sisällön alkuun
25.11.2017 09.36 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Mikä lepsakka sää!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 31.3.2012

Alkuperäinen nimi:
星を追う子ども

Translitterointi:
hoshi o ou kodomo

Pituus:
116 minuuttia

Tekijä(t):
Studio: CoMix Wave Films
Ohjaaja: Makoto Shinkai

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Children Who Chase Lost Voices from Deep Below

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 31.3.2012

Sankarittarellamme on ollut tapana livahtaa koulun ja kotitöiden jälkeen kotikylää ympäröiville metsäisille vuorille rakentamaan omaa pientä kotoista pesää hylätyn toisen maailmansodan aikaisen ilmatorjuntapatterin suojaluolaan. Tuolta kielekkeeltä tarjoutuu näkymä alas koko laaksoon ja maailmaan, jonka neitonen tuntee. Ikuiselta tuntuvan poutaisen kesän leppeydessä on yksinäisen tyttösen mukava mutustella eväsleipiä, katsella huimaavaa näkymää ja kuunnella kideradion kaappaamia lähetyksiä. Ja kuinkas ollakaan, eräänä poutaisena päivänä kideradion sattuma kaappaa oudon, mielikuvituksellisen, kauniin sävelmän, joka ei voi olla lähtöisin muualta kuin jonkin tai jonkun sydämestä. 
Ja kuinkas käykään, kas, niin käy, että eräänä päivänä tyttösen maailma muuttuu. Matkalla kotkanpesään tyttönen törmää olentoon, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Hän kohtaa myös pojan, joka oudoin ja visuaalisesti näyttävin keinoin pelastaa tyttösen oudon olennon kynsistä.
Ja kuinkas sitten kävikään? Kas käy niin, että pojan kehotuksesta huolimatta tyttönen palaa vuorien metsiin ja kohtaa pojan. Ja käy niin, että jokin mielenkiintoinen ja salaperäinen taho on kovin kiinnostunut pojasta, salaperäisestä olennosta. 
Ja miten tarina tästä jatkuukaan, kas, sen te – hyvät lukijani – saatte selvittää itse!

Teoksen ytimenä on olla hieman normaalista poikkeava matkakertomus. Valaistumiskertomus, jonka aikana tutustutaan elämän ja kuoleman moni merkitykselliseen ketjuun, huipentuen kliimaksiin, jossa kuolevaiselle annetaan mahdollisuuksia kuoleman kukistamiseen. Ja hinta tästä kuolevaisen perusrakenteita ravistelevasta hubriksesta on niin korkea, että matkakumppanuksien on tehtävä valintoja: valittava elämän ja kuoleman välillä ja tutkittava itseään ja persoonallisuuttaan, tartuttava tiukemmin tai päästettävä irti rakkaista edesmenneistä. Asunan matkakumppaneista salaliittolainen ja sotilas Morisaki on hahmona käytännössä rakennettu tämän yhden attribuutin toteuttamisen varaan. 

Teoksen kerronta tekee kaikkensa järjestäen hienot takaumat ja syvälliset nykyhetken kuvaukset kertoakseen hahmoista ja näiden taustoista, ajatuksista ja ymmärryksestä, liittyen teoksen tapahtumien teemaan. Hyvä ajatus, joka sortuu tiettyyn takaumien käytön korniuteen ja siihen että salaliittolainen Morisakin hahmo muotoutuu täysin yhden kliseisen rakennelman ruumiillistumaksi. Ja tämä hyvin lattean ja yksioikoinen kliseiden ruumiillistuma ei ole katsojan empatian arvoinen. 

Asuna itsessään näyttäytyy hieman särmikkäämpänä hahmona, jolla on ymmärrettäviä asioita tunnollaan. Mutta nämäkin kietoutuvat nipponin suosiman hahmoajatelman nuoren pikkuvanhan itsestään huolta pitävän tytön yksinäisyyden ympärille.

Ja siten Asunan hahmolla ei ole oikeastaan mitään järkevää syytä osallistua synkeän Morisakin ristiretkelle kuolemaa valloittamaan. Teos ei anna tämän haitata, vaan luo Asunasta varsin ghiblimäisen seikkailijattaren ja teoksen kiistattoman keskushahmon. Vaikka teos purkaakin teosta Asunan näkökulmasta, ei katsoja saa hänestä empatian otetta tai laajemman kiinnostuksen inspiraatiota. Ja syynä on käsikirjoituksen odotettu, ikivanha, tarinankerronnallinen tapa. Kliseet syövät Asunan hahmon lihan ja omaperäisyyden, jollaista hahmossa oli alkuhetkien aikana havaittavissa, jättäen jäljelle arkkityypin luurangon.

Arvoisa kriitikkonne näkee ja ymmärtää hahmojen matkansa aikana kokevat tuskat, mutta ei tunne näitä. Arvoisa kriitikkonne ei voi myötäelää, jos teos etenee matkakertomuksen luisilla raiteilla jäykästi liikkuvan junan tavoin odotettavista kohtauksista ja tapahtumista toiseen. Arvoisa kriitikkonne ei havaitse Asunan ja Morisakin välillä minkäänlaista toveruuden suhdetta, vaikka teos kovin pyrkiikin uskottelemaan jonkinlaisen kummallisen miltei ”isä-tytär-suhteen” rakentuneen päähenkilöiden välille. Arvoisalle kriitikollenne muodostuu hyvin vaillinainen kuva hahmoista, ja siten vaillinainen ja lattea kuva koko elokuvasta. Sivuhahmot ovat yhden tai puolentoista vitsin arkkityyppejä, jotka sopivat kauniisti seikkailullisen matkakertomuksen kaavaan.

Juoneltaan ja tarinakerronnaltaan teos on varsin kaavamainen. Tätä kaavamaisuutta eivät peitä jotkin kohtaukset, joissa teos kykenee saavuttamaan katsojan aidon mielenkiinnon. Eivät muutkaan kohtaukset ole täysin ala-arvoisen huonoja. Eivät lainkaan, sillä matkakertomuksen/seikkailun kaava on onnistunut, eikä teokseen käytetyllä vaivalla kyetä tuottamaan täyttä roskaa, vaan kohtauksia, jotka ovat hyvin geneerisiä, odotettavia ja yllätyksettömiä, mutta hyvin suoritettuja. On kuin teokseen olisi, rakkaudella vaalien, valittu kaikki ne kulutetuimmat seikkailukertomuksen käytetyimmät teemat ja ajatelmat. Näin hellien, ohjaaja ja käsikirjoittaja niitä viljelevät, odotetun rytmityksen tuovat. 

Vain hyvin, nätisti ja ripeästi etenevä tarinan kuljetus pelastaa katsojan täydeltä tylsistymiseltä, sillä siten teos etenee kliseisimmistä kohtauksista niihin kohtauksiin, jotka ovat viihdyttäviä, koska seikkailullisen matkakertomuksen, valaistumiskertomuksen, kaavan täydellinen toteuttaminen niin vaatii ja odottaa. Teos seuraa tätä kaavaa hyvin orjallisesti. Niin orjallisesti, että teoksen eteneminen ja juonenkäänteet ovat, varsin pitkälti, ennakoitavissa. 

Ja tarina, jonka teos kertoo, on jo kerrottu lukuisia kertoja: valaistumisretki kuoleman taltuttamiseksi, matka kohti valaistumista ja jumaluuksia. Matkan aikana käsitellään kuolemaa sen kaikessa merkityksessään. Kuolema on monisävyinen aihe, josta löytyy särmiä kerrottavaksi, mutta teos on valinnut sen kaikkein kulutetuimman särmän. Etäiseksi jäävien hahmojen kautta teos kertoo postikorttikliseeksi latistetun tarinan kuoleman tuntemuksista. 

Seikkailullisen matkakertomuksen kaava on tuloksellinen kaava, jos tähän lisää vain runsaita ripauksia omaperäisyyttä. Teoksessa on pyrkimys omalaatuisuuteen, oman idean pintasilausta, joka on kuin kariseva kultaus halpametallisen kynttilänjalan päällä. Toisaalla on vielä jäljellä ohut pintasilaus kultaa, toisaalla taas epäjalometalli loistaa hapettuneena ja tummana. Ja kun tätä halpametallista, rapistuvaa kynttilänjalkaa tarkastellaan, sitä ei voi väittää täyskultaiseksi tai edes kultaiseksi. Tämä teos ei omaa kuin ohuen laikkukaan silauksen viihdeteoksien parhainta kultaa, omaperäisyyden pintakiiltoa. Teoksen rakenne rakentuu liian näkyvästi ja ahkerasti lähes suoraan lainaten menestyneimpien teoksien visuaalisten ja tarinateknisten ratkaisujen kuvaston lainaamisen varaan, eikä varsinkaan jätä Studio Ghiblin seikkailullisia vanhempia merkkiteoksia rauhaan. 

Katsoja, joka ei saa kontaktia päähahmoihin, ja joka ennakoi kertomuksen ja juonenkäänteet. Katsoja, jolle jää tarinasta kuva, joka on hyvin lattea. Kuin nauttisi nätiltä ja herkulliselta näyttävän karkin, vain huomatakseen tämän olevan mauton.

Ja kauniilta ja herkulliselta teos näyttääkin. Selkeästi taiteellisesti suunnitellut taustat ovat maalauksellisia. Niiden toistamat maisemat ovat runsaita ja reheviä tarvittaessa yksityiskohdattoman yksityiskohtaisia. Taivaalla syöksyvät synkät pilvet tai lipuvat haituvat poutaiset taiteen imitoiden onnistuneesti totuutta sääilmiöiden kuvauksessa. Nätein ja yksityiskohtaisin taivaan ilmiöiden ja sään imitaatio, mitä olen missään animaatioissa nähnyt. Tarkkasilmäinen katsoja näkee teoksen taiteessa viitteitä ja selkeitä lainauksia, kuin tekijät olisivat käyneet läpi nipponinmaan menestyneimpien teoksien visuaalisia ilmeitä, ja hyödyntäneet ne lähes muokkaamatta omassa teoksessaan. Teoksen riemastuttavin visuaalinen elementti on, kun teos antaa katsojan nähdä Asunan silmin. Nämä kohtaukset ovat mielenkiintoisia ja riemastuttavia, eriskummallisia.

Hahmodesign on yllättävän tuttua, varsinkin maanalaisen maailman asukkaat tuntuvat hypänneen esille lentävistä paratiiseista tai kävelevistä Monty Python- tyylisistä linnakkeista. 

Taustamusiikki on rentouttavaa ja tunteikasta modernia instrumentaalimusiikkia. Taustamusiikkimattoa viljellään yllättävän vähän, mikä on kenties yksi tekijä teoksen kerronnan yleisen imun puutteeseen. Kriitikkonne ei ole varma tahdittiko taustamusiikki teoksen muutoin koreografialtaan mukiinmenevien toiminnallisten kohtauksien toimia. Asia, joka jää kummastuttamaan. Kun musiikkia käytetään, on se hyvin tehokasta taustarakennetta kohtauksen tunnevasteelle. 

Kaiken kaikkiaan teos on kaunis, mutta toteutukseltaan kovin, kovin kliseinen. Laina on selvää, lainaukset ovat selvempiä, eikä teoksessa ole tarpeeksi omaperäisyyttä, jolla teos pystyisi peittämään tai lunastamaan lainansa. Mutta teoksessa on kuitenkin oma kummallinen syvyytensä ja merkityksensä, imunsa, joka muodostuu niissä lukuisissa hieman poikkeavissa yksityiskohdissa, joita teoksen kokonaisuudessa viljellään. Nämä visuaaliset, tarinatekniset ja ohjaukselliset elementit eivät kuitenkaan nosta teosta erinomaisten teoksien sarjaan, mutta ne estävät teosta syöksymästä keskinkertaisuuksien syvyyksiin. 

Mystiikkaa, itämaista kuolemanmysteeriuskontojen filosofista noituutta, se sieluun katsojan liukuu. Se katsojan mielenkiintoa ylläpitää ja tästä elokuvasta kiinnostumaan saa.

Hyvää Huonoa
  • kaunis
  • tarinan kerronta
  • miljöö
  • hahmot
  • selkeät kliseet
  • liiaksi velkaa ollakseen pastissi
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste