sisällön alkuun
25.11.2017 09.16 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"KUntaPOliittisten nuorten LIitto"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 30.12.2012

Alkuperäinen nimi:
生徒会役員共

Pituus:
13 jaksoa, 4 OAV-jaksoa

Tekijä(t):
studio: GoHands
ohjaaja: Hiromitsu Kanazawa

Muita medioita:
manga, 7 osaa ja jatkuu

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Seitokai Yakuindomo

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 30.12.2012

 

Takatoshi on kaikenkaikkiaan ympäripyöreän japanilainen peruskarakteeri, joka istuu kuin nenä päähän pirteän ja kummallisen pontevan toiminallisen tytön aisapariksi. Joten, kun sankarimme törmää kolmeen tällaiseen tyttöön ensimmäisenä päivänään uudessa koulussa, huomaa sankarimme tulleen shanghaijatuksi, lähes täysin ilman omaa suostumustaan tietty, osaksi entisen tyttökoulun pontevista tytöistä koostuvaa oppilaskunnan hallitusta. Ja näin alkaakin näppärästi varsin erikoinen, muttei liian erikoinen, pirteä koulukomedia suoraan otakualakulttuurin liepeiltä.

Teoksen yleishenkeä, hahmoja ja juonielementtejä sekä kerrontatapaa voisi luonnehtia suoraan rinnastamalla ne Azumanga Daioh:n omalaatuisuuteen ja Pani Poni Dash:sta kopioituun, mutta katsojan mielenterveyden tähden kevennettyyn neljännen vallin kolkutteluun pohjautuvaan metavyöryyn, kummalliseen kerrontaan. Lisätään tähän sekametelisoppaan hyppysellinen plus sievä ripaus haruhismia sankarimme, ja sankarimme näsäviisaan monologin muodossa ja saamme aikaan teoksen, jossa on runsaasti kopioitua, värimaailmassaan paljon sinistä ja jonkin verran omalaatuisuutta. Hahmokaarti on selkeä, genrelle kovin tyypillinen ja hahmokavalkadin parhaimpia puolia hyödynnetään tehokkaasti. Hahmoista ei ole juurikaan kriittistä kertomista kuin luonnehtia niitä hyvinkin stereotypiansa mukaisiksi.

Teoksen omalaatuisuus tulee teoksen konseptista, jossa selkeän stereotyyppiset koulutytöt rikkovat käytöksellään tämän stereotyypin rajoja. Myös kontrasti tuhmuuden viljelyyn on selkeä, kun oudoista ja seksuaalisävytteisistä asioista keskustelevat kummalliset yläkoulutytöt. Teoksen huumori on sävyltään arkisen absurdia ja näkökulmaltaan vinoa. Teoksen huumori on meuhkaavan esitystapansa alla varsin hillittyä rakentuen stand up -tyylisiin koukkuihin. Myös parodisia cameoita viljellään varsin onnistuneesti otakujen iloksi, mutta muutoin teoksen huumori on yllättävän kuivahkoa. Se paranee laadultaan teoksen vanhetessa, kun päästään yli alun ilmeisen japanikeskeisen sisäpiirin huumorin. 

Vitsit osuvat varsin usein kantaan, tuottaen tällöin katsojalle aitoa hupia ja huoletonta kaksimielisyyden hulvattomuutta. Mutta kun ne eivät osu kantaan, vaan vitsit kolhivat katsojaa, joka ei kenties ymmärrä vitsiä. Tai jolle vitsi, tai sketsi, on jo hyvin selvä ennakolta. Eikä sketsin, tai vitsin, toteutus kykene enää pelastamaan ennakoinnin latistamaa tunnelmaa. 

Teoksen ydin on parodia. Teos on rehellinen poikkigenreilevä parodia, joka ei löydä uusia tapoja luoda vitsejä animaatio- ja mangateollisuuden suosimista juoniteknisistä gallerioista, vaan lankeaa odotettuihin eleisiin ja stereotyyppisiin parodioihin kuluneista stereotyypeistä. Ja arvon kriitikostanne tuntuu siltä, että teos ehättää parodioimaan sketseissään lähes kaikki kuluneimmat stereotyypit, joita edellä kuvatuista gallerioita löytyy. 

Kaikesta yrityksestä huolimatta teos ei onnistu luomaan ympärilleen välitöntä ilmapiiriä. Teos tuntuu usein varsin väkinäisesti koostetulle, näennäisesti pirteälle ja hilpeälle. Kaiken lainaamisen, parodioinnin, pastissien viljelyn ja cameoiden otakukeskeisten ympärillä teos on itsessään sieluton ja levoton. Omaan nokkeluuteensa kompastuva, liiaksi velkaa edeltäjilleen ja liian vähän omaperäisyyttä, että teos nousisi edeltäjiensä tasolle. Teos on kaiken kaikkiaan kovin pliisu ja odotettavien stereotyyppien ja tekijöiden summa. Teos ei herätä intohimoja, ei oikein huvitustakaan eikä oikein minkäänlaisia tunteita kriittisessä katsojassa tässä.

Teos on visuaaliselta ilmeeltään terävä, pastellisävyinen maailma on korkeakontrastinen ja leppoisa kastella. Mutta mitään spesiaalia, erittäin maukasta, silmäkarkkia ei teoksemme tarjoa katsojalleen. Jälki ja hahmojen desing sinällään, ei eroa modernista piirtojäljestä mainittavasti. Samoin ääninäyttely, on geneeristä ja kaikin puolin onnistunutta.

Onko teos pastissi vai vain mielikuvituksettomien yritys rahastaa henkisten edeltäjien omalaatuisuuden ja nerokkuuden tuloksilla. Siihen kriitikkonne ei osaa vastata. Teos pyrkii miellyttämään varsinkin nk. otakukulttuuria, jolloin pastissit ko. alakulttuurin mielenkiintoisimpiin teoksiin ovat pakollisia. Ja teos niitä viljeleekin, jopa liikaa, ollen kenties aivan liikaa japanilainen auetakseen täysin ulkomaalaiselle katsojalle. 

Käsissäsi on rehellisesti tuhma komedia, joka ydinrakenteen voisi kiteyttää ajatelmaan: nuoret neidot puhuvat pervoja. Tästä huolimatta teoksen fanipalvelukuvasto on siveää ja ilmeisen tarkoituksellisen vähäisesti viljeltyä. Keskinkertainen tekele, kaikesta huolimatta ja kaiken kaikkiaan, etten sanoisi. Suhtautukaa varauksella, suhtautukaa huumorilla. Nauttikaa tuhmuudella karheutetusta miljööstä ja sen viehättävästä ympäripyöreydestä jota tämä teos innolla ja ponnella teille esittää.

 

Hyvää Huonoa
  • kaunis kastella
  • kun vitsit osuvat
  • ei juuri omanlaisuutta
  • ”liian japanilainen” aluksi
  • kun vitsit menevät hutiin
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste