Dragon Ball

Eittämättä Akira Toriyaman tunnetuin sarja ja yksi nykyshounenin kulmakivistä, Dragon Ball ei oikeastaan esittelyjä kaipaa, sen tietävät kaikki.  Jos ei muuten, niin osaavat ainakin mainita, kuinka joka välissä power leveliä nostetaan se puolet jaksosta.  

Kupolin vakiojäsenillekin tuli maaliskuun lopulla melkoisena yllätyksenä tieto siitä, että pahamaineista Dragon Ball -mangaa alettaisiin julkaista Suomessa. Kaiken lisäksi julkaisija Kolibri lupaili sen olevan flippaamaton ja halpa. Luonnollisesti raskaammanpuoleista skeptismiä esiintyi; nyt albumit käsissä voi useimpien ennakkoluulojen todeta olevan perusteettomia. Käsittelen tässä arvostelussa kaikki neljä 2.4.2003 julkaistavaa DB-manga-albumia sekä sisällön että suomalaisen julkaisun puolelta.

Tämä Akira Toriyaman piirtämä manga lienee kaikkien aikojen myydyin sarjakuvasarja. Myös SubTV:llä nähtävä anime Dragon Ball Z perustuu mestari Toriyaman teokseen, joskin myöhempään osaan siitä. On hyvä, että jokin taho päätti tuoda suomalaisten saataville myös Z:taa aiemmat tapahtumat.

Dragon Ballin tarina alkaa, kun toiveita toteuttavia lohikäärmekuulia metsästävä teinityttö Bulma kohtaa keskellä metsää yksinkertaisen mutta järkyttävän voimakkaan orvon pikkupenskan Son Gokun. Saadakseen pojan omistuksessa olevan kuulan itselleen Bulma houkuttelee hänet lähtemään mukaansa etsimään täydellistä kuugelisettiä. Ensimmäisen albumin juoni keskittyykin juuri kuulien etsintään, ja niitä onnistutaankin keräämään kasaan kokonaiset viisi kappaletta. Kuten odottaa saattaa, ei tarina erityisemmin loista monimutkaisuudellaan mutta tarjoaa muutamia aivan hauskojakin hetkiä. Albumissa ehditään jo tutustua muutamiin muihinkin tärkeisiin hahmoihin, etupäässä pervahtavaan Oolong-sikaan ja naisia pelkäävään bandiittiin Yamchaan.

Toinen albumi on nyt julkaistuista kirjasista paras sekä käännöksellisesti että sisällöllisesti. Jo ensimmäisen albumin lopussa piipahtaneet Härkäherra ja hänen "flickansa" Chichi pääsevät kunnolla mukaan tarinaan ja alkavat piristävästi puhua hieman savonkaltaista suomalaista murretta (mikä luonnollisesti varmaan tuleekin vastedes vastaamaan oosakan lähes käsittämätöntä japanin alakieltä). Kun ensimmäisen osan käännös tuntui lähes fanityön tapaiselta tökähtelyltä (mutta sentään kirjoitusvirheettömältä), toisessa albumissa saavutetaan jo paljon parempi taso. Erityisesti Chichin puheiden käännös loistaa ja onnistuu nostamaan virneen kasvoille. Tarina siirtää lohikäärmepallojen keräilyä hieman taaemmalle ja onnistuu jopa saattamaan koko konseptin väliaikaiseen loppuun. Mutta jotain parempaa odottavalle lukijalle on luvassa karvas pettymys...

Kolmannessa osassa aloitetaankin valmentautuminen taisteluturnaukseen. Albumien lopussa oleva "Dragon Ballin historiaa"-osio kertoo, että tässä vaiheessa Toriyamalta loppuivat ideat kesken ja - mikäpä muu olisikaan yhtä kätevää? - hän päätti heittää väliin tappelua. Sentään tarinaan tuodaan mukaan uusi hahmo, kaljupäinen vintiö nimeltä Kuririn (joka esiintyy DBZ:n jenkkianimeversiossa nimellä Krillin). Nämä kaksi pääsevät mukaan rankkaan harjoitusohjelmaan, ja noin sadan sarjakuvasivun jäljiltä ovat jo valmiita maailman vahvimman taistelijan valintakilpailuun. Tämän jälkeen onkin siis luvassa puolitoista albumia lähes pelkkää taistelua, josta on turha enempää puhua.

Yllättävä puoli mangassa on sen esteettömyys; Toriyama ei perinteiseen japanilaiseen tapaan näe paljoakaan ongelmaa alastomuuden kuvaamisessa tai sukupuolielimistä keskustelemisessa. Tämä voi järkyttää - ja varmaan järkyttääkin - tiettyjä ahdasmielisempiä suomalaisia. Harkitse tarkkaan ennen kuin annat kukkahattutätisi käteen nämä albumit, tai ne saattavat jäädä sille tielleen. Tarinat keskittyvät paljolti huumoriin ja sen taso vaihtelee hyvistä kielellisistä vitseistä mauttomaan alapääilveilyyn (pieruhuumorikin ennättää mukaan taisteluturnauksessa). Erityisesti kakkosalppa on kuitenkin erittäin mukavaa ja hauskaa luettavaa.

Kuten aiemmin mainitsin, on suomalaisen toteutuksen puolelta käännöstyö aluksi heikohkoa mutta myöhemmin paranevaa. Ensimmäisten kahden albumin jälkeen kieleen ehtii jo tottua ja lukeminen sujuu luonnollisesti. Albumien kuvanlaadussa olisi jonkin verran parantamisen varaa, etenkin harmaasävyjä sisältävät kappaleet ovat todella rumia. Mustavalkoisia sivuja sen sijaan kykenee lukemaan aivan hyvin. Ääniefektit on editoitu helpoimman kautta; japaninkielisten yli on vain vedetty valkoista, minkä jälkeen päälle on kirjoitettu perusfonteilla suomenkielinen efekti. Tämän onneksi ponnahtaa selvästi esille vain harvoin.

Yllättävin valinta näissä suomenkielisissä julkaisuissa on flippaamattomuus, eli siis albumi ja sen sivut luetaan japanilaiseen tapaan oikealta vasemmalle. Tämän takia myös kannet ovat eri päin kuin suomalaisessa sarjakuvassa. Toinen valinta - ja vielä positiivisempi sellainen - on albumin yksikköhinta; muutaman sata sivua sarjakuvaa saa ostettua vain viidellä ja puolella eurolla. Tämä kyllä näkyy viimeistään paperin laadussa, mutta paljon esimerkiksi Yhdysvaltoja halvemmat hinnat ovat silti ehdoton plussa.

Kokonaisuudessaan näistä neljästä albumista jää positiivinen jälkimaku. Suomenkielinen julkaisu on tuotettu lähes optimaalisimmalla mahdollisella tavalla ja sarjakuvan sisältökin on monelta osalta pelättyä parempaa (sekä joiltain osin myös huonompaa). Suosittelen kaikkia mangasta kiinnostuneita hankkimaan nämä albumit itselleen, niin ehkä saamme tulevaisuudessa sisällöllisesti vahvempiakin tuotteita Suomen markkinoille. Eikä Dragon Ball muutenkaan mikään erityisen huono sijoitus ole, saatte ainakin enemmän vastinetta rahoille kuin Aku Ankan pokkareista...