sisällön alkuun
24.5.2017 16.19 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 9.11.2013
Girls und Panzer -logo

Alkuperäinen nimi:
ガールズ&パンツァー

Translitterointi:
gaaruzu&pantsaa

Pituus:
12+2 jaksoa

Tekijä(t):
studio: Actas
ohjaaja: Tsutomu Mizushima

Muita medioita:
kolme manga-sarjaa
romaani

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Girls und Panzer

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 9.11.2013

Kimppa söpöjä animetyttöjä puuhailee söpösti karheiden ja maskuliinisten panssarivaunujen parissa, kilpaillakseen niillä taisteluotteluissa muiden tyttökoulujen panssarikerhoja vastaan. Samalla he yrittävät pelastaa superlaivalla kelluvan koulunsa sulkemisuhan alta. Näin voidaan kiteyttää Girls und Panzer -animaation koko juoni ja kerronta. Onko tämä idea silkkaa häikäisevää neroutta vai sitä itseään: suurta typeryyttä?

Teos onnistuu perusideassaan yhdistämään näppärästi kaksi tietyllä tavalla nörttejä, korjaan, spesialisteja kiinnostavaa elementtiä, fetissiä: söpöt animetytöt ja toisen maailmansodan ajan panssarivaunut. Japanilainen viihdekulttuuri on sopivasti vinoutunut omatakseen lukuisia mediatuotoksia, joissa tuo spesialisteille salaperäinen elollinen, nainen/tyttö/äiti/luoja, solmii omaleimaisen liiton tuhoavien aseiden kanssa. Tämä fetissi omaa salaperäistä, ei-kulttuurisidonnaisuuksiin rakentuvaa imua, vaikuttaen spesialistien eskapistisiin fantasioihin ja illuusioihin jopa Nipponin aluevesien ulkopuolellakin.

Girls und Panzer pitää hahmonsa sentään inhimillisinä. Neidot ovat neitoja, eivätkä vinksahtaneesti idealisoidun fetissin suoria jatkeita. Kuten eräässäkin arvioitavan teoksen julkaisuajankohdan tuntumassa ilmestyneessä spesialisteja kiehtoneessa teoksessa oli hahmokaartin laita: rynnäkkökiväärejä puettuina matruusikoulupukuihin ja tietenkin pantsuihin. Myös panssarivaunujen fetissöinti pidetään varsin vähäisissä mitoissa. Hahmokaarti on käytännössä suora stereotypiakokoelma ja siten geneerisen toimiva häpeilemätön synerginen stereotyyppinen koulutyttöryhmittymä. Aina tuosta kykyään pakoilevasta melkein-mestari-sankarittaresta, jonka taustalla on mestaruuden maksanut joviaali virhe, siihen kukkia asettelevaan idealisoituun kimononeitoon asti. Välissä ovat niin energiset toimintatytöt kuin introvertit aamutorkkuneidotkin. Siinä se, ei hahmoista ole tämän enempää sanottavaa.

Ajoneuvot, panssaroidut ja teloin varustetut, ovat vain tuotantovälineitä prosessissa voittoon ja kunniaan. Voisi sanoa, että teos keskittyy panssarivaunujen palvontaan vain niin paljon, kuin tämä onkaan tarpeen teoksen idean kirkastamisessa ja tuomisessa esille. Näin katsojalle tulee selkeä kuva siitä, miten kiinnostuneita ja innostuneita tekijät, tai ainakin alkuperäismangan tuottajat ovat olleetkaan asiansa ja ideansa suhteen. Näin syntyy katsojasta uskottavan tuntuista, välitöntä, konepornoa. 

Teos on tarpeeksi fiksu viljelläkseen spesialisteja kiinnostavia yksityiskohtia ja koukkuja kerronnassaan. Samoin spesialistit viehtyvät, ei-niin-spesialisti-kriitikkonne mielestä, varsin mainiosti toteutettujen panssarivaunujen kuvaukseen. Mutta ei-spesialistikriitikkonne intoutui katsomaan teoksen hengessä mitä mainioimman veijaritarinan, sotaleffaparodioista parhaimman ”Kellyn Sankarit”, jonka asetelmista ainakin on arvioitu teoksemme lainannut kerrontaansa hyppysellisen. Niin tuttuja ovat neitojen käyttämät taktiikat pelottavia Tiger-tankkeja vastaan. Tästä ja muistakin eleistä syntyy teoksen miljöön ja ilmapiirin sisäinen viihtyvyys. Aiheesta kiinnostunut spesialisti tuntee olevansa hyvässä seurassa.

Draamaa kuvatessaan teoksen kerronta eräällä tavalla heittelee katsojalle informaationpalasia, antaen ymmärtää tapahtumien tapahtuvan jossakin katsojan näkemättömissä. Se onnistuu siten synnyttämään illuusion jatkuvasta ja järkevästi kootusta kerronnasta sekä peittämään sen, että teoksen kerronta on heppoista. Asioita vain tapahtuu. Käytännössä tapahtumat vain ilmestyvät jostakin ja kerrottuaan menevät pois, mutta yllä kuvatusta syystä spesialistikatsoja nielee tämän koukkuineen kaikkineen.

Kriittisesti katsottuna teoksen telamatto katkeaa varsin pian. Äärimmäisen yksinkertaistettu kerronta mahtuu hyvin teoksen kestoon, mutta hyvän miljöön ja fiiliksen alla se kumisee tyhjyyttään kuin tyhjä diesel-tynnyri. Draaman elkeet ovat väkisin väännettyjä, yritettynä peittää mahtipontisuuteen ja idean kirkkauden alle. Juonirakenne on selkeä, kaavamainen, ennakoitavissa ja hyvällä tavalla höpsö. Maailman ja miljöön taustatarina on olematon ja ontto. Esimerkiksi neidot tytöt harrastavat panssarivaunukamppailuja, koska haluavat olla haluttavampia neitoja miesten silmissä. Onkin selvää, ettei teos voi vastata sen konseptista ja juonesta nouseviin kysymyksiin, koska se ei halua katsojan niitä kysyvän ensinkään. Rautaisen toteutuksen, rautaisten kliseiden ja miljöön hyväntuulisuuden pitäisi riittää, mutta juuri niiden tähden kriittisen katsojan eteneminen tyssää järjen panssariesteisiin. 

Voimakkaasti hahmovetoiseksi rakennetussa animaatiosarjassa ei ole kirjoituspaperia paksumpia hahmorakennelmia, sillä niin laskelmoidun ympäripyöreän ihastuttaviksi ne ovat rakennetut kaikessa kolisevan ontoissa kliseissään. Toisaalta katsoja ei kenties kaipaa hahmoista enempää informaatiota. Ne toimivat teoksen tehtävä- ja tapahtumakorostetussa kontekstissa hyvin, mutta tämäntyyppisen teoksen imu rakentuu viehättävän synergisen ryhmän puuhasteluiden seuraamiseen. Pakotetun oloiset hahmot tuottavat hengetöntä viihdettä, jonka henki on hengiltä, vaikka teos kuinka sitä väkisin yrittäisi elvyttää tekohengittämällä. Mutta, valitettavasti, tämä menestyneempien ”katso, neidot puuhaa” -teeman toimintojen apinointi riittää, koska neidot puuhaa tankkeja. Jos neidot puuhasivat bändikerhossa musaa, kliseet olisivat MAUS-tankin kokoluokkaa jokaisen kriittisesti vähänkään ajattelevan olennon mielestä.

Asiaan keskittyessään, olennaisuuksia luodessaan, teos kyllä malttaa suorittaa kerronnan mitä mainioimmin. Tankkimittelöt, teoksen asia ja ydin, eivät ole ennalta näkemättömästi koreografioituja, mutta hyvin kerrottuja, tuotettuja ja fiksusti luotuja. Ne saavat katsojan kiinnostumaan tapahtumista ollen jopa jännittäviäkin. Katsoja saa jännittää sitä, miten sankarimme tästäkin haasteesta selviävät. Yksinkertaisuudessaan teoksen kerronta keskittyy vain oleelliseen: mitä ei tarvitse kertoa, ei kerrota. Eikä katsoja kaipaa tarkempia selityksiä siitä, miksi koululaivat ovat julmettuja superlaivoja tai miksi koulutytöt harrastavat panssarivaunuotteluita. Kuin ne hämärät puolihumoristiset ja näennäiskoomiset selitykset, jotka teos suvaitsee tarjota.

Piirrosjäljeltään teos on kelpoa telkkariluokkaa. Joskus panssarivaunut vaikuttavat hitusen lelumaisilta, mutta arvon kriitikkonne epäilee tämän takana olevan voittojen maksimoimiseen tähtääviä tarkoituksia. Panssarien pienoismallithan ovat tärkeä osa oheiskrääsää tai teoksen tuottajat eivät vain ole kyenneet naittamaan tietokonetehosteitaan kunnolla taustoihinsa. Muutoin teos tarjoaa mutkattoman ja varsin autenttisen näkymän. Silmäkarkkia sattuvaa on vähän, mutta osuvia taustoituksia esimerkiksi suunnattomista koululaivoista on tarjolla. 

Ääninäyttely onnistuu, vaikka sankarittaren teemalauseeksi nousevassa ”Panzer Vors” -käskyssä on epäonnistuttu. Vaikka ääninäyttelijätär tämän miten ja millä tahansa söpöllä äänensävyllä tahansa resitoisi, kuulostaa se silti germaanisen kielen, tuo jalon ja niin hyvin käskyihin sopivan, julmalta kohtelulta. Ei lainkaan hyväksi se, ei. 

Loppujen lopuksi teos ei ole yhtään mitään muuta, kuin kouluharrasteryhmän draaman ja panssarisodankäynnin moe-varioinnin yhdistelmä, joka on nerokkuudessaan hullu idea. Teoksen tekijät ovatkin tästä faktasta kovin tietoisia, sillä niin rautaisesti he ohjaavat katsojan huomiota pois turhasta ulkopuolisesta logiikasta. Jokainen jakso on rautaisesti toteutettu ja kerronta ja ohjaus keskittyvätkin vain siihen mikä on aivan oleellista. Teoksen omalaatuinen konsepti onkin kuin köyhän ritarin päälle sotkettu kerros hilloa ja kermavaahtoa. Näin vanha, kuiva ja kliseinenkin pulla maistuu hyvälle, kunhan se on ensin rautaisella varmuudella munamaidossa uitettu ja rasvapannulla kuultavaksi paistettu.

Lyhyesti. Söpöt tytöt ja tankit. Suurta huvitusta, lievää typeryyttä, kelpoa viihdettä, omassa lajissaan. Lajista kiinnostuneille, muut, varauksella suhtatukaatten. 

Hyvää Huonoa
  • idean typerä nerokkuus
  • rautainen toteutus
  • eikä sitten mitään muuta
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste