Last Exile

Kaksi mahtavaa imperiumia on sodassa. Turhassa sodassa jonka niitä ja koko maailmaa manipuloiva pahansuopa voima on aloittanut, edistääkseen omia dekantteja suuruudenhulluuden ja mielipuolisuuden pyhyyden hyvittämiä suunnitelmiaan. Sodassa, jonka uhrit ovat vain tilastoja, munia jotka rikotaan tarkoituksen pyhittäessä kaiken.

Ja niin tässä maailmassa, Norkian kaupungissa, elävät ja työkseen lentokuriirina toimivat Klaus Valca ja Lavie Head. Nuoret, orvot, mainiot henkilöt kilpailevat lentomestaruuksista, haaveillen taittavansa joskus vaarallisen matkan Suuressa Virrassa. Mahtavassa ilmavirrassa, jossa tuulennopeudet kohoavat hirmumyrskylukemiin, ollen siten lähes ylittämätön este ja erottaen Imperiumit toisistaan. Ollen myös julma ja synkkä virta joka vei lentäjistä urheimmat, parhaimman lentomiehistön koko valtakunnassa. Parivaljakon saatua kesken kilpa-ajojen alasammutulta, kuolevalta lentäjältä tämän viimeisen tehtävän, sekaantuvat he globaaleihin ongelmiin. Lopulta he päätyvät legendaariselle lentävälle taistelulaivalle Silvanalle, josta alkaa seikkailu missä ystävyys punnitaan, ystävät tunnetaan ja panoksena on koko maailman tulevaisuus.

Viimeinen exiili on visuaalisesti huumaava teos. Suunnaton tyhjä taivas on tilantunteeltaan huumaava, yksityiskohtaisesti animoidut lentävät panssarilaivat miellyttävät silmää. Liike, skaalat, taistelukohtaukset, luotu hyvin huumaavaksi, visuaaliseksi pauhuksi, missä on kuitenkin omat ongelmansa. Kolmiulotteisesti luodut objektit erottuvat muusta piirrostyylistä liiankin selvästi.

Henkilöhahmot ja henkilöhahmojen väliset suhdekiemurat ovat toteutetut varsin hyvin, keskittyen silti fantastiseen seikkailuun. Draamaelementeiltään tasapainoinen juoni etenee tehokkaasti, ollen laadukas, fantastisen yllätyksellinen ja hyvin looginen maailmansa puitteissa. Turhia monikerroksisuuksia on juonelta turha hakea. Ihmissuhdekiemurat, minuusongelmat ja muut sosiaalidraaman teokset ratkaistaan hiljaa, joskus rysäyttäenkin, suurempien ongelmien puitteissa. Päähenkilökaarti nimettyjen sankarien ulkopuolella on laaja ja monipuolinen sisällöltään ja tasapainoisesti koostettu, jokaisen hahmon täyttäessä oman draamallisen lokeronsa ja tullen tutuksi katsojille.

Intron kappale on liian yritetyn oloinen, esittäjä tuo mieleen hakemattakin kuppiloiden karaokeiltojen parhaimmat esiintyjät. Eikä tuo ole mitenkään mainio mielikuva. Outron hempeä, herkkä vokaalipainotteinen kipale on siedettävämpi. Muutoin sarja käyttää vaihtelevatyylistä ja sisällöltään yllättävän monipuolista instrumentaalimusiikkia, mikä sopineekin hyvin painottamaan kohtauksen merkitystä sekä tuomaan oikeanlaista tunnelmaa.

Last Exile on laatuanimea. Se nostaa taistelulaivat vetten päältä, taivaan sineen, tehden kunniaa ja taivaasta taistelulaivojen uuden elementin. Se luo mainion, seikkailullisen maailman, missä kaikki vaikuttaa olevan kohdallaan. Mielikuvitusrikas, fantastinen, mainio, seikkailullinen klassisia elementtejä hyvin hyödyntävä satu, joka kestää uudelleenkatsomisiakin.

Lentävän amiraalin panssaroitu nojatuolinurkkaus:
Oli aikoja, jolloin imperiumien valta ja mahti ruumiillistui mahtavissa laivastoissa. Näiden laivastojen, teräksisten, savuttavien, poliittisen voiman ruoskien kirkkaimmat keskukset olivat taistelulaivat. Nuo suunnattomat, raskaasti aseistetut ja panssaroidut laivat halkoivat maailman meriä, kannellaan kuusitoista kaksikymmentä tuumaisia jättiläisiä. Jättiläisiä, jotka sylkisivät kuolemaa, hehkuvaa rautaa ja kiehuvaa räjähdysainetta vihollisen laipioista läpi, aluksen komentavan upseerin tahdosta. Ne hallitsivat meriä, ne todella hallitsivat meriä, ne ovat todella rakentaneiden mahtiensa voiman ja vallan fyysisiä vertauskuvia. Ne ovat fyysinen, käsin kosketeltava konkreettinen mahti. Mutta, aika on säälimätön, ne, kuten muutkin ennen niin voittamattomat behemontit, kuin tyrannosaurus rexit, katosivat. Taistelulaivojen tappajameteoriitiksi koitui, ihmismielen suuri pyrkimys kehittää entistä laajamittaisempia, tehokkaampia, voimakkaampia keinoja tuhota kanssaihminen. Niin mahtavat taistelulaivat muuttuivat romuraudaksi, nämä korskeat useiden tuhansien tonnien jättiläiset, merten teräsvuoret, nujertuivat ja taipuivat vain muutaman kymmenen tonnin alumiinikappaleiden edessä. Ilma-aseen aikakausi on raaka, tehokas.