Hanaukyou MAID tai

Taro Hanaukyo on tavallinen 14-vuotias japanilainen koulupoika, joka lähtee äitinsä kuoltua etsimään isoisänsä asuinsijaa Tokiossa alkaakseen elää tämän kanssa. Yllätyksekseen hän löytää keskeltä metsää (tälläinenkö se Tokio onkin?) valtavan, upean huvilan, josta häntä tulee tervehtimään (kuten Taro toteaa) ihmisaalto kauniita teini-ikäisiä palvelijatyttöjä, jotka kutsuvat häntä herraksi. Taro saa kuulla olevansa isoisänsä poismenon jälkeen paikan isäntä, ja neidot ovat "erityisesti koulutettuja" palvelemaan ja tyydyttämään isäntänsä kaikki tarpeet, ja ovat vielä koko sydämellään siihen halukkaita.

Sarjan ensimmäisestä jaksosta tulee parin minuutin jälkeen mieleen, että sarja olisi pehmohentaita, ja vastaavia kohtauksia tulee melko tasaisin välein. Varsinaisena genrenä on oikeammin komedia ja rakkaus, päähenkilön varsinainen dilemma kun on, että hän on allerginen tytöille (yhdellä poikkeuksella) ja neitojen jatkuva palvelu on hänelle varsinaista piinaa.

Heti alussa tehdään selväksi (nolossa kylpykohtauksessa), että huvilalla on satoja palvelijoita, mutta heistä pääsee lähemmin tutustumaan vain kymmenkuntaan (ja kyllä, kaikki nähdään ilman vaatteita). Mm. Hanaukyon tärkein neito, Mariel, on äitimäisen lämmin ja samalla erittäin söpö ilmestys, ja hän toimii sarjassa ainoana ihmisenä, jonka lähellä pienikokoinen Taro ei tunne itseään epämukavaksi. Sitten on Taron turvallisuudesta vastaava Konnai, kova ja hillitty, aina miekkaa mukanaan kuljettava ehkä hieman muita vanhempi palvelusneito, jolla on kuitenkin selvä pehmeä puolensa. Sitten on kolme (väriä lukuunottamatta identtistä) hieman heitä nuorempaa isäntäänsä kohtaan perverssiä neitoa, Ichi-go, Ni-go ja San-go, jotka mm. nukkuvat ja kylpevät hänen kanssaan, sekä hieman mielipuolisia keksintöjä tekevä Ikuyo, joka ei ehkä ole niin kuvauksellisen kaunis kuin muut neidot, mutta on ah, niin pirteän tyttömäinen. Mukana on myös jakautuneen persoonan omaava Grace/Shinsei, joka on useimmiten erittäin hyväntuulinen, mitäänpuhumaton söpö pikkutyttö, mutta muuttuu välillä tietokoneista kaiken tietäväksi lapsineroksi, joka ei päästä ketään lähelleen. Sarjassa on myös Hanaukyo-suvun kilpailija Jihiyo Ryuka, joka on Taroa paljon vanhempi ja paljon paljon itsevarmempi nuori naisihminen, (sarjassa näkyy miespuolisia lähinnä taustalla aina välillä) jolla on hirveä maineentarve, mutta jonka nimen hänen ainoa kilpailijansa Taro aina unohtaa.

Animaatio miellytti ainakin allekirjoittaneen silmää ja on tarvittaessa tarkkaa, mutta mitään vallankumouksellista siltä on turha odottaa. Sarjassa viliseekin niitä tuttuja vihaisuusristiköitä ym. tavallisia kasvojenliikkeitä. Sarjan alastonkohtauksissa tarkkuus lyödään minimiin, mikä johtuu luultavimmin sen televisioalkuperästä.

Musiikkia on vähän, ja se on alun ja lopun tunnareita lukuunottamatta lähinnä jonkinlaista pianonhelinää, mutta ei toisaalta hyökkää esiin kuin joissain animeissa, vaan pysyy siellä taustalla korvien kuulemattomissa. Tunnusmusiikki ja laulu ovat ainakin allekirjoittaneen mieleen, sillä ne ovat niin herttaisen ylisöpöjä että naurattaa. Sarjan kahdessatoistassa ensimmäisessä jaksossa näkyvä lopputekstien tausta ei ole piirretty, vaan siinä hymyilee kolme japanilaista koulutyttöä, jotka esittävät Ichi-goa, Ni-goa ja San-goa.

Sarjan ongelmana on, että hahmot kehittyvät sarjan aikana niukasti, ja juoni ei juuri nimeksikään. Taro käy koulua, opiskelee judoa Konnain kanssa ja joutuu aina tahtomattaan lähelle neitoja, jolloin hän muuttuu vihreäksi ja pyörtyy kunnes Mariel-neito tulee ja herättää hänet lempeällä kosketuksellaan. Hahmoissa olisi kyllä potentiaalia edes jonkinlaiseen kehitykseen, mutta homma vain lopetetaan tylysti kesken jaksossa 15 ilman minkäännäköistä lopputilannetta, kuin sarja olisi vielä puolivälissä, mikä saa sydämen itkemään verta, mutta ei siitä ehkä yöunia kuitenkaan menetä.

Sarjan kantavana voimana on fanipalvelu, jota sarjassa on niin paljon että se rupeaa tuntumaan puulta. Toinen, ei ehkä niin näkyvä (heh) tekijä on se, että sarja on pullollaan tyttöjä. Mitä muuta sarjan teini-ikäinen kohdeyleisö haluaisi, kun tyttöjen kanssa koko ajan toilailevasta Tarosta riittää huumoria useammaksikin iltapäiväksi?