukset, jotka seiyuuiden roolisuorituksista jäivät mieleen, olivat tuskanhuudot, jotka kuulostivat paljon vaisummilta kuin mitä niiden kuvittelisi olevan. Ne eivät silti edelleenkään ole pääosassa sarjassa, joten ne voi antaa anteeksi.

Kaikki jaksot ovat sopivasti mitoitettuja, eikä katsoja kyllästy pitkäveteisiin, turhiin dialogeihin. Tottahan toki sarjassa puhutaan paljon, mutta mikään ei ole pitkäveteistä jorinaa jonka tekisi mieli kelata saman tien pois. Hahmoista suurin osa on persoonallisia olemuksia, jotka käyttäytyvät "ihmismäisesti". Katsoja ei saa tunnetta, että heillä olisi jotenkin ennalta arvattavaa tai kaavamaista käytöstä, vaan kaikki tunteet ilmaistaan selkeästi ja ilman epävarmuutta.

Yhteenvetona Ayashi no Ceres on juonellisesti varsin moniulotteinen ja runsas sarja, mikä onkin melkeinpä välttämätöntä draamalle (ellei sitten nojata fanipalveluun) ja viihdyttävä anime, jonka katsoo mielellään loppuun saakka, muttei enää niin kovin mielellään toista kertaa sen perään. Suosittelen Ayashi no Ceresiä kaikille, jotka pitävät monimutkaisista ja vakavahenkisistä animeista.


Hyvää Huonoa
  • Juoni, joka on kaikkea muuta kuin yksitoikkoinen
  • Mieleenpainuva ending
  • Hahmojen persoonallisuus
  • Tunnelma
  • Ei uudelleenkatsomisarvoa
  • Juonenkäänteitä olisi voinut olla enemmänkin
  • Joidenkin voi olla vaikea päästä sisään heti alussa
Arvosana: *****

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste