Gunslinger Girl

Olipa kerran viisi pientä tyttöä joiden elämä ei kohdellut heitä hyvin, niinpä jokainen tytöistä tulisi kohtaamaan ennenaikaisen kuoleman. Mutta salaperäinen hallituksen organisaatio Sektio 2 pelasti heidät varmalta kuolemalta ja nyt he työskentelevät epäkorrektien kohteiden poistotehtävissä Italian hallituksen tahoille. Nyt terminaattorillakin on kauniit ja viattomat lapsenkasvot.

Gunslinger Girl on kolmetoistaosainen sarja joka keskittyy pääasiallisesti lapsiterminaattori Henriettan ja hänen "isoveljensä" ja kouluttajansa Giuseppen arkeen. Sarjan aikana tulevat tutuiksi parivaljakon eriskummallisen suhteen lisäksi neljä muutakin lapsiterminaattoria ja heidän kouluttajansa. Jokainen näistä työpareista on omalaatuisensa - Henriettan ollessa omalle "isoveljelleen" kuin pikkusisko, saattaa toinen terminaattori olla kouluttajalleen vain kasa biomekaanisia implantteja hiilikuituisen rungon päällä, painepuristettuna esiteini-ikäisen tytön muotoon. Niinpä terroristien, mafian edustajien tai tuolloisen pääministerin ruokapuheiden suututtamien suomalaisten rauhoittaminen ja eliminointi eivät nouse sarjan päätekijöiksi.

Sarjan juoni itsessään koostuu pääasiallisesti sankariparimme arjesta näiden opetellessa tuntemaan toisiaan ja tuntojaan. Useissa muissa jaksoissa keskitytään muiden terminaattoreiden ja heidän kouluttajiensa operaatioihin ja tapauksiin pääjuonen ohella. Joten mitään valtakunnan turvallisuutta ja poliittistaloudellisen status quon muuttamiseen tähtäävää salaliittojuonirakennelmaa, näin esimerkkinä, ei ole. Eikä sarja itsessään kaipaa mitään tuollaista, kertoohan se varjohallituksen hierarkian toimeenpanevan osan työkalujen arjesta. Näiden ei yksinkertaisesti tarvitse tietää miksi kohde on määrätty tuhottavaksi.

Lyhyt sarja todellakin, käsittelee outoa ja epänormaalia suhdetta aikuisen miehen ja tätä ehdollistamisen ansiosta jo jumaloivan tytön välillä. Siinä sarjan tekijät ovatkin onnistuneet äärimmäisen mainiosti, sillä katsoja ei voi olla pitämättä ja epäpitämättä tästä epänormaalista suhteesta. Söpöt Berlusconin enkelit ovat tunteettomia koneita joiden tuntemuksia sanelee tehokas ja kammottava ehdollistamisprosessi. Ja jotka ovat loppujen lopuksi täysin korvattavissa Sektio 2:n ja Italian julkisen turvallisuuden nimissä. Viehättävää on kuinka aidon erilaisia toisiinsa nähden ovatkaan päähenkilömme, niin tappajalolit kuin heidän kouluttajansa. Eroavaisuudet ovat realistisia, ymmärrettäviä ja tappajalolitojen kohdalla ehkäpä tarkoituksellisen koneellisen yksipuoleisia.

Sarja onnistuu hyvin sotkemaan katkeransuloisen peitellyn ihmissuhdesopan ja toiminnan toisiinsa. Eikä tätä ole luotu ajatuksella kaikille kaikkea, joten arvon arvostelijanne ei ole havainnut edes klassista fanipalveluakaan harrastettavan. Ellei erästä noin kolmen sekunnin mittaista epäilyttävän monimerkityksellistä ja -tarkoituksellista kuvakulmaa oteta huomioon.

Animaatio on tehokasta, tyylikästä modernia tuotantoa. Jopa italiankaltaiseen kulttuurimaahan sijoittuvan sarjan pakollinen vierailu taide- ja kulttuurikaupunki Firenzen taidegalleriassa on hienosti toteutettu, mainittakoot Botticellin ja Lippin helposti tunnistettavat teokset. Myöskin tyylikkäämpää viidensadan euron seteliä saanee hakea animaatiosarjoista. Intro ja outro ovat sopivia melankoliseen kokonaisuuteen. Intron uusmusiikki on hetkellisen oudoksunnan jälkeen hyvin sopiva ja outron moderni aaria on kiehtova. Allekirjoittaneen arviointeja lukeneelle tällainen myönteinen suhtautuminen sarjan alku- ja loppumusiikkiin saattanee olla yllättävä. Taustamusiikkia käytetään säästellen jolloin se on sarjaan hyvin sopivaa kevyempää klassista musiikkia. Onpa tarkkakorvainen Sibelius-talon kanta-asiakasarvostelijanne tunnistava erään italialaisen säveltäjänkin teoksen pätkiä eräässä jaksossa.

Sarja on katkeransuloisessa, eettisesti ja moraalisesti epäilyttävässä kokonaisuudessaan amerikkalaisen televisioviihteen paannuttaman arvioitsijan sydäntäkin lämmittävä. Suositellaan, jos pidät katkeransuloisesta realistisen minimalistisesta mutta suuria tunteita sisällään pitävästä ja toiminnallisesta sarjasta.

Julkisen turvallisuuden Sektio 9:n johtajan pöydän takaa:
Heh, huomatkaapa eräässä jaksossa oleva selvä Suomiviite. Hyvä Kalle! Tämä neljännen vallin murtava viittaus sopisi hyvinkin elämää omaamattomalle huomiokykyiselle pedantin luoteen omaavalle animaationörtille (-teille) analysoitavaksi. Mutta, rakastettu arvostelijanne ei tuollaisiin lukeudu. Minulla on elämä sentään.

(Hyvä on, hyvä on, ketä minä luulen huijaavani: tämä jakso tapahtuu tammikuun 26 päivän 2003 jälkeisenä ajankohtana. Tämän havaitsee Kalle Palanderiin viittaavasta otsikosta. Otsikko viittaa hänen pujottelucupin maailmanmestaruuden voitostaan St. Mauritzissa. Andre Agassin taas, voitti Australian avoimissa Grand Slamin samana päivänä. 26 päivä oli tuolloin sunnuntai, joten, on mahdollista että kyseisen jakson tapahtumat ajoittuvat ajanjaksoon viikonloppu maanantai 25.3 – 27.3. Todennäköisesti jaksossa kuvattu operatiivinen suoritus tapahtuu maanantaina, 27.3.2003. Olen animaationörtti, jolla ei ole elämää. Mutta hemmetin ylpeä siitä!)