Gunslinger Girl - Il Teatrino -

Berlusconin enkelit, the sequel!

Mielipidekirjoitelmani perustuu poikkeuksellisesti vain seitsemään ensimmäiseen 15 jaksosta. En kerta kaikkiaan viitsi katsoa tätä pidemmälle.

Animaatiotyyli on vaihtunut suuresti, taidetta vaivaa yleinen liika pehmeys, ja yksityiskohtien puute yhdistettynä kirkkaisiin väreihin tekee siitä hyvin tyypillisen animaatiotyylin. Realistiset yksityiskohdat, joita pidettiin jopa arvossa ensimmäisellä kaudella, on nyt jätetty toissijaisiksi. Mainittakoon, että ”E- mersut” muistuttivat E-mersuja miltei jokaisessa esiintymisessään ensimmäisellä kaudella, mutta tässä sarjassa eivät katsomieni jaksojen aikana kovinkaan usein. Henkilöhahmot on toteutettu enemmän ylenpalttisen ylelliseen pyöreänpehmeähköön animaatiotyyliin edelliseen kauteen verrattuna. Kammottavan pilottijakson jälkeen taide paranee hieman, autoistakin voi paikka paikoin helposti tunnistaa merkin ja vuosimallin. Muutoin visuaalinen puoli on varsin yksinkertaista ja modernia taidetta, joka ei kohauta, ja jossa liiallinen kuvan pehmennys yksityiskohtien kustannuksella häiritsee, koska sitä käytetään sumeilematta ja aivan liian selvästi laskemaan sarjan tuotantokustannuksia.

Iltalian tasavallan sisäinen yhtenäisyys on uhattuna. Separatistinen järjestö pyrkii jakamaan saapasmaan kahteen eri valtioon rikkaan pohjoisen menestykseksi ja köyhän etelän kärsimyksien tähden. Nyt ilkeillä separatisteilla on tähtäimessään Messinan salmelle nouseva silta, joka yhdistäisi ensimmäisen kerran vuosituhansiin Sisilian saaren mannermaahan. Onnistunut terrori-isku seisauttaisi maata monin tavoin yhdistävän siltahankkeen ja aiheuttaisi suunnattomia poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Tasavallan hallitus ei suvaitse ajastusta jaetusta maasta, saatika vielä pahemmasta Pohjois-Irlannin skenaariosta, joka toistuisi verisesti eteläeurooppalaisessa miljöössä. Joten kaikessa hiljaisuudessa kansleri Berlusconi turvautuu parhaimpiin voimiinsa säilyttääkseen kansallisen yhtenäisyyden. Hän aktivoi Berlusconin enkelit! Ja niin köykäisen juonen avulla yhdistetään jälleen seksuaaliväritteinen pikkutyttöfetissi saumattomasti toiminta- ja asefetissiin. Kuten edellisessäkin sarjassa seuraamme lolinaattori Henriettan ja kumppanien sekä heidän kontrolli- ja koulutus-"isoveljiensä" omalaatuisten parisuhteiden kehitystä toiminnallisten tehtävien lomassa.

Taustamusiikkimatto tuo mieleen Bionical Womanin tai muun äksönsarjan - toimintakohtauksia säestävä kiihkeä muutamasävelinen jumputus tuntuu katsojan korvissa kiertävän ikuista looppia kohtauksien taustalla. Ei näin.

Juoni on jatkumo edelliselle kaudelle aloittaen suunnilleen siitä, mihin edellinen päättyi. Mukana on täten pari vanhaa vastustajaa, kimppa uusia motivoituneita maailmanmuuttajavapaustaistelijoita sekä jatkuvakaarinen pääjuoni. Pääjuoni on hyvin päälleliimatun oloisesti rakennettu käyttäjien ja näiden lolinaattoreiden välisten suhteiden puimisen lisäksi myös poliittisen agendan ruotimiseen. Varsin suoraviivaisesti etenevän poliittispainotteisen juonen lisäksi sarjassa seurataan myös lyhyempiä, usein yhden tai kahden jakson mittaisia juonirakennelmia, jotka päättyvät rysähtäen. Näin eksponentiaalisesti kasvatettu juonirakennelma mahdollistaa luovemman ja syvemmän lähestymisen maailmaan. Sitä ei tosin ensimmäisten jaksojen perusteella käytetä.

Vaikka uusittu juonitus tuo ja esittelee uusia hahmoja, jopa terroristien leiristä, ei juoni loista omaperäisyydellään, vaan on hyvin suoraviivainen ja etenee tarkoituksellisen viipyilevästi voidakseen esitellä hahmoja ja näiden vaikuttimia. Kun juoni vain etenemiseltään ehtii, esitellään katsojalle Italian kaupunkien merkittävimpiä kohteita kuvin ja kuvatekstein. Tästä huolimatta sarja syyllistyy räikeästi klassisten toimintasarjojen hyviksi havaittujen kliseiden käyttöön. Juonen eteneminen on turhan ennakoitava, päähenkilökaartin ulkopuoliset hahmot on aivan liian selvästi luotu vain tiettyjä tarkoitusperiä varten.

Sarjan intro on modernia, naissolistien heleäänin laulettua, vokaalipainotteista populaarimusiikkia, mikä ei saata korvia ahdistuneeksi. Mainittakoon, että intron ”musiikkivideon” kuvamateriaali koostuu kollaasista oikeita kuvakäsiteltyjä kuvia niin näennäisitalialaisista kaupungeista kuin eläimistä ja lapsistakin. Tuo onkin ainut aidosti luova ratkaisu koko sarjassa.

Allekirjoittanut piti suuresti ensimmäisestä tuotantokaudesta, vaikka tuokaan ei näin jälkiviisaasti tarkasteltuna ole arvioni tähtien arvoinen.