Fullmetal Alchemist the Movie: Conqueror of Shamballa

Olen katsellut tätä arvostelua varten koko TV-sarjan ja sarjalle jatkoa olevan elokuvan Conqueror of Shamballa.

Jossakin toisaalla, maailmojen kuviteltujen rajojen sisällä ja silti ulottuvuuksiemme ulkopuolella on eräs tutunkaltainen universumi. Universumi, joka peruslain voi tiivistää yksinkertaisesti: Jos otat, niin annat saman verran. Valitettavasti universumit eivät ole koskaan noin yksikertaisia. Pakkomielteensä avulla perheensä hylännyt isä, nuorena kuollut äiti, orvot sankarimme Alphonse ja Edward Elric, tutkivat alkemiaa saavuttaakseen jotakin kiellettyä, yliluonnollista. Tutkimus vie heidän metafyysisestä kokonaisuudestaan paljon, mutta pojat eivät luovuta. Mahdollisuus palauttaa kokonaisuus on olemassa. Tätä mahdollisuutta kutsutaan Viisasten kiveksi.

Pääjuonikehyksenä on sankariemme ristiretki legendaarisen Viisasten kiven löytämiseksi. Yksinkertaiseen juonikaareen kietoutuu sarjan vanhetessa lukuisia muita tekijöitä, kamppailu veljeksien inhimillisyyden palauttamiseksi, ehkäpä alkemian väärinkäyttäjien rankaisemiseksi. Menneisyyden vääryyden korjaamiseksi, veljesten syntien anteeksiantamiseksi.

Hahmokehityskaari on useiden hahmojen kohdalla varsin selvä, samoin tehdyt kompromissit edellä mainittujen elementtien yhdistämiseksi. Henkilöhahmokaarti koostuu hyvin selkeistä persoonista, joiden salaisuudetkin jo aavistetaan katsojalle valmiiksi. Persoonina hahmot usein rakentuvat pelkästään tuon menneisyyden salaisuuden/trauman varaan. Tästä huolimatta sarjan pituutta hyödyntäen jokainen tarvittava päähahmokaartin jäsen – niin hyvä kuin pahakin – saa ruutuaikansa, joka hyödynnetään usein tehokkaasti luomaan sen hahmokehityksen, mitä hahmoille on suotu. Siten sarjan henkilöhahmot onnistuvat joskus yllättämäänkin ei-niin-tarkkaavaisen katsojan.

Dynaamisen päähenkilökaksikkomme dynaamisuuden lähde ei edusta kaikkein mielikuvituksellisinta lähestymistapaa. Heidän kohdallaan keskitytään pääasiallisesti leikittelemään vastakohdilla, mitä tulee hahmojen fyysisiin ulkomuotoihin ja persoonallisuuksiin. Vastakkainasettelu on toimivimpia tapoja luoda dynamiikkaa hahmojen välille. Myös hahmojen keskinäinen naiivi nahistelu ärsyttää, vaikka onkin keino palauttaa katsojalle mieleen sankariemme olevan varsin pitkälti iältään nuoria heeroksia.

Sarja yhdistää onnistuneesti erityyppisiä elementtejä niin fantasiasta, tieteiskirjallisuudesta, komediasta kuin kauhustakin varsin onnistuneesti ja muodostuu syvällisiä merkityksiä omaavaksi jännitysdraamaksi. Kaiken kaikkiaan, hienoista yksityiskohdista huolimatta, teosta voisi kuvata varsin geneerisesti mahtipontiseksi. Sarjassa viljeltävä tilannekomiikka tasapainoilee mainiosti vakavampien, jopa kuolemanvakavien, aiheiden kanssa. Sarjan pituutta on kyetty käyttämään hyvin. Sarjassa oleva jatkuvajuoninen pääkaari on jaksotettu vaihtelevanmittaisiin sivujuonikaariin kuten hyvä tarinaniskentä vaatiikin. Syyttä eivät ole Nipponin animella kyllästetyt otakut äänestäneet sarjan jaksoja erään animaatioaiheisen lehden äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon asti. Eräät jaksot ovat parempia kuin monet arvostelemani sarjat kokonaisuudessaan. Mutta joudun painottamaan kokonaisuuteen, jossa on havaittavissa useita jaksoja sekä elokuva, jotka eivät vastaa kehuttujen jaksojen tasoa. Selviä rimanalituksia, joissa juonikehitys jää käymään paikoilleen, on onneksi vain muutama.

Huomiokaa eräs sivuhahmoista; keittäjä, jolla on kovin pikku Myymäinen olemus. Liekö tarkoituksellista, vaiko tyypillistä?

Alkemistiset yhteenotot on tehty kamppailuanimaatioiden parhaimpia keinoja hyväksi käyttäen; valoa, räiskettä, pauketta ja äkkinäisiä hyökkääviä vauhtiviivoja viljellään. Samoin suurten emotionaalisten tunteiden kuvaamiseen käytettävää kuvakieltä, aina pisarasta ohimolla alkaen, viljellään sarjassa varsin usein. Tuo ei ole tyylirikko, vaan sopii sarjan keveämpään henkeen ja visuaalisuuteen. Sarja onkin piirretty kulmikkaan yksinkertaistetulla hahmokuvituksella, ja käytetty väriskaala on hyvin maanläheinen. Peruspiirrosjälki on siten voimakasta, selkeän ääriviivaista eikä yllätä katsojaa. Siihen sisältyy myös tyypillisiä animointilaiskuuden aiheuttamia virheitä varsinkin liikkuvien ajoneuvojen mallinnuksen kohdalla. Alkemian käyttöön liittyvät monimutkaisemmat tehosteet sopivat yllättävän hyvin sarjan yleiseen jälkeen - voisi sanoa että silloinkin, kun eri animointitekniikoiden rajapinnat erottuvat harvoin niin selkeästi, että tämä rikkoisi visuaalista lumoa. Mutta rajojen ollessa liian selvät ne ovat tikkuna katsojan silmässä.

Elokuva, Conquerror of Shamballa, on selvästi suunnattu sarjan katsoneille. Tästä huolimatta tai ehkäpä juuri siitä syystä elokuva ei kykene saavuttamaan sarjan henkeä. Rikottu juoni etenee varsin suoraviivaisesti meuhkaavasta kohtaamisesta toiseen tuttujen henkilöhahmojen varassa. Elokuva ei tarjoa yksittäisenä teoksena mitään tarttumapintaa katsojalle, joka ei ole katsonut elokuvaa edeltävää sarjaa. Elokuvaa voidaankin pitää sarjan parituntiseksi venytettynä lopputaisteluna, joka paljastaa puolivillaisesti ohimennen sarjan aikana pantatut suurimmat mysteerit mutta keskittyy sarjassa jo nähdyistä tekijöistä kierrätettyyn melskeeseen. Eeppinen lopputaistelu on huima mutta pyrkiessään suuruuteen lankeaa kankeaan toteutukseen, josta seurauksena on koko elokuvaa vaivaava irrallisuuden ja rikkonaisuuden tunne. Elokuvassa tapaamme myös oikean elämän Johtajan, jonka animeanalogiaan on vangittu hänen tuima, alta kulmien sinkoava ja läpitunkeva katseensa. Siitä plussaa. Visuaalisesti elokuva on käytännössä aivan samanlainen kuin sarjakin.

Sarja on saanut kunniamainintoja joidenkin kriitikkokollegoiden – heidänkin, joiden kohdalla universumin perussääntö ottamisen ja antamisen tasapainosta pitää paikkansa kunnian ja arvostuksen merkkeinä, joiden valiojoukkoon nöyrä kunniatta ja palkatta ahertava palvelijanne ei kuitenkaan lukeudu – tahoilta, ja ylistetty teos on osaltaan ylisanojensa arvoinen. Siksi olenkin katsellut sarjaa varsin kriittisesti, suitsutusta haluavien on helppo löytää mieleisensä ratkaisut internetin syövereistä. Loistava yhdistelmä erilaisia tekijöitä tarjoaa viihdyttävän, jos ei nyt niin omaperäisen, kokonaisuuden. Sarja on ehdottomasti ylempää kastia, vaikka löysinkin siitä – ehkäpä kaukaakin haettuja – kriittisiä kohtia. Sarja on ehdottomasti neljän tähden arvoinen. Elokuva on surkea tempaus, korkeintaan kaksi tähteä.