sisällön alkuun
25.11.2017 09.36 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Ecchi na no wa ikenai to omoimasu!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja mangasta

päivitetty 23.12.2012

Alkuperäinen nimi:
キャラバン キッド

Translitterointi:
kyaraban kiddo

Pituus:
5 albumia

Tekijä(t):
Johji Manabe

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

**

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Caravan Kidd

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 23.12.2012

Jossakin tuolla, tai täällä, tunnetun galaksimme tuntemattoman tuntuisilla turuilla on maailma: toraisa maailma, fantastinen maailma, sotaisa maailma, romanttinen seikkailujen maailma. Ja tämän maailman pölyisellä pinnalla kaksi kovan onnen kauppiasta, veljiä kohtalonsa edessä, yrittävät kerätä omaisuutta laajaa ja mittavaa. Siitä huolimatta, että rahat ja rikkaudet eivät pysy toverien Wataru ja Babo kourissa tai käpälissä, he jaksavat kiertää toraisaa maailmaansa löytääkseen nopeita, riskabelejä ja moraalittomiakin tapoja rikastua, tai saada tarpeeksi rahaa ruokaan ja juomaan. Kenties myös muidenkin akuuttien nautinnollisten ruumiintarpeiden tyydyttämiseksi, ennen kuin tyytymättömät asiakkaat karkottavat kauppiaamme kaupungistaan väkivalloin. Kädestä suuhun he elävät, unelmat heitä elähdyttävät, kunnes eräänä päivänä kohtalo heidät tavoittaa ja sotkee heidät elämänsä riskialttiimpaan, onnistuessaan kaikkein voitokkaimpaan, mutta epäonnen kohdatessa kaikkein kohtalokkaimpaan, bisnekseen ja seikkailuun. Kohtalotar on sulokas, äkkipäinen, äkäpussi voimakas, kaikessa norjassa varressaan, salaperäisyyksien verhoamana Mian Toris. Topakasti tämä tyttö, nopealiikkeinen sankarimme, veljet kohtalossa ja elämässä orjuuttaa ja kuljettaa planeetan suurimman imperiumin valtaa vastaan, itse hurjaa keisarinnaa uhmaamaan. Ja näin alkaakin matkakertomus, episodirakenteinen seikkailu, toiminnallinen sukellus fantastiseen miljööhön, jossa suuret seikkailut voisivat täyttyä hekumoiden, mutta joka ei kuitenkaan pysty lunastamaan kaikkia odotuksiaan.

Muutoin hyvin etenevän ja tehokkaasti kerrotun viihdyttävän kokonaisuuden suurin ongelma on sen pääjuonirakennelman kehittymättömyys. Kuitenkin päädramaakaaren rakentaminen aloitetaan hyvin: luodaan mysteeriötä keisarinnan ja salaperäisen Mian Toriksen välille; vakuutetaan lukija siitä, että tämän todellakin kannattaa jatkaa teoksen lukemista; luvataan suuria paljastuksia seksikkään sähäkän sankarittaren taustoista; luodaan synkkää, tehokasta ja humoreskia kuvaa suuresta vastustajasta; valetaan siten totutusti eeppisen seikkailun perustaa. 

Tätä ei kuitenkaan lunasteta. On kuin tekijä kyllästyisi selkeästi perusseikkailun eeppistä juonirakennekaavaa noudattelevaan päädraamakaareen. Episodimaisessa rakenteessa teoksen kerronta käytännössä tulee keskittymään lähes kaikkeen muuhun kuin päädraaman kaaren rakentamiseen. Niin tekijäkaarti käyttää aikaansa nopeisiin pläjäyksiin, joissa esimerkiksi luodataan koomisesti, ei kovinkaan omalaatuisesti, teoksen tuotantoajan maailmanpoliittista ilmapiiriä. Huvittavaa, ei ajankohtaista, ei tarinaa edistävää täytettä.

Lopetus on yhtä nopeasti kerittyä pääjuonikaaren draaman kerrontaa. Viimeisissä luvuissa kiireesti kehitetään, edistetään ja lopetetaan Mia Toriksen juonelle keskeinen hahmokehityskaari. Lyntätään lyttyyn suurilla käänteillä ja paljastuksilla koko se eeppisen tarinan mysteerio ja koko tarinan tarkoitus, pilataan tämä tarina ja maailma josta lukija on nauttinut. On kuin hillomunkista löytyisi vain teelusikan puolikas makeaa hilloa ja lukijalle jää suu täyteen taikinaa. Todellakin: lopun paljastukset ja lopun toteutus vievät perustukset alta koko tarinalta, ollen käytännössä iso ja suuri juoniaukko. Tarinassa, jonka juonirakenne on jo muutenkin hyvin ohut ja virkaten tehty.

Ja kaikki tämä tehdään noudattaen tiukasti eeppisen seikkailusarjan tarinarunkoa, valuttaen päälle runsaasti ei juonellisia, kepeitä elementtejä, joista lukija on niin nauttinut, peittääkseen kulutetun ja kalutun tarinarungon luurangon katkeran ja karvaan maun. Koska tarinan kerrontatapa on niin hyvä ja onnistunut, teos on humoristinen, teos on jännä, teos on hengeltään kuin Princess Bride –elokuva, mutta vakavampi, aikuismaisempi ja maailmankuvaltaan niin nipponilaisittain vinoutunut. Tavalla jota me, hyvät lukijat, olemme oppineet rakastamaan ja ihailemaan, vihaamaan ja lokeroimaan nipponin poikamaisten seikkailukertomuksien seikkailukuvastoissa.

Teos on selkeästi hyvin geneerinen seikkailukertomus, jonka viehätys rakentuukin käytännössä vauhdin, seikkailun, ihmeen, huumorin sekä kevyen vakavuuden sekoitukselle. Episodimaisessa rakenteessa teos tarjoaa uusia kohdattavia asioita, uusia melskaavia seikkaluita, samalla kaavalla mutta hieman eroavalla toteutuksella, joka ei aina ota itseään liian vakavasti, pystyen pitämään yllä tiettyä itsetietoista virettä, kertoakseen ettei teos itse ota itseään liian vakavasti. Mutta teos itse kertoo itsensä varsin vakavasti, lukijaa niin älykkään kuin viihdettä haluavana entiteettinä kunnioittaen ja tarjoillen hauskoja, jänniä, tapahtumia, erikoisia hahmoja, kaverihuumoria ja slapstikkiä tasaisesti ja myötämielisessä hengessä. Ja näin rakentuukin tällaisen teoksen henki: tarjota eskapistista viihdettä, poikamaisen typerää satua poikamaisen typerille lukijoille.

Teoksen tekijä onnistuu toteutuksessaan paremmin tämän teoksen henkisen vanhemman sisaren, Outlandersin kerronnassa ja tuotannossa. Ja tähän ärsyttävään, hauskaan, typerään ja nokkelaan teokseen verrattuna Caravan Cidd on rehellisesti Outlandersin käymisastiaan jääneistä jälkeisistä väkisin hiivalla kohotettu tuotos. Tämä sekä Oulanders viitoittavat selkeästi tekijän teoksien kokonaisrakenteen. Armoitettu lukija luettuaan arvostellun teoksen ja Outlanderin, saa kuin saakin kokonaiskäsityksen siitä mitä tekijällä on tarjota. Ainoa kehityskaari, jonka tekijä hyväksyi, oli fanipalvelun lisäämisen tie. Tuo tie ei johda ainakaan tarinallisten mestariteoksien hehkuvaan laaksoon.

Tekijän piirtojälki miellyttää suuresti armoonne ja arvostukseenne sulkeutuvan kriitikkonne silmää ja sielua. Hahmot noudattavat kahdeksankymmenluvun taitteen suosittua tyyliä, ollen silti tunnistettavia ja yksilöllisiä. Piirtojälki on sopivan runsasta yksityiskohtaisuuksineen, jopa ylimalkaista halutessaan, mutta silti selkeää. Hahmot ja tapahtumat ovat tunnistettavissa ja selkeästi seurattavissa. Taustataide heijastelee hyvin tehokkaasti aikakauden suurten sci-fi elokuvain maisemia ja tunnuksia, ja mikä yllättävintä, nämä teokset ja elokuvain visuaaliset elementit ovat peräisin ei-perusnipponilaisista tuotannoista. Valveutunut lukija voi bongata selkeitä lainoja vaikkapa Tähtien Sodan kuvastosta, Dyynistä.

Ja tämä valveutunut, kulunut, aikakautensa länsimaisia sci-fi elokuvia heijasteleva on yksi syy siihen, miksi teoksen henki – vaikkakin haiskahtava – on niin riemastuttava. Se on paluu ajalle, jolloin sci-fi saattoi olla fantastista, ohjaajat nuoria ja nälkäisiä visionaareja, ja heidän sydänveren kosteissa tuotoksissa oli ajattelevalle katsojalle jotakin aivan uutta, löytämisen riemua kuin draaman surua. Oi aikoja!

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä, omalaatuinenkin. Seikkailuteos, joka ei lunasta lopussa lainojensa summaa, vaan jättää karvaan maun.

Hyvää Huonoa
  • omalaatuinen
  • visuaalinen
  • lopetus
  • fillerit
Arvosana: **

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste