Full Metal Panic!: The Second Raid

Uusia vihollisia nousee vastustamaan sarjan aiemmasta osista tuttua Mithril-järjestöä ja sen sankareita. Resurssejaan uudelleenorganisoiva palkkasoturijärjestö aloittaa osastoittain prioriteettiensa tarkistamisen. Tämä hallinnollinen toimenpide aiheuttanee lopulta ongelmia päähenkilöparin välisiin henkilösuhteisiin. Kersantti Sagara Sousuken suureksi harmiksi hänen tehtäväkomennuksensa Tokioon päätetään. Lukiolaistyttö Chidori Kanamen suojelu osoitetaan kasvottomalle tiedusteluosaston operatiiville. Sankariparimme joutuu suurien muutoksien eteen, aina ehdottoman kuuliaisesti käskyihin suhtautunut kersantti Sousuke epäilee työtään, itseään ja paikkaansa maailmassa. Epäillessään kersanttimme havaitsee ehkä ensimmäisen kerran konkreettisesti liikkuvan, eliminointitehtäviin painottuvan työnsä ja elämäntapansa huonot puolet. Koska nyt hänellä on ehkäpä ensimmäisen kerran elämässään "kotirintama", jonne palata ja jossa joku tärkeä häntä odottaa.

Ilman Sousuken turvallisuusrintamalla tuloksetonta mutta tunnerintamalla tuloksellista lähiturvaa jäänyt Kaname on nyt miltei omillaan. Ainakin mitä tulee hänen emotionaaliseen turvallisuudentunteen ylläpitämiseen, sillä salakähmäisesti operoiva korvike on kyvytön korvaamaan kersanttiamme tällä saralla. Kostonhimoinen torsoksi kutistettu nemesis sekä uusi hieman epätavallinen vihollinen ovatkin ryhtyneet priorisoimaan käytettäviä resurssejaan suunnitelmiin, jotka tulevat haittaamaan suuresti Kanamen elämää ja turvallisuutta. Mukana on tietenkin, eeppisiin mittoihin väännettyjä fysiikan, mekaniikan ja järjellisen maailman lakeja rikkovia suunnattomia mechaturnauksia, jotka eivät ole mitenkään ”tavallisuudesta” poikkeavia sisällöltään, toiminnaltaan tai visuaalisuudeltaan.

FMP Second Raid, on katsojalle viihdyttävän toiminnallinen pakkaus, jos ei tahdo rasittaa itseään liikaa sarjan toteutuksen aukoilla ja muilla huonoilla puolilla. SR:ssä ei ole samanlaista camphuumorillista otetta kuin sen edeltäjäosissa, sen panostaessa enemmän vakavampaan draamaan. Ne katsojat, jotka ovat katselleet sarjakokonaisuuksia painottaen teoksen komediallisia puolia eivät tule tästä muutoksesta pitämään.

Sousuken konflikti kotirintaman ja omien tarpeidensa sekä liikkuvan ammattisotilaan työn ja elämäntavan välillä onkin sarjan pääteema, jota käsitellään tässä teoksessa hyvin vakavalla otteella. Tämä on se Second Raidin pääpoikkeus ja vakavuustekijä verrattuna edeltäneisiin teoksiin, joissa asiaa käsiteltiin huumorilla. Tuon tilanteen vakavuuden ansiosta tekijät ovat saaneet mukaan suuria negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Niitä käytetäänkin varsin tehokkaasti Sagaran sekä sarjan ajassa tiivistetymmin, Kanamen henkilöhahmojen kehittämiseen ja kasvattamiseen. Sarjan luonteen tähden ei tämä hahmokehitys pääse yllättämään, mutta tuo sarjaan ihmissuhdedraamaakin ihan tarpeeksi.

Viholliskaartia on päivitetty tuomalla mukaan yhden mielipuolen sijasta kolme - tai no kaksi, eivät siskokset juurikaan toisistaan eroa - vastustajaa. Heistä miespuoleisin mielipuoli on sopivan perverssin humoristinen tuodakseen omanlaatuista kontrastia äkkinäisille järjettömyyksilleen. Ja yllättäen tämä vihulainen supreme tuokin sarjaan yllättävän huvittavaa mustaa huumoria. Sisaruspari taas tuo viittauksineen insestiseen tyttörakkauteen mukaan fanipalveluosaston edustusta ja klassista "ehdollistettu tappajalolita"- tekijään liitettävää melankoliaa. Viholliskaartia on parannettu huomattavasti sarjakokonaisuuden edeltävästä osasta, mikä on positiivinen asia.

FMP:n toisen iskun piirrosjälki on hyvää modernia ja totuttua normaalia laatua ilman sen suurempia animointivirheitä. Yleisilmeeltään visuaalisuus on kolmiulotteisempaa ja ajoneuvosuunnittelun tulokset ovat uusien mechojen rintamalla varsin yllätyksetöntä mutta siedettävää katsella.

FMP:n Raid - 2 ei onnistu tuomaan edistystä genreen tai tietokoneiden multitallennusmedioiden yhteiskäyttö- ja hallintatekniikkastandardiin. Mutta se on silti varsin mehevää kevyttä toiminnallista viihdettä sitä hakeville. Vakavoituessaankin sarja pitää yllä jo totuttua pilkettä silmäkulmassa sarjassa esitettyjen asioiden, varsinkin mechojen suhteen. Mechataistot puuduttavat edelleenkin ne katsojat jotka suhtautuvat niihin turhan vakavasti, mutta toiminnallista puolikomediallista teosta hakevat sulattavat ne varsin vaivoitta. Siltikään monet eivät tule vakavoituneesta FMP:stä pitämään, mutta negatiivisia asioita on käsiteltävä vakavasti, tekijöiden yrittäessä ylläpitää uskottavaa tarinan kehitystä.

Ylimelisen mecha-arvostelijan yksityiskohtain nurkkaus:
Mithril- tuon äärimmäisen täydellinen, salaperäinen metalli, amalgaamin vastapuoli. Toisin kuin amalgaami, mitä vanhempi kansanosa pitää Suomessakin suussaan, mithrilin loi luultavasti mies joka omasi amalgamipaikkoja hampaissaan. Eräs englantilainen herrasmies, kyllästyttyään moninaisiin asioihin ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, kirjoitti suurimman teoksen mitä fantasiakirjallisuuden rönsyilevässä maailmassa on koskana luotu. Tämä nerokas mies, tarinankertoja ja maailmanrakentaja supreme tarkisti lähes jokaisen yksityiskohdan, loi maailman jolle ei helposti löydy vertaa. Ja tämän maailman yksi pieni yksityiskohta, yksi harkittu tarkistettu yksityiskohta on juuri tämä morian hopeaksi ja aitohopeaksi kutsuttu metalli. Mihtril tulee Tolkienin luomasta fiktiivisestä harmaahaltioiden kielestä, ollen siten suoranainen viittaus edellä mainitun englantilaisen herrasmiehen teokseen. Tätä vain Morian kääpiökaivantojen syvyyksistä löytyvää, muokattavuudeltaan kuparin luokkaa, mutta rakenteelliselta kestävyydeltään terästäkin kestävämmän metallin reaalimaailman vastine on luultavasti, hyvin todennäköisesti titaani. Tietenkin Mithril- ei välttämättä ole yksinkertainen alkuainemetalli kuin titaani, vaan taikuuden maailmassa tuo saattaa hyvinkin olla ominaisuuksiltaan ”vaahtomaista” metallia tai jopa nanomekaanisesti vahvistettua normaalia metallia. Luonnollisesti, jo että ko. metalli olisi titaani, selittyisi se miksi Tolkienin universumissa Mithriliä pidettiin jopa huomattavasti kultaakin kalliimpana metallina. Pelkästään tuotantokustannukset keskiaikaisella teknologialla, - vaikkakin ehkäpä tuntemattomien maagisten kykyjen avustuksella - olisivat suunnattomat, jos Morian kaivannoissa tuotettaisiin mundaania ja tylsää titaania. Mainittakoon, että korostaakseen rikkauksiaan mahtava Keisari Napoleon III tarjosi parhaimmille juhlavierailleen aterioita alumiiniastioista, alumiinin ollessa hänen hallintoaikanaan ja pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin, juuri tuotantokustannuksiensa tähden kultaakin kalliimpaa.

Haltiat valmistivat muun muassa Mithrilistä teoksen, joka kykenee heijastamaan vain kuun ja tähtien valoa, mitä käytettiin muun muassa Morian länsiportissa. Sekä tunnetuin Mithrilistä valmistettu teos on legendaarinen panssaripaita, jota kaksi hyvin erikoislaatuista puolituista kantoi kunnialla eeppisissä seikkailuissaan.

Luonnollisesti, Full Metal Panic- saaga ei ole ainut, jossa tätä hienoa yksityiskohtaa on lainattu. Eikä hieno sana, Mithril- ole ainut Tolkienin universumista muihin, ehkäpä keskinkertaisiin ja huonoihin teoksiin kautta genrien riistetty idea. Niiden luetteleminen, veisi turhan paljon palstatilaa, sekä ei ihan kuulu arvostelun jatkoksi. - Edellä oleva lausekin, on aivan turha -