Nils Holgerssonin ihmeellinen matka

Nils Holgersson on ilkeä pikkupoika, jonka päivät koostuvat eläinten kiusaamisesta ja kaikenlaisen ruumiillisen ja henkisen työn teon välttelyssä. Eräänä päivänä hän pyydystää pienen tontun, joka närkästyy saamastaan kohtelusta ja taikoo Nilsin peukaloiseksi. Kutistuttuaan Nils oppii ymmärtämään eläinten puhetta ja on arvattavaa, etteivät talon kotieläimet suhtaudu suopeasti kiusaajaansa. Nilsin onnistuu kuitenkin paeta kesyhanhi Martin selässä ja he lähtevät villihanhiparven mukana matkalle pohjoiseen, Lappiin, kauneudestaan ylistettyyn maahan.

Peukaloisen retket ovat kaunis satu, jota jaksaa seurata vanhemmallakin iällä kyllästymättä. Tarina etenee sujuvasti, joskin jää joillakin tienoilla aina hetkeksi junnaamaan paikoilleen, kun hanhet eivät matkustakaan kohti Lappia, vaan kertovat toisilleen tarinoita. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vika, sillä tarinoita on mukava kuunnella ja ne myös omalla tavallaan vievät tarinaa eteenpäin laajentaen samalla hanhien maailmaa luomalla niille oman kulttuurin. Matkan varrella sattuvia esteitä tuntuu joskus olevan liikaakin, mutta kukapa väittikään muuttolintujen matkaa pohjoiseen turvalliseksi.

Peukaloisen retkien hahmot ovat myös hyvin suunniteltuja alkaen Nilsin Rymy-hamsterista aina hanhien johtajattareen Ahku Kebnekaiselaiseen. Tarinan aikana nähdään muitakin lintuja kuin hanhia ja yksi näistä on Ahkun kasvattama kotka Gorgo, joka loppuvaiheissa liittyy hanhien mukaan matkalle pohjoiseen. Oman lisänsä hanhiparveen tuovat Kuokten kaltainen järjestysmies ja Vihtan ja Kuhttan tapaiset häiriköt. Hahmot myös kehittyvät tarinan aikana ja Nils kehittyy hitaasti ilkeästä pikkupojasta eläimistä välittäväksi kiltiksi pojaksi. Myös Nilsin kesyhanhi Martti kasvaa tarinan aikana ja pystyy lopulta ottamaan itselleen kuuluvan paikan villihanhiparvessa.

Ihastuttavan tarinan lisäksi Peukaloisen retkien animointijälki on yksinkertaisesti kaunista. Hanhet on kaikki piirretty hyvin yksityiskohtaiseksi ja erityisesti lentävät linnut ovat upeaa katseltavaa. Tietysti hanhet liikkuvat välillä turhankin sulavasti verrattuna oikeisiin hanhiin, mutta kuka nyt mokomasta pikkuseikasta välittäisi. Myös ihmisten ja muiden eläinten piirtäminen on onnistunut todella hyvin. Jatkuvasti hanhia ahdisteleva kettu Smirre kirkkaanpunaisine turkkeineen ja tuuheine häntineen on vain yksi esimerkki erinomaisesti onnistuneesta piirrosjäljestä.

Mikä tässä sitten lopulta mättää? Yksi ainoa sana: julkaisu.

Kun aloin katsoa tätä, ensimmäinen järkytys oli suomalaisen kertojan puuttuminen ja tilalla olevat ruotsalaiset dubbaukset. Tarkemmin asiaa ajateltuani, eivät ne ruotsalaiset äänet niin kammottavia olleetkaan ja nehän ne lopulta olivat taustalla pyörineetkin kertojan puhuessa päälle. Hetken kuluttua minulle kuitenkin selvisi, miksi suomalainen kertoja oli jätetty pois ja se oli syy, miksi närkästyin lopullisesti. Tässä julkaisulla on Peukaloisen retket leikattuna elokuvaksi ja kertoja oli täytynyt jättää pois, koska vuoropuhelun voi katkaista ”sulavasti” milloin tahansa, mutta jatkuvaa kerrontaa ei. Arvelen, että kuka tahansa osaa arvata, mitä tapahtuu, kun 52 jaksoa pitkä sarja leikataan vajaan puolentoista tunnin mittaiseksi elokuvaksi. Sano hyvästit loogisesti etenevälle juonelle, hahmojen kehittymiselle, kätevälle tavalle oppia Ruotsin maantietoa ja kaikelle muulle, mitä sarja alun perin tarjosi. Tässä ”elokuvassa” juoni etenee nytkäyksittäin, hahmot muuttuvat ilman mitään järkevää syytä, puolet hahmoista näytetään vain muutaman kerran ja esitellään pikaisesti nimeltä - kaikkia ei välttämättä edes näytetä kunnolla - menomatkalla pysähdytään vain Tukholmassa ja kahdessa muussa paikassa ja Lapissa viihdytään noin kolmen minuutin ajan. Sitten hanhet ja Nils pikakelataan taas kotitilalle ja loppuratkaisuun. Juoni on onnistuneesti tiivistetty ja tarina sekä kaikki siihen liittyvä pilattu.

Peukaloisen retket on eräs niistä harvoista lapsuudenaikaisista animesarjoista, joille saattaisin hyvällä omallatunnolla antaa viisi tähteä, mutta tämä julkaisu tuskin ansaitsisi edes puolikasta. Se loukkaa vanhoja katsojia ja on lasten mielestä tylsä ja mitäänsanomaton. Itse arvostan todella paljon sitä, että vanhoja lastenohjelmia julkaistaan DVD:llä, olivat ne sitten animea tai ei, mutta tällaiset lyhennelmät eivät yksinkertaisesti ansaitse elää, koska ne tuhoavat alkuperäisen sarjan melkeinpä paremmin kuin julkaisematta jättäminen. Arvosanaksi yksi tähti, koska miinustähtiä ei voi antaa.