sisällön alkuun
25.11.2017 09.16 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Masaka... ano hito?!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja animesta

päivitetty 23.12.2012

Alkuperäinen nimi:
勇午 ~交渉人~

Translitterointi:
yuugo ~koushounin~

Pituus:
13 jaksoa

Tekijä(t):
Studiot: Artland, G&G Direction
Ohjaajat: Seiji Kishi, Shinya Hanai

Muita medioita:
manga, 12+ albumia

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Yugo

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 23.12.2012

Kansainvälisen areenan panttivankineuvottelijan ammatissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina mainittakoon mahdollisuus matkustaa ja nähdä kohdemaan "oikeaa elämää" turistikeskuksienkin ulkopuolella. Huonona puolena esimerkiksi se, että matkakohteeksi valikoituvat hyvin usein ne maailmankolkat, johon normaali vyölaukkupulliainen keihäsmatkoillaan harvoin eksyy, ainakaan omasta tahdostaan. Eikä neuvottelija ehdi matkallaan rentoutua rannalla, tahi edes saharan sannalla, pelatessaan hermopelejä panoksenaan panttivangin henki ja terveys. Vastapelureinaan neuvottelijalla on kovaksikeitettyjä konnia, heimosotureita Pakistanin heimoalueilta tai muutoin vain aggressiivisia heppuleita, jotka katsovat ihmiskaappauksen ajavan etujaan ja asiaansa. Onnekseen Yugo Butto, tuo hauskasti nimetty nipponinpoika, on valinnut tämän ammatin urakseen. Jämptinä miehenä hän on päättänyt suorittaa jokaisen hyväksymänsä operaation täydellisesti: ratkaista siis kiperä tilanne tuloksellisesti, onnellisesti ja palauttaa panttivanki terveenä ja elossa takaisin omaisilleen. Ja siinä sivussa kenties korjata joitakin kurjan maailman vääryyksiä vaikkapa ihmiskaappareiden, kenties kaapatunkin, eduksi.

Teosta voisi luonnehtia Master Keatonin aggressiivisemmaksi ja särmikkäämmäksi serkuksi, varsin läheiseksi serkuksi. Teemalliset yhtymäkohdat ovat hyvin selkeät, mutta siinä missä Master Keaton oli enemmän ajan viipaleita kuvaava ja pohdiskelevan hitaasti avautuva, on teoksemme aktiivinen, toiminnallinen, kerrontatavaltaan sähäkämpi ja selkeästi suorituskeskeisempi kuvauksessaan. Tämä heijastuu jo teoksen rakenteeseen, joka jakautuu muutamaan selkeään juonikaareen, joiden välillä on joitakin yhteyksiä. Niillä pyritään rakentamaan henkilöhahmokuvaa sankaristamme, mutta ne ovat käytännössä hyvin itsenäisiä kokonaisuuksia.

Myös maailmankuvaltaan Yugo on Keatonia harmaampi. Väkivalta ja synkkyys ovat elementtejä, joilla teos ravistelee katsojan hereille ensimmäisessä juonikaaressa. Herättelyä katsoja kaipaakin, vaikka teos eteneekin tehokkaasti eteenpäin, eivät aivan ensimmäisten jakson tapahtumat herätä katsojassa kovinkaan suurta jännityksen tunnetta. Mutta teos parantaa tahtiaan tullessaan toisen jakson viimeisille puoliskoille. Kuten Keaton, Yugo pyrkii ratkaisemaan ongelmansa älyn ja nokkeluuden avulla pyrkien välttämään suoraa väkivaltaa ja vahingoittamistarkoituksia. Teoksen maailmankuvasta välittyy kaksijakoinen kuva. Toisaalta teos pyrkii jonkinlaiseen mahtipontisuuteen ja eeppisyyteen ja taas toisaalta teos maustaa tätä pyrkimystä miltei realistisilla kuvauksilla ja tapahtumilla, jotka eivät aivan aina istu teoksen tietynlaista suuren seikkailun mahtipontisuutta hakevaan henkeen.

Kenties tämä johtuu animaatioadaptaation tuottamiseksi suoritetuista kerronta teknisistäkompromisseista, sillä arvoonne sulkeutuneen arvostelijan käsiin saamat ensimmäisestä tehtävästä kertovat mangan luvut eivät kärsi niin pahasti tästä jakomielisestä kaksijakoisuudesta. Juonikaaret ovat yllättävän monimutkaisia, ja ne imaisevat katsojan mukaansa varsin helposti. Juonikaarissa ei ole ärsyttäviä kerronnallisia heikkouksia, vaan ne ovat pääsääntöisesti varsin hyvin koottuja ja kerrottuja. Yksityiskohtien ja kokonaisuuksien realismiin on panostettu, mikä näkyykin teoksen kerronnan ja tarinan varsin realistisessa laadussa.

Juonikaaret ovat sisällölliseltä laadultaan varsin vaihtelevia onnistuen kuitenkin yllättämään ennakkoluulottoman katsojan positiivisesti mutkikkuudellaan, jota teos hyödyntää varsin tehokkaasti. Kuitenkin se lankeaa ennalta arvattavuuteen ironisesti pyrkiessään päinvastaiseen ja yllättämään katsojan jollakin uudella käänteellä. Ensimmäinen tai toinen episodikaari eivät juuri eroa toisistaan tarinateknisesti ja kerronnaltaan.

Teos onkin varsin viihdyttävä, suhteellisen älykäs ja juonellisesti kohtuullisen toimiva kokonaisuus, vaikka suurimpana tehokeinona käytetty idea ”yksi mies vastaan kaikki”, käy hieman puuduttavaksi kertautuessaan. Kun teoksen ydinidea näet vaikuttaa olevan se, miten luonnovoimat ja inhimilliset vallat voivat kiduttaa ja runnoa kaiken kestävää sankariamme. Katsoja ei jännitä sankarimme puolesta, vaan on vain lievästi kiinnostunut siitä miten sankarimme selviää tästäkin vastuksesta ja kovin kummastunut siitä, miksi teos miltei rakastavasti kuvaa sankarimme kiduttavia vastoinkäymisiä. 

Mutta sankarimme vastoinkäymisten kantapääkoulut eivät kuitenkaan ole aivan liiaksi katsojan sielunelämää häiritsevästi toteutettuja. Tämä häiritsevyys kun mausteisena elementtinä saattaisi hieman paremmalla käsikirjoituksella ja rautaisemmalla toteutuksella tehdä vastoinkäymisistä hyvin jännittäviä ja mielenkiintoisiakin. Nyt ne vain ovat selkeästi laskelmoidusti toteutettuja, jännitystä ja mielenkiintoa lietsovia elementtejä.

Sankarimme yli-inhimillisyyden lisäksi teos ei tarjoa hahmosta juuri mitään muuta esiteltävää. Samanlaisia keskiohuita yhden vitsin kokoelmia edustavat myös muut hahmokaaderin jäsenet. Vain mahtavan miehekäs FSB:n generalissimotar jää katsojan muistikuviin, muutoin kaaderin edustajat hukkuvat keskinkertaisuuden syvään massaan.

Ääninäyttely on vahvaa nipponin animaatioteollisuuden perustyötä eli geneeriset tutut suoritukset geneerisen tuttujen hahmojen sieluina. Poikkeuksellista on ääninäyttelijöiden onnistumiset lausuttaessa ei japanilaisten kielten kieliryhmään kuuluvia lausahduksia. Ainakin arabia taipunee englantia paremmin nipponilaisen suussa, allekirjoittaneen puukieliseen puukorvaan. Samaan puukorvaan ei kuitenkaan taivu teoksen sekatekninen musiikkimiljöö. Matto on kovin muhkurainen  ja turhaan käytettyjä säveliä kierrättävä, tuoden mieleen synkkään kriitikon, muistoja tukahdutettuja kasariaikain halvoista toimintaelokuvista ja -sarjoista. Hui.  

Teoksen tuotantostudio vaihtunee kesken kaiken kuuden ensimmäisen jakson jälkeen. Ensimmäiset kuusi jaksoa muistuttavat piirtojäljeltään hieman enemmän alkuperäismangan kuvitusta, mutta tämä kärsii esimerkiksi ajoneuvojen tai muiden tausta-aparaattien animoimisen hankaluuksista. Muutoinkin ensimmäisen juonikaaren taide näyttää nykykatsojan silmään suttuiselta, vanhentuneelta ja huonolaatuiselta.

Loput jaksot ovat toteutetut selkeästi edeltävästä poikkeavalla, kenties enemmän geneerisellä ja "modernilla" animaatiotyylillä jaksojen ollessa taiteeltaan ja hahmojen hahmottelultaan enemmän niin sanotusti geneerisemmän ja modernimman telkkarituotantotyylin tuotoksia. 

Mangasta tahi valokuvista kopioidut, enemmän tai vähemmän eksoottiset maisemat ja miljööt, ovat varsin laadukkaasti siirretty kuitenkin molemmissa taiteellisissa inkarnaatioissaan piirrettyyn animoituun muotoonsa. Satunnainenkin Vladivostokin matkaaja tunnistaa olevansa hyisen Äiti Venäjän aroilla tai jossakin muualla kovin eksoottisessa paikassa ja näin luodaankin selvästi tekijöidensä vaalimaa illuusiota perinipponilaiselle vyölaukkupullaisellekin eksoottisten maisemien todenmukaisuudesta.

Teos on rehellisesti kolmen tähtensä arvoinen. Viihdyttävä, hieman erilainen animaatioseikkailu, joka tunnistaa rehellisesti potentiaalinsa, ja joka onnistuu tavoittamaan lukijansa mangan muodossa paljon paremmin. Se on silti varsin onnistunut siirto, teknisesti täydellinen, eri medioiden muotojen välillä.

Hyvää Huonoa
  • taustataide onnistuessaan tavoittelee luonnollista eksotiikkaa
  • juoni ei pahasti aliarvioi katsojaa
  • halpuus taiteessa
  • jenkkidubin feikkiaksentit
  • simppeliys harmittaa
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste