sisällön alkuun
25.11.2017 09.15 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 13.3.2013

Alkuperäinen nimi:
ヒロイック・エイジ

Translitterointi:
heroikku eiji

Pituus:
26 jaksoa

Tekijä(t):
Ohjaaja: Toshimasa Suzuki
Studio: XEBEC

Muita medioita:
Manga: 1 pokkari

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Heroic Age

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 13.3.2013

Kaukaisessa tulevaisuudessa, lähellämme Linnunradalla, on käynnissä sota. Ihmiskunta taistelee muita heimoja vastaan panoksena universumin hallinta. Suuret kultaiset jumalat ovat antaneet ihmiskunnalle mahdollisuuden. Mahdollisuus täytyy lunastaa 12 suurella, haastavalla velvoitteella. Ylevien velvoitteiden ytimessä on salaperäinen villilapsi Age. Hän on nouseva savantin villilapsen siunatusta tilastaan ja käyttävä mahtiaan, kultaisten jumalten väkevää antia. Hänellä on oppaanaan avaruusprinsessa, jonka kohtalona tulisi näyttää oikea suunta koko tunnetulle universumille. Mutta vastassaan oikeamielisillä ovat Hopean heimolaiset liittolaisineen. Nuo passiivis-aggressiiviset yliolennot pelkäävät ihmiskuntaa ja Agea, kammoksuen ajatusta prinsessan näyttämän suunnan oikeellisuudesta. Prinsessan johtamana Age ja urheat argonautit käyvät taistoon Hopean heimon ylivaltaa vastaan. Agella ja avaruusprinsessalla on edessään Herakleen urotyöt.

Teos on itsensä liiankin vakavasti ottava, vakaasti tuotettu ja kevytmielisyydessään vakava mecha-animaatio. Se ammentaa lisäpontta vakaan vapaasti länsimaisista sekä nipponilaisesta taiteellisesta ja historiallisesta mytologiasta, lainaten syvästi kreikkalaistarustoista ja varsinkin mecha-genren suurista myyttisistä menneistä teoksista. Mutta onko teoksessa nätin visuaalisen miljöön lisäksi sisältöä enemmän kuin edellisten animaatioiden summissa, joita mahtunee kolmetoista tusinaan? Herooinen Age ei kuitenkaan keiku vain pelkästään lainahöyhenissä, vaan seisoo selkeästi itsenäisesti, suurten menneiden teoksien, vakaalla pohjalla ja jatkaa teemallisesti näiden viitoittamia linjoja. Se tutkiii eeppisiä sankareita psykofyysisinä kokoonpanoina ja näiden eeppisiä tekoja luodaten tummien vesien syvyyksistä. Tämän arviomme tarkoituksena on selvittää, seisooko sankarillinen Age vahvasti vaiko puujaloilla. Mittaamme tukielinten paksuuden ja materiaalin sekä selvitämme perustuksien tukevuuden. 

Teos tekee itsensä selkeästi tykö jo ensimmäisen jakson aikana. Ensinäytelmässä tavataan jumalia ja tehdään selväksi nimihenkilön, Agen, deus ex machinallinen tausta. Tähän jumalaiseen eeppisyyteen yhdistetään saumattomasti mecharämistely vakavimmillaan ja geneerisimmillään. Kerrankin käsittelyssä on mechateos, jonka taustatarinan ja maailmankuvan mystisyyden eeppistä laajuutta vasten humanoidijättisuperrobotit ovat kuin kotonaan. Ne eivät lainkaan haittaa katsojan syventymistä eivätkä iske realismihermoon kipeästi, tämän laajan avaruusoopperan wagnermaisiin, pömpööseihin näyttämön suurieleisiin viihdetapahtumiin.

Toinen jakso antaa ymmärtää, että kenties teos ei keskity pelkästään avaruuskatkiksien kotikolojen runnomiseen näyttävästi superdupermechalla, vaan taikatyttömäisesti muodonmuuttavan Agen vastuksena olisi kenties häilyviä moraalisia arvoja, suurten kysymysten ja ovelien vihulaisten paineessa. Mutta teos ei lunasta lupauksiaan eikä se onnistu riittävästi parantamaan ilmapiiriään tarinan vanhetessa, vaan pitäytyy samanlaisena kuin kiveen hakatulla linjalla, niin kuin kaksi ensimmäistä jaksoa antavat medialukutaitoiselle katsojalle ymmärtää.

Teos kertoo geneerisen kasvutarinan, maustettuina romantiikalla, vaaroilla ja muilla suuren draaman aineksilla. Se seuraa geneeristen tarinoiden suuruuden kerronnan linjoja jäykästi ja tarkasti, ollen siten varsin ennalta arvaamattoman ennalta arvattava. Eikä teos ole kauhistuttavan huono. Juoni on varsin monimutkainen ja draamakaaret käänteineen varsin monikerroksisia ja mielenkiintoisia. Teos on kaikin puolin varsin positiivinen kokemus, Mutta, sieluttomat hahmot ovat katsojalle aivan yhdentekeviä. Kertomuksessa olisi paljon mahdollisuuksia suuriin eleisiin ja tekoihin, teatraalisuuteen mielekkäisiin ja mahtaviin. Niitä ei hyödynnetä täysin, vaan toteutus jää jotenkin puolitiehen. Teoksen kertomuksesta puuttuu särmä, hahmoista puuttuu särmä.

Teoksen tarinarakenne on eeppinen: taistot ovat mahtavia ja näyttäviä mitattuna lähes kaikissa mitoissa. Teoksen juonenkuljetus on sujuvaa, ja se onnistuu mahduttamaan mitä loistavimmin draamaa taistojenkin ympärille. Sankarin palvonta, sankarin ylimahti, on selitettyä ja teoksen konseptissa helppo katsojankin hyväksyä. Teos on tarpeeksi nokkela olematta pelkästään ylistämättä ylimahdillisen sankarimme kykyjä, vaan teos maalailee sankarimme voimista, odotetusti, myös negatiivisia näkemyksiä, outouden pelkoa. Mutta tästäkin sopeutumistarinasta teos jättää särmikkyyden pois, kertoen sen sujuvasti kuin ladulla lystiä lasketellen.

Kaiken kaikkiaan teos onnistunee kiertämään, välttämään tai selittämään mechagenren ja avaruusoopperan juonirakenteelle välttämättömät sudenkuopat ja kertomaan vahvan tarinan. Tämä on teoksen heikkous: komeat puitteet, ammatti- ja genretietoutta hohkaava kerronta, ei herätä suuria intohimoja. Teos on kuin maukas ja ravitseva ateria, jonka onnistunut huoltoaseman kokki on tuottanut. Perus raaka-aineet ovat suhteellisen tuoreita, kokki ei ole onnistunut surmaamaan kasviksia paistamalla, lehtipihvi on sopivan kypsä, maukas ja ilman sitkaita osia ja ranskiksissa on sopivasti suolaa. Se on olemassa, se on hyvä, mutta se ei ole kulinaristinen nautinto, vaan se kuuluisa päältä kaunis kakku.

Hahmokaarti on hyväksi havaittujen stereotypioiden briljantisti, teoksen kontekstissa, luotu dynaaminen ja synerginen ydin. Pahikset ja sivuhahmotkaan eivät ole muistettavia, mutta ne toimivat teoksen kontekstissa. Ja tämä onkin niiden ainut funktio: ne toimivat ja ne edistävät toimillaan tarinan kerrontaa. Mutta ihmisiksi niistä ei ole eikä niistä ole eeppisen tarinan hahmoiksi. Niissä ei ole tarttumapintaa, ei särmää, ei olemusta. Eikä ääninäyttelykään tunnu puhaltavan niihin eloa ja sielua. Hahmot ovat paljaita stereotyyppejä, tikku-ukkomaisia nukkeja. Mechagenren ydinkamaa, joiden päälle ei ole viitsitty, kyetty, tai osattu valaa omaperäisyyden päällystettä kuin pölisevän tekokultauksen verran. Mutta lempeydessään katsoja voisi antaa anteeksi hahmojen yksinkertaisuuden, niiden selkeyden ja konseptissa toimivuuden tähden. Aidosti mielenkiintoisimmat hahmot ovat kerronnassa nopeasti käväiseviä sivuhahmoja.

Pitkänhuiskealta vaikuttavat hahmot ovat rehellisiä visuaalisille stereotypioilleen ja design kunnioittaa katsojan genreviisautta ja ymmärrystä. Teoksen konseptissa tämä tarkoittaa sitä, että se noudattelee lähes orjallisesti odotettuja linjoja. Kuten mainittakoon, muukalaiskuvituksessa on seurattu enemmän elävästi näyteltyjen telkkarin sci-fin maskeerauksen kallioon kaiverrettuja linjoja, eli otsakumpuja ja erityisiä ei-inhimillisiä ihonvärejä. Näistä ulkoisista merkeistähän ne muukalaiset tunnetaan, eikös? 

Teos on kaunis katsella, eli se on televisiotuotannoksi hyvin tasokas. Tekijät ovat, rautaisesti tietäen, ammattitaidolla, osanneet hyödyntää animointijeninsä. Eikä katsoja piittaa pätkääkään, jos yleiskuvissa kuvatut hahmot ovat taloudellisen pysähtyneitä ja ylityyliteltyjä tai futuristisen avaruushissikaupungin ajoneuvot kaikki samannäköisiä. Se vain kuuluu asiaan. Koska uubermechain yhteenotot ja laajamittaiset avaruuslaivastojen yhteenotot ovat suuria ja näyttäviä sekä yleisilme muine tehosteineen pysyy tasokkaana, puutteet voi antaa anteeksi.

Vaikka teos tarjoaakin runsaasti silmäkarkkia tehosteineen, avaruustaustoineen ja muine värikkäine ja korkearesoluutionäytöillä hehkuvine kilkkeineen, on mechadesign epäinspiroivaa. Nuo tuhon ja sankaruuden välineet ovat liian geneerisiä ja hukkuvat keskinkertaisuuden syvään veteen. Niissä tuntuu kiteytyvän täysin japanilaisen animointiteollisuuden omaperäisyyden pelon aiheuttama instituutiomainen epäomaperäisyys, joka on naamioitu rakkaudeksi stereotypioihin ja ihastuttaviin kliseisiin.

Teos on mielekäs kuunnella ja klassinen orkesteriteos pauhanneekin sopivissa kohdissa taustalla omalla mahtimerkityksellään. Toisin kuin Tähtien Sodassa, tämä klassinen ei tee teosta valmiiksi. Toisin kuin Galaktisissa Sankareissa, klassinen ei kanavoi suuria mestareita tähtitarhoihin tai sopiviin tarinan kohtiin somistamaan suuruuden kerrontaa. Musiikki tekee vain oman tärkeän osansa ja siinä se. Ei klassinen taustamusiikki huonoa ole, sillä selkeästi kokonainen sinfoniaorkesteri on palkattu pauhaamaan taustalla kappaleita, jotka uppoavat kohtauksen haluttuun sävyyn kuin veitsi voihin. Mutta se jättää silti teoksen tunnelmakentän hyvin vaillinaiseksi.

Vahvoilla ja betoniin valetuilla perustuksilla siis seisoo kokonaisuus, joka on peräisin Alvar Aallon koulukuntaan kuuluvan arkkitehdin piirtopöydältä: kulmikkuuden ylistys kaikessa laadukkuudessaan. Se tekee kunniaa, sotilaallisen jämptisti, perinteille, mutta se ei ole kaikesta funktionaalisuudestaan huolimatta silmäkarkki, se elävöittävä genrenmurtaja. Teos on rehellinen, eeppinen avaruussuperrobottidraama, joka kärsii hahmoteknisistä toteuttamisongelmista. Voi, jos hahmoissa olisi edes hitusen enemmän särmää, tämä teos olisi huomattavasti parempi ja tietysti eeppisempi.

Tämä ei ole kaksituhatluvun Gundam, vaikka niin kovin haluaisikin olla, eikä tämä ole Gurren Lagan myöskään. Tämä on, omalla teknisellä tavallaan, vuosikymmenten mechagenren epäeeppinen ja oikeaoppinen kulminaatio. Ei se ole huono. Teos on vain keskinkertaisesti kelvollinen. Suositellaan mechain ja avaruusoopperain ystäville, sci-fisteille, ja lasersäteiden innostamille. Teos sisältänee näet sankaruutta, suuria käänteitä ja suuria draamoja, taistoja mahtavia ja yllättävää teknistä mielikuvitusta ja designiä edustavia apparaatteja! 

Hyvää Huonoa
  • kaunis katsella
  • mukava musiikki
  • rautainen toteutus
  • juoni
  • hahmot
  • ei pelkästään riitä
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste