sisällön alkuun
24.5.2017 16.19 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 19.11.2013
Kotoura-san -logo

Alkuperäinen nimi:
琴浦さん

Pituus:
12 jaksoa

Tekijä(t):
ohjaaja: Masahiko Oota
studio: AIC Classic

Muita medioita:
manga, 5 pokkaria

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Kotoura-san

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 19.11.2013

Kotoura on kauniisti sanottuna omalaatuinen. Häntä ei kannata lähestyä. Eikä hänen kanssaan saisi edes keskustella kuin vain aivan absoluuttisesti välttämättömistä asioista. Parempi olisi, jos et lainkaan edes ajattelisi mitään Kotouran läsnä ollessa. Sillä jotenkin, jollakin tavalla, tuo neito vääntää valheeksi sanasi, lausuu ääneen asioita sinusta jotka eivät ole oikein. Ei, hänen sanansa ovat oikeita, liiankin oikeita, huomioita jotka osuvat liian syvälle sinuun ja joita siten ei saisi ääneen sanoa. Parempi pysyä siis erossa Kotourasta, tuosta aikamme mutantti Muulista, mielentirkistelijästä, tuosta totuudentorvesta typerästä. Hirviöstä, friikistä. Ympäröivän yhteisön tuomitsema, vanhempiensa hylkäämä, pikkuneiti Kotoura parka. Hänen elämästään sekä teoistaan kertoo tämä varsin keveä romanttinen komedia.

Kotoura-san-animaatio kertoo sankarittaren tyypillisen kasvutarinan, romanttisen komedian ja tragedian yhdistelmällä. Juoneltaan teos on yllättävän vahvasti kirjoitettu, vaikka sortuukin joskus ylittämään aidan keskinkertaisuuden alapuolelta. Ollen silti mautonta, mutta ammattimaisen teräksenlujaa suoritusta, jonka nostaa keskiverrokkien suosta alku- sekä loppuneljänneksellä viljelty fiksusti kirjoitettu, ei niin kaavamainen draama. Siten onkin yllättävää, miten vähän juonessa onkaan elementtejä. Alun synkistelyjen jälkeen teos siirtyy selkeästi geneerisen kouluromanssin komedialliseen kuvaamiseen. Tämä siirtymä on kuitenkin liitetty varsin näppärästi Kotoura-paran ”parantumiskaaren” kehitykseen. Kriitikkonne on tästä lähes huomaamattomasta ja vähäeleisestä kehityksestä positiivisesti yllättynyt.

Teos on silti jonkinlainen pettymys katsojalle. Alkujaksoissa viljelty tragedia ja synkkyys yhdistettynä hilpeään komedian pastellisävyyn johdattelee katsojia kuvittelemaan teoksen olevan häiritsevän häikäisevä. Kenties innoittava ja dramaattinen vuoristorata, ehkäpä jopa mitä yllättävin tavoin toisiinsa liitetyistä tutuista elementeistä koostuva teemallinen chimaera. Yksinkertaisesti jotakin tuoretta ja yllättävää, tutuista elementeistä. Genrenmurtaja! Teos ei ole muurettu saati susi jo syntyissään, se on vain lammas, suurempia odottaneiden pettymykseksi. Jopa niin, että voisi väittää teoksen degeneroituvan vanhetessaan, menettävän ja tylsyttävän sen kipeää tekevän terän, joka pilkotti ensimmäisen neljänneksen jaksojen pehmeyden alta. Eikä teos tätä tylsistymistä onnistu paikkaamaan loppukestonsa aikana. Eikä se kenties haluakaan. Synkkyyttä yritetään tuottaa viimeiselle neljännekselle eräänlaisen etsivätarinan kautta. Tämä ennalta arvattava etsivätarina onkin mukava seurata läpi, sekä kaikessa ympäripyöreydessään viehättävän typerää katsottavaa. 

Yleensä tämäntyyppiset teokset eivät yritä edes piitata ulkopuolisesta, realistisesta, logiikasta. Jos jostakin voidaan puristaa esiin melodraamaa, se pääasiallisesti tämän tyyppisissä teoksissa puristetaankin aina viimeiseen tippaan asti. Tämä kaksinaamainen teos kuitenkin yrittää tuoda arkijärkeä Kotoura-paran traagiseen menneisyyteen esittäen meille näppärässä montaasissa, tunnepitoisessa ja sopivan suurieleisesti tuotetussa draamassa nopeasti ja tehokkaasti Kotoura-paran taustat. Hädissään apua etsivän äidin hädän ja epätiedon ympärille tuotetussa montaasissa näemme muun muassa hänen yrityksiään löytää normaali selitys Kotouran ajatuslukukyvyn aiheuttamaan käytösongelmaan, pyrkimykseen sitoa Kotouran selkeästi paranormaali ilmiö niin sanotun normaalin maailman kontekstiin. Kriitikkonne on hämmästynyt tästä nokkeluudesta, kokemuksiensa perusteella varsin harvinaisesta yrityksestä olla realistinen kaikessa melodramaattisuudessaan. Mutta teos lankeaa omaan nokkeluuteensa. Ajattelevan katsojan on vaikea ymmärtää että montaasissa kuvatut lääketieteen asiantuntijat eivät ryhtyneet korjaamaan Kotouran käytösongelmaa. Sehän voisi viitata, rationaalisesti ajateltuna, ties minkälaisiin mundaaneihin mielenkehityksellisiin ja -terveydellisiin ongelmiin? Kenties Nihonin mediakenttä ei ole valmis kuvaamaan rikkinäistä sankaritartaan psykoterapeutin asiakkaana.

Tästä huolimatta, kenties tämän tähden, Kotoura on teoksen kontekstissa äärimmäisen uskottava hahmo. Varsinkin ensimmäisten neljänneksien aikana, kuvatessaan Kotouran ongelmia, teos löytää sopivia mollisavyjä muutoin suloiseen pastellisävyiseen animaatioon. Niin todellisilta nuo ongelmat saadaan vaikuttamaan. 

Muut hahmot ovat varsin selkeitä geneerisiä stereotyyppejä, jotka palvelevat teoksen tarkoitusta vallan mainiosti. Ne ovat tarpeeksi omituisia ollakseen kiinnostavia, näin yksinkertaisesti voidaan sivuhahmot yksinkertaistaa. Eikä niistä ole juurikaan pahaa tahi hyvää sanottavaa. Hahmokemioiden ja stereotypioiden varaan rakentuva komiikka omaa yllättävän usein oivaltaviakin sketsejä ja vitsejä, jotka nostavat muutoin hyvin geneerisen komiikan tasoa, hitusen verran, yli pakkopullaisen vuouhkaavan perijapanilaisen liioittelvan huumorin. Jollaista täytyy viljellä, tämäntyyppisen teoksen kerronnassa.

Visuaaliselta ilmeeltään teos on vahvaa ja hyvälaatuisen kustannustehokasta televisiotyyliä. Ollen hemmottelematta tahi rikkeitä tarjoamatta katsojan silmille. Taustat ovat hyvin tuotetut, visuaaliset elementit joilla kuvataan tarvittaessa vaikkapa fantasiakohtauksia sisällöiltään odotetut ja hyvin toteutetut. Samaa voidaan sanoa myös hahmodesignistä, joka on modernia ja yllätyksetöntä, eli näin ollen varsin hyvin toteutettua. Eikä teos hemmottele katsojan korvia, taustamusiikki on instrumentaalia ja geneeristä laahaavaa taustamusakkia. Intro on pyöreää ja huttua sisällöltään, outroissa on vaihtelua ja nekin ovat pyöreää ja huttua. Sopien siten lievästi traagiseen mutta kovin koomiseen tarinaan kuin nenä pellen päähän. Ääninäyttelijät vetävät roolinsa odotetusti, tasokkaasti, ilman sen kummoisempia yllätyksiä, erikoisuuksia tahi tasonalituksia.

 

Ystävyyden, yhteistyön ja romanssin ylistys, on teoksemme. Joka osoittaa lievää omaperäisyyttä pyrkiessään leikittelemään draaman ja komedian akselilla. Onnistuen siten huijaamaan katsojaa, odottamaan jotakin enempää ja yllättävämpää kuin onkaan. Tästä huolimatta, tämän tähden, teos on kelpo romanttinen komedia. Jossa on yllättävän monisävyinen, mutta matala, draaman ja komedian tragikoominen rakenne. Jota voinee suositella.

Hyvää Huonoa
  • alkuneljännes
  • kokonaissuoritus
  • latistuu kliseeksi
  • huijaa katsojaa
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste