sisällön alkuun
25.11.2017 09.23 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Jaskakin tietää että suoralinkitys on väärin"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 10.4.2010
City hunter -logo

Alkuperäinen nimi:
シティーハンター

Pituus:
51 ep.

Tekijä(t):
Kenji Kodama (ohjaaja)
Sunrise (studio)

Muita medioita:
Manga 35 vol.

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

City hunter

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Esittely

Esittelyn on kirjoittanut Herkko

City Hunter on niin tyylikäs, että se kykenee pelleilemään Miamin huumekyttien kustannuksella. Sarjan glamour ei synny rohkeiden, sukattomissa jaloissa istuvien italialaisten kenkien ja suorien vaaleiden housujen juppimaisesta yhdistelmästä, vaan tietyntyyppisestä japanilaisuudelle tyypillisestä miehisestä macho-kulttuurista, sen yliviemisestä mahtavuuden ja tyylin nimissä.

City Hunter -sarjaa katsova ei odota teoksen virtauksesta löytyvän itseanalyyttisiä, luotaavia suvantoja, vaan iloista viihdevirtaa; kahdenkymmmentäneljä (ja risat) minuuttia eskapismia ja toimintaa.

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 10.4.2010

Fanipalvelua, nättejä tyttöjä, aggressiivisia miehiä, kokoa kompensoivia käsiaseita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Sitä on City Hunterin arki!

City Hunter on niin tyylikäs, että se kykenee pelleilemään Miamin huumekyttien kustannuksella. Sarjan glamour ei synny rohkeiden, sukattomissa jaloissa istuvien italialaisten kenkien ja suorien vaaleiden housujen juppimaisesta yhdistelmästä, vaan tietyntyyppisestä japanilaisuudelle tyypillisestä miehisestä macho-kulttuurista, sen yliviemisestä mahtavuuden ja tyylin nimissä.

City Hunter -sarjaa katsova ei odota teoksen virtauksesta löytyvän itseanalyyttisiä, luotaavia suvantoja, vaan iloista viihdevirtaa; kahdenkymmmentäneljä (ja risat) minuuttia eskapismia ja toimintaa.

Sankari, Ryou Saeba, leikkii stereotyypeillä. Yhtenä hetkenä cool katunuoskan sweepperi, kuin Likainen Harry - toisena äkkiväärä, ylivilkas koheltaja ja vieläpä varsin itsetietoinen playboy, jonka manooverit kauniimman sukupuolen valloittamiseksi ovat yhtä tuloksekkaita kuin kevyen prikaatin hyökkäys, mutta niistä ei lauleta legendoina. Tämä menestyvä tunne-elämän häviäjä on kaikessa käpälöinti-innokkuudessaan muodostava suurimman osan sarjan huumorista.

Luonnollisesti tekijät ovat luoneen sankarimme yliaktiivisuuden vastineeksi harmonian säilyttävän sähäkän sankarittaren. Käytännössä hän on katalyytti, pelastettava neito, mutta hänet tuodaan varovasti osaksi sarjaa.

Punokseen lisätään myös pakollinen romanttinen tekijä, mikä palvelee myös huumoria. Pallottelu eripuraisesti sopuisan sankariparin keskinäisen vetovoiman sekä seksin ympärillä luo komediaa, joka on yleistajuista, ja siihen liittyvä slapstick on miltei hulvatonta.

Niin pää- kuin sivuhahmokaartinkin edustajat vaipuvat kaikki liukkaasti loksahdellen edustamiensa perusarkkityyppi lokeroihin. Vakavan toiminnan ja hersyvän huumorin yhdistelmä onnistuu useammin toimimaan kuin pettämään. Usein tämä johtuu siitä, että huumori on monitahoista ja viittaa sumeilemetta aikakauden niin globaaliin kuin paikalliseenkin populaarikulttuuriin.

Juoni koostuu pääasiallisesti yhden jakson kaarista, pääjuonikaari käsitellään muutamassa jaksossa. Käytännössä katsoja seuraa yli neljäkymmentä jaksoa seuraavan skenaarion variaatioita, jossa nuori ja kaunis nainen pyytää apua sovinistisankariltamme, joka ratkaisee ongelman. Välissä tapahtuu toimintaa sekä komediallisia hetkiä, joiden väliin mahdutetaan mahdollinen hahmokehitys. Mutta korostetut juonitekniset mielikuvituksettomuudet kertautuvat huumorin ja toiminnan ehdoilla, mistä seuraa turhauttavan itseääntoistavia jaksoja. Teos ei siten saane kehuja juonirakennelmista, jotka ovat kuin kiinalaiset bambutelineet Hong Kongin kallioisten saarten rakennustyömailla - sen halvimman mahdollisen alihankkijan rakentamana, tietenkin. Ne rakentuvat outojen yhteyksien varan, omaavat puuttuvia osia, eikä saumauksessa ole aina löydetty loogisimpia mahdollisia ratkaisuja. Ne ovat huteralla pohjalla ja heiluvat kuormitettaessa, mutta eivät romahda, eivätkä todellakaan aina ole kaikkein esteettisempiä. Monia ns. ”kaanonia” -jaksoja, jotka edistävät suuren hitaan juonen etenemistä, vaivaa episodimaisuus; selvästi jaksot on koostettu muutaman tärkeän kohtauksen ympärille, joissa tekijät käyttävät kaikki jaksokohtaisiin budjetteihin mahtuvat elokuvataiteelliset kikat. Ylipainotukset ja alleviivaukset luovat valitettavasti koskettavan banaaleja kohtauksia.

Sarjan taide on hyvin tyypillistä kasarikauden loppupuolen taidetta ja käsinpiirretyksi luvattoman epätasaista. Yksityiskohdattomine taustoineen ja oudosti animoituine objekteineen animaation taso vaihtelee jyrkästi jaksojen sisällä. Tämän havaitsee hyvin kävelevien ja liikkuvien kohteiden animoinnista. Tästä huolimatta teoksen visuaalisuus onnistuu parantumaan sarjan edetessä miltei siedettäväksi.

Päähenkilön ääninäyttelijä, Akira Kamiya, onnistuu tulkitsemaan päähenkilön kaksijakoisen persoonallisuuden vaihdokset esiintyen hyvin saumattomasti selluloidilla esiintyvän hahmon eleiden kanssa yhteen. Kamiya luo hämmästyttävän realistisen ja riemastuttavan illuusion taidolla, jonka jopa allekirjoittanut panee merkille. Tämä merkittävä taitaja jättää varjoonsa muut sarjan ääninäyttelijät, jotka tekevät kovin keskinkertaista työtä.

Fanipalveluun, kunhan se ei ole teoksen tai kohtauksen suoranainen itseisarvo, ei yleensä kyllästy. Mutta minäkin varsin itsellisenä ja sukupuoleni arvon tuntevana herrasmiehenä kyllästyin päähenkilön viljelemään egoistiseen, luultavasti jotakin puutetta freudilaisittain kompensoivaan, suoranaiseen sovinismiin. Tuollainen ei saisi edes, meidän herrasmiesten, sovinistien saunakerhossamme ystäviä.

Huomiona, ensimmäisessä ja kuudennessa jaksossa ”pahis” ajaa BMW E24- sarjan 635 CSI:llä. Heh, CSI... Muutoinkin sarjassa esiintyvä autokanta, pois lukien geneeriset tunnistamattomat taustakuvitukset, on kovin tuontipainotteista. 

 

Loppujen lopuksi teos on väkivallalla, riettaammalla fanipalvelulla ja isojen pyssyjen leikeillä kohotettu ”äijempi” mediakohokas erään Lupinin suvun mestarivarkaan edesottamuksista. Hyvä variaatio, silti. On hyvin selvää, miksi tämä aikakauttaan ja genreään parodioiva, honkkarielokuvista elementtejään lainaava, vaarallisia tilanteita tarjoava komedia on menestynyt, tuottanut useamman elokuvan, jatko-osia ja valitettavasti sen tarpeellisen kehnonlaisesti menestyneen spin-off-uudelleenlämmittelyn.

Kolme tähteä.

Hyvää Huonoa
  • + päähahmon ääninäyttely
  • + slapstick
  • + huumori
  • - sovinismi
  • - epätasainen piirustustyyli
  • - vaihteleva animaation laatu
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste