sisällön alkuun
23.6.2017 11.26 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Isaki apam mehinam, eto caffe nam!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 9.6.2013

Alkuperäinen nimi:
RD 潜脳調査室

Translitterointi:
RD sennou chousashitsu

Pituus:
26 jaksoa

Tekijä(t):
Studio: Production I.G
Ohjaaja: Kazuhiro Furuhashi

Muita medioita:
Manga, kaksi pokkaria
Light novel, yksi kirja

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

****

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Real Drive

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 9.6.2013

Tulevaisuudessa, lähellä ja niin kaukana, herran vuodessa 2061 on lärvikirja kaikkialla, se on kaikki, kaiken aikaa ja aina. Tässä zuckerbergiläisessä futuurissa on datameri liittävä kaiken ja kaikki toisiinsa. Tuo kaiken kattava ja monipuolinen hyperverkkopalvelu tuo metatodellisuuden miljardeille. Miljardeille, jotka käyttävät metatodellisuuden laajoja, kartoittamattomia, mahdollisuuksia itsensä googlettamiseen sekä itsensä tyydyttämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Metaverkko, the Metal, vie tarjontansa aivan toiseen sfääriin, mahdollistaen tosiaikaisia todellisia interaktioita suoraan käyttäjän ja verkon tarjonnan välillä. Interaktioita jotka voivat tuntua todellisimmilta kuin todellisuus itse. Rajattomuus, vallattomuus, inhimillisten intohimojen kuin hyvää tarkoittavien yritystoimintojen sekametelimäinen metatodellinen kabaree houkuttelee monenlaista käyttäjää ja palveluntarjoajaa, jotka etsivät uusia mahdollisuuksia hyödyntää metatodellisuusverkkoa yhä tehokkaammin, niin raakojen sielunnautintojen kuin rehellisen yritystoiminnankin sarjalla. Näin rajapinta ihmisen todellisuuden, itsensä ja metatodellisen maailman välillä on häilyvän hämärä. Näin metatodellisuusverkon datameren syvyyksiin muodostuu tummia syvänteitä, pyörteitä intohimojen. Kuin haamuja virtuaalitodellisuuden. Jotka tekevät käyttökokemuksesta, kohdatessa, kovin todellisuutta vääristäviä ja vaarallisiakin. Sankarimme, sukeltaja syvän daattameren, Masamichi Haru ja hänen ”Nancy Drewnsä”, pontevan pirteä koulutyttö Minamo Aoi, tutkivat ystävineen ja tukijoineen the Metal- metatodellisuusverkon, todellisen maailmankin, oikutteluja ja ilmiöitä.

Teoksen ensimmäiset jaksot ovat hämmentäviä. Nuo jaksot kertakaikkisesti syöksevät katsojan teoksen kuvaamaan maailmaan, jota tämä luulee ymmärtävänsä, mutta ei kuitenkaan ymmärrä. Tarkoituksenaan tuottaa katsojalle tulevaisuusshokki, mutta katso! Ensimmäisten jaksojen valittu kerrontatapa pureekin kertojaa omaan nilkkaan. 

Katsojan tajuaisteihin vyörytetään falangeina asioita jotka eivät avaa teoksen maailmaa. Joita katsoja ei kykene sijoittamaan teoksen maailmaan tämän kokonaisuuden kannalta. Aihetta kummasteluun onkin runsaasti. Jaksojen tiivistunnelmainen kerronta kun heittelee itseään tunneakselin molempiin päihin. Katso! Äkkiä olemmekin pohdiskelemassa viisaita ja syviä asioita, kun seuraavassa kohtauksessa olemmekin seuraamassa geneeristä hahmojen välistä kamppailuottelua. Ei ole selkeää kerronnallista kiintopistettä. Katsojan on vain purtava alahuultaan ja toivottava, että kerronta malttaa avata itseään tarkemmin tulevien jaksojen aikana. Ja tämä on varsin turhauttavaa, karkottaen luotaan ne katsojat, jotka luulevat teoksen pilailevan heidän kustannuksellaan. Jotka pitävät teosta huonosti kirjoitettuna ja ohjattuna, pitävät teosta liian fiksuna itselleen ymmärtää, tai ovat näkevinään teoksen kompastelevan omaan näennäisfiksuun nokkeluuteensa. Yhtä kaikki, tuomiten teoksen katselukelvottomaksi! Jopa taiteeksi! 

Mutta entä jos sittenkin? Onhan kyseessä sittenkin vain tekijöiden kapina ”Olipa kerran”-tyylin muinaista aloitustapaa vastaan. Näin onkin muodikkaan modernin särmikästä olla ottamatta katsojaa heti kerronnan kartalle. Sehän tuo mystisyyttä, ja arvoituksellisuushan on kovin kiinnostavaa. Ei kun katsomaan eteenpäin. Ja jo neljännestä jaksosta alkaen kerronta tasoittuu, maailmaa ryhdytään selkeästi rakentamaan normaaleilla ja loogisilla tarinankerrontatavoilla. Joten katsoja pian ymmärtää iloksensa edellisten jaksojen olleen kuvaus mysteeristä, joka tulevien kakskyt ja plus- jaksojen aikana keriytyy auki. Eikä teos ole katselukelvoton, kompastelut omaan nokkeluutensa paikataan nokkeluuden toimiessa ja fiksuudessakin on hyvää tarkoittava puolensa.

Teoksen aiheen ollessa kuvaus todellisuuden ja metatodellisuuden kybermeren yhteentörmäyksistä, intohimoista, kehittyneen tietoteknologian saavutuksista intohimojen armoilla ei ole kumma, että jaksokohtaiset ”tehtävät ja tapahtumat” keskittyvät monilla tavoilla jonkinlaisiin intohimoisiin tosimaailmallisiin sekä kybermaailmallisiin ongelmiin. Mutta monet jaksot ovat luonteeltaan enemmänkin päivän kuvauksia, elämän siivuja viehättävän sankarittaremme ja todellisen päähenkilömme neito Minamo Aoin elämästä ja teoista. Johon ja joihin metatodellisuus kaikenkattavuudessaan tai puuttuessaan, kuitenkin, tavalla tai toisella vaikuttavat. Joten enemmistöissä sarjamme jaksoissa käsitellään uuden ajan ongelmia ja rikoksia, mutta painottuen enimmäkseen elämän itsensä ei niin vakaviin mutta suuriin mysteereihin. Joita tutkitaan tai ratkotaankin ja selvitetäänkin jonkinlaisena kyberajan ”Neiti Etsivä” - erittäin vapaasti tulkitun - allegorian kautta. Ja neito etsivällä on tukenaan tutkimuksissaan ja muissa puuhasteluissaan se odotetun synerginen ydinryhmä, mestarisukeltajasta kyberetsivään, kuin hänen viehättäviin koulutovereihinsa. 

Näin ollen teos on kaiken kaikkiaan vain tarina koulutytön elämästä ja teoista ja niiden vaikutuksista ympäröivään hahmokaartiin. Koulussa kuin koulun ulkopuolellakin sattumista ja elämänsiivuista kertova draama sijoitettuna kybertulevaisuuteen ja maustettu teknotrillerimäisillä viitteillä. Monien jaksojen täytteenä on koulutyttöjen edesottamuksia kuvaavista sarjoista ja teoksista omattuja, selkeästi tällaisina esiteltyjä, siten kovin tuttuja elementtejä. Mutta usein, sopivilla teoksen teemaa noudattavilla muutoksilla. Mutta koulutyttöjen tutkima kummitusjuttu on kummitusjuttu, oli kummitus sitten eteerinen ilmiö tahi vain haamuääni kyberaivoissa. Se tekeekin teoksesta varsin teemallisesti epätasaisen, syöden katsojan kiinnostusta teosta ja sen vihjattuja mystisyyksiä kohtaan. 

Mammuttitauti on myös teoksen suurin ongelma. Juonirakenneverkko ei kerta kaikkiaan pysty ottamaan kunnolla kiinni niitä kaikkia juoniteemapalloja joita teoksella on yhtä aikaa ilmassa. Osa teemoista on jopa konfliktissa keskenään. Näin syntyy kerrontaan hetkiä, joissa on pakko käsitellä näitä moninaisia teemoja. Ja näin teos unohtuukin kertomaan asioista, joita se ei ehdi näyttämään. Puhuvia päitä on tylsä katsella, vaikka ne viimeinkin kertoisivat tarvittavia yksityiskohtia kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Joten teoksen kerronnan riento vaikuttaakin hidastuvan hiipivän mannerjäätikön huimaan keskinopeuteen. Mikä johtaakin tarinan itsensä väsähtämiseen. Yrityksiin elävöittää tarinaa. Mikä johtaakin varsin onttoihin ja kuluneisiin lähestymistapoihin joita hyödynnetään vain niiden tarinankerrontaa edistävän itseisarvon tähden. Mikä johtaa selkeisiin käsikirjoitusongelmiin, jotka syntyvät näin valitusta toimivasta mutta huonosta lähestymistavasta. Johtaen juonenkerronnan lähestymistavan erittäin huonoon toteutukseen. Rikkoen siten katsojan kyvyn uskoa teoksen maailman sisäiseen logiikkaan. Koska nuo rikkeet ovat hyvin ilmiselviä jokaiselle, joka kykenee ajattelemaan, ne ovat anteeksiantamattomia. Näin teos ei saavuta potentiaaliaan. Katsojalle tulee teoksesta ähky. Sillä katsoja tulkitsee teoksen kaikkine valtavine käsiteltävine teemoineen, jaksokohtaisine aiheineen, levottomaksi. Liikaa kerrottavaa, liian paljon näytettävää aivan liian hitaasti. Elähdyttävää, yllättävää, fiksua ja valitettavan epätasaista juonenkerronnan nopeuden ja tasokkuuden suhteen.

Katsoja kuitenkin viihtyy teoksen jaksojen parissa, koska pääsääntöisesti ne on kirjoitettu ja toteutettu hyvin. Pääsääntöisesti teos kuvaakin erittäin mielenkiintoisia ideoita ja huomattavan mielikuvituksellisesti sitä, mitä tapahtuukaan kun toden ja metatodellisuuden maailmat sekoittuvat. Näin on saatu mahdolliseksi se, että teos kuvaa suhteellisen vakavasti omaa tulevaisuusvisioitaan. Ollen varsin vanhakantainen, tyyliltään kenties asimovilainen sci-fi-tarina. Jossa tärkeässä elementissä on myös maailman ja miljöön rakenteiden nokkela luotaaminen ja tutkiminen. Ennustellen tämän päivän kummallisuuksia huomispäivän normaaliutena ja pitäen tämän päivän normaaliutta huomispäivän kummallisuutena. Ollen jopa niin itsetietoinen, antaessaan ymmärtää kuvaavansa katsojakohderyhmäsegmenttinsä ikäluokan eläkepäiviä. Meidän, arvon lukijani nykypäivässä, tulevaisuuttamme vanhuudessa vääjäämättömässä. Näin teos tuleekin käsitelleeksi kovin moninaisia, monitahoisia, aihealueita lukuisia jopa ähkyyn asti. Sillä suuren kertojan ja sci-fin Suurmestari Asimovin pohdiskeleva henki ei ole ollut läsnä sarjan tekijöiden kanssa. Voi.

Visuaaliselta ilmeeltään teos on laadukasta televisioanimaatiotyötä. Hahmoanimointi on sulavaa, varsinkin sankarittaren elävöittäminen on ollut tärkeässä asemassa. Niin sulavasti tämä eläväinen olento on saatu animoitua. Teos hyödyntää tasokkuuttaan tehokkaasti, geneeriset taustat harmaine seinineen ja rantamaisemineen ovat hyvin toteutetut. Talot ja muut rakenteet ovat futuristisia, mutta silti ymmärrettäviä ja kohtuullisia, kauniita katsoa arkkitehtuuriltaan. Kaiken kaikkiaan, hyvin laadukasta televisioanimaatiotyötä. Silmäkarkkia viljellään hyvin ja taajaan, metaverkon sukelluskuvauksien aikana teos hyödyntää häpeilemättä merikuvastoa. Kuvaten maailman maailmassa, metamaailman verkossa, koralliriuttana. Varsin nokkelalla sekä animessa varsin vähän hyödynnetyllä tavalla luoden sci-fissä jo kliseeksi muodostuneeseen ”uidaan datameressä ” - käsitteeseen viimeinkin mitä parhaimman visuaalisen olomuodon. Karkki on kaunista katsoa, elähdyttävää ja erikoista, selkeästi kallista myös animoida. On taajuus niin laaka, mitä tulee erikoisuuksien näyttämiseen. Mutta jos ja kun, teoksemme tapauksessa, perusanimointi on onnistunutta, on lisäkarkki katsojan hemmottelua varten.

Hahmot ovat varsin odotettuja designiltään, mutta varsinkin naishahmojen vartaloiden kuvaamisessa on tiettyä yleistä kiinteyttä ja vartalorakenteista pyöreyttä. Joka eroaa varsin suuresti totutuista tavoista kuvata naishahmoja, saaden hahmot vaikuttamaan jopa lihavilta verrattuina totuttuun tapaan toteutettuun hahmodesigniin. Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä feminiinisiä hahmoja joiden vartalot ovat täyteläisiä muualtakin kuin rintakehän yläosan tahi suurten takalihasten alueelta.

Sankarittaressa on havaittavissa mary-sue-tyylin ”liian täydellinen, vikoineen kaikkineen, ollakseen todellinen” -alatyypin inkarnaation elementtejä, mikä on ymmärrettävää hahmon ollessa jonkinlainen neiti Drewn karakteerin variaatio. Mutta se ei tee hahmosta teoriassa sen siedettävämpää. Ongelma on siinä, miten teos täysin tiedostaen hyödyntää hahmon perusstereotypiaa, kuorruttaen sen vain mary-sue-tyylin kimaltavalla kuohkealla ja ilmavalla hattaralla. On olemassa keinoja, joilla voidaan tuottaa helposti lähestyttävä, katsojaan vetoavan herttaisen nuoren neidon perustyypin varaan uskottavalta vaikuttava karakteeri ilman hahmon nostamista jalustalle. Onkin luultavaa että Minamo Aoi:n hahmo on suunniteltu helposti lähestyttäväksi oppaaksi, kerronnan ja juonen liikuttamisen välineeksi, tutustuttaessa tekijöiden mammuttimaisuudesta kärsiviin tulevaisuusvisioihin. Siksi hahmoa on silti mukava seurata sillä hahmon interaktiot ja puuhastelut ovat usein mainiosti kirjoitettuja. Jolloin karakteerin viat voivat unohtua katsojalta, taaten nautinnon, ennen julmaa paluutaan.

Teossarjan sivupäähahmot taas ovat rautaisesti toteutettuja, näennäisen yksinkertaisia. Kuitenkin tekijät ovat ehtineet kirjoittaa päähahmoille omia viitteitä persoonallisuudesta. Ja tämä yhdistettynä mainioon tapaan hyödyntää stereotyyppejä tekee hahmoista eläväisiä ja toimivia. Katsoja ei koe leimaantumista, saati inhotusta hahmoista, jotka niin mainiosti tekevät työnsä kertoessaan tarinaa. Ja katsoja kokee löytämisen iloa, kun hahmojen taustarakenteita avataan vaivihkaisesti teoksen tarinan kerronnan aikana. Joten päähahmokaarti on enemmän kuin pelkkä moraalinen tuki ja kaikupinta sankarittarelle. Mutta ollen huomattavasti mielenkiitoisempia hahmoja, kaikessa taustahahmon yksinkertaisuuden luomassa mysteerissään, kuin sankaritar itse.

Ääninäyttely on toimivaa, laadukasta ja mitäänsanomatonta. Intro ja outo ovat olemassa, intron ollessa kummallinen ja meluava. Outron ollessa käytännössä olemassa. Kai. Taustamatto on musiikissa varsin monipuolista, painottuen klassistyyliseen moderniin orkesterisointiin, kuoroihin ja muihin sekatyyppisiin musiikillisiin teemoihin. Jotka todella onnistuvat luomaan, jaksojen teemoiksi tai kohtauksien taustalle, onnistuneen melodiamaton joka tempaa katsojan mukaansa.

Kaiken kaikkiaan teos on pohdiskeleva, hyvällä tavalla omalaatuinen, moderni sci-fi-pläjäys. Joka on todellakin sci-fiä, vanhallakin määritteellä. Se avautuu hitaasti, tarkoituksellisen pohdiskelevasti kertoen. Samalla näyttäen, ajatuksia herätellen, omalla lempeän herttaisella tavallaan, niin läheisen kuin kaukaisenkin tulevaisuuden elämää, nykyisyyttä ja ikuisuuksia, uutta uljasta maailmaa, ilmiöitä ja sen tapahtumia. Asioita jotka ovat ikuisia, asioita jotka ovat hyvin tarkkanäköisiä, nostalgisia kontekstissaan. Löytäen jotakin, jolla yllättää katsoja jokaisessa jaksossa positiivisella tavalla. Näin ollen, on hyvin mahdotonta yrittää puristaa neljään tai kolmeen sivuun kriittistä arviota. Arvioni olen antanut, löytöretken hitaasti kiirehtivän, katsellut olen ja siitä kovin vaikuttunut. Niin fiksu, niin typerä, epätasainen kuin elämä itse.

Hyvää Huonoa
  • fiksu
  • mielenkiintoinen
  • omalaatuinen
  • taustamusiikki
  • mary sue -sankaritar
  • kerronnan hitaus
  • ei niin omalaatuinen kuin kuvittelee olevansa
Arvosana: ****

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste