Iriya no Sora UFO no Natsu

Hyväksikäyttöä on monessa muodossa. Joskus tahojen on käytettävä erikoiskykyisiä henkilöitä hyväkseen, moraalista sekä erikoiskykyisten henkilöiden tunteista välittämättä. Uhraus on tehtävä jotta suurempi visio toteutuisi.

On tuntematon, nyky-Japanin tyyppinen maa taistelemassa olemassaolostaan. Tässä maassa on kaupunki jonka laidalla on suuri ja salainen tukikohta. Tukikohta, jossa sanotaan pidettävän niin sanottua foo-fighteriä.
On viimeinen päivä ennen kesäloman päättymistä. Koululainen Asaba Nayoki vietti lomansa paikalliskoulun omalaatuisen salaliittoharrastelijan sekä koulun pressiklubin johtajan kanssa. Pojat seurasivat lomansa aikana salaperäisen Sonoharan lentotukikohdan tapahtumia nähdäkseen vilahduksen salaperäisestä Mustasta Mantasta. Jota he eivät tietenkään koskaan nähneet, mutta Asabasta loma on silti onnistunut. Hän päättää pujahtaa suljetun koulun uima-altaalle, puhdistamaan ajan ja retkeilyn tomut pois niskastaan. Hän ei ole ainut joka on päättänyt livahtaa salaa uimaan - altaalle saavuttuaan hän tapaa viehättävän tytön, Iriya Kanan, jonka hän päätyy pelastamaan hukkumiskuolemalta. Öisen uimakoulun päättää salaperäinen tummapukuinen mies, joka saapuu kollegoineen hakemaan Iriyaa. On alkamassa Asaban ja Iriyan yhteinen UFO-kesä, monessakin merkityksessä.

Iriyasta voisimme kirjoittaa kokonaisen spekulatiivisen kirjoitelman. Hänen ongelmansa ovat peräisin suuresta hyväksikäytöstä, joka maksaa nuorelle naiselle hänen fyysisen ja psyykkisen terveytensä. Hahmona hän on pieni ja hento, ihmiskontakteja pelkäävä, mutta hän kasvaakin tarinan aikana päähahmoista eniten.

Asaba on nössö. Mutta tarinan kehittyessä pääsee hän yli tuosta luonteenpiirteestään, niin hyvässä kuin huonossakin merkityksessä. Tällöin paljastuu hänen pinnan alainen kova kohtansa, vaikka hän ei pärjääkään sarjan esittämissä mittelöissä vastustajiaan vastaan. Tämä on julmasti sanottu, sillä eivät hänen vastustajansakkaan ole aivan normaaleja kadunpersoonia.

Sarja alkaa miellyttävän humoristisena ihmissuhdesarjana, mutta jo heti ensimmäisissä jaksoissa esiintyy synkempi maailma. Mikä kaappaa ja katkaisee raa’asti koulusadun, tuoden tilalle selviytymistaistelun, sodan, salaisuuksien heijasteet. Salaliittojen ystäville konspiraatiollisen tarinakaaren paljastukset eivät tuo mitään uutta UFO- salaliittogenreen, eikä sarjan tapa käsitellä kliseitä ole mitenkään uusi. Sarjaa voi joiltakin osin verrata erääseen Carterin Crishin tuottamaan ja osaltaan käsikirjoittamaan genren merkkiteokseen. Vain siksi, koska ufo- ja salaliittokliseet ovat yleismaailmallisia. Joten molempiin sarjoihin tutustuneet voivat havaita pinnallisia, sekä ehkä tarkoituksellisen syvällisiäkin yhtäläisyyksiä tavoissa käsitellä suhteellisen järjellisiä genren kliseitä.

Loppua kohti juoni tuo mukanaan varsin nopeita ja vakavia kohtauksia jotka yllättävät kaikessa realistisuudessaan. Ajoittaiset julmat kohtaukset ovat kammottavia mutta uskottavia katsella, ymmärrettäviä ottaen huomioon hahmojen henkisen tilan näissä kohtauksissa. Kohtaukset ja niiden jälkipyykki eivät ehkä avaudu heti kun tuota katsoo, niin erilaisia nuo hetket ovat verrattuna alun ihmissuhdehuttuun ja kepeyteen. Ihmissuhdehuttu on suhteellisen normaalia, kevyttä, sankariparin koululuokan eri jäsenten suhtautumisesta salaperäiseen tyttöön. Sivuhahmot ovat kaksiulotteisia statisteja selvine tarpeineen ja lokeroineen, mutta sarjan lyhyyden tähden on tekijöiden ollut parasta keskittyä päähenkilöihin. Näistä sivuhahmoista operatiivisen agentti Enomoton yksiuloitteisen hahmon henkilökasvu on hyvä asia, tuoden mieheen uusiakin ulottuvuuksia - vaikka hänen kannaltaan ne eivät mihinkään hyvään suuntaan kehity.

Piirrosjälki on yksinkertaista, värimaailmaltaan sarja on rauhallinen lukuunottamatta erästä jaksoa jossa käytetään kuvanlaatua huonontavaa valaistusefektiä. Tämä jääkin syystä tai toisesta ainoaksi rikkeeksi muutoin keskiverrolla tavalla piirretyssä sarjassa.

Ääninäyttely toimii, asia josta minulla ei usein ole mitään pahaa sanottavaa. Musiikki on rauhallista populaarimusiikkia ja orkesteriteoksia. Nyt jopa kykenen katsomaan massapopin sävyttämät alku- ja loppumusiikin vaikka nämä eivät mielimusiikikseni muodostukaan. Taustamusiikki vaihtelee modernista klassisesta, hilpeäksi kansantanssiksi.

Sarjan parasta antia on sarjan loppu sekä Iriyan katkeran sydäntälämmittävä suhde Asabaan. Sarjaa tulee silti katsottua useamminkin, jotkin tässä arvostelussa mainitsematta jättämäni elementit ovat viehättäviä.

Tupakoivan miehen hämärä nurkkaus:
Eräs on täysin valmis uhraamaan onnen, rakkauden ja normaalin elämän tähden ihmiskunnan. Toinen on taas valmis uhraamaan kaiken tuon, sekä ihmishenkiä pelastaakseen ihmiskunnan. Kumpi heistä on itsekkäämpi? Kumpi uhraa enemmän? Kumman heistä antama uhraus tuottaa suuremman tuloksen? Vai voittaako hän joka on valmis uhraamaan ihmiskunnan, elämän ja sen sellaisen saadakseen palkkioksi lähes jumalallisen vallan tulevaisuudessa? Tätä miettiessänne, pankaa merkille eräs leikkikentällä peitetty testikoneen putoamispaikka. Leikkikentät ovat halpoja, helposti kuljetettavia moduulirakenteita, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Mutta älkää uskoko pelkästään minuun. Totuushan on tuolla jossain.