sisällön alkuun
25.11.2017 13.34 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja mangasta

päivitetty 17.3.2013
Drifting Classroom -logo

Alkuperäinen nimi:
漂流教室

Translitterointi:
hyouryuu kyoushitsu

Pituus:
11 pokkaria

Tekijä(t):
Kazuo Umezu

Muita medioita:
Live-action-elokuva

Keskusteluja Kupolissa:

Kupolin virallinen arvosana:

**

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Drifting Classroom

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 17.3.2013

Tämä teos ei kenties sovellu kaikkein herkimmille sieluille, teille tahrattomille, herkille kirsikankukille. Julmuus on teoksen ydin, julmuus joka kohdistuu ylä- tai ala-asteikäisiin lapsiin. Ja julmuutta teos viljelee hengästyttävällä vyöryllä, ahdistavasti. Lähestykää siten varoen, omalla vastuulla, varoituksen sanani mielessänne kaikuen.

Kuudesluokkalainen nipponin kansalainen Sho Takamatsu kiirehtii kouluunsa katkerin mielin. Hän on juuri riidellyt katkeran riidan, aivan turhanpäiväisestä ja yksioikoisesta aiheesta. Mutta inhimillisenä olentona, tuo turha riita vaivaa hänen mieltään ollen hänen universuminsa suurin ongelma. Mutta miten vähän Sho universumista ja sen ongelmista, miten hemmoteltu hän onkaan voidessaan kiukutella turhanpäiväisyyksistä. Ja koska mangan universumi on kuvattu julmaksi ja oikulliseksi paikaksi, pian Sho joutuu asettamaan kiukunpuuskansa sen arvon mukaiseen asemaan. Sillä yllättäen koulurakennus, oppilaineen ja opettajineen, imeytyy, sinkoutuu, päätyy tai vain ilmestyy maanpäälliseen helvettiin. Jossa Sho ystävineen, tovereineen, joutuu mitä hirvittävien vastoinkäymisten kolhimiksi heidän yrittäessään selviytyä erittäin vihamielisessä ympäristössä. Toverien kääntyessä toveriaan vastaan. Ystävät tunnetaan, viholliset tiedetään, halu ja tahto selviytyä punnitaan, testataan, tarkistetaan ja koetellaan erittäin tarkasti ja rankalla kädellä. Jossa voittajat kadehtivat häviäjiä ja häviäjät ovat kuolleita.

Teos on hyvin julma, väkivaltainen, raakakin, vaikka teos pitääkin visuaalisen raakuuden tasonsa lähes hovikelpoisena. Ei teos peittele väkivallan, kärsimyksen, kauhun ja pelon tuloksia. Omalla kylmällä, laskelmoidulla tavallaan teos jopa herkuttelee julmuuksilla, omalla psykologiseen kauhuun vetoavalla minimalistisen toteavalla tavallaan. Teoksen kerronta rakentuu vastoinkäymisten aiheuttaman toiminnan kuvaamisen varaan lähes täysin. Siksipä kerronta vyöryttää julmuuksia, vastoinkäymisiä, väkivaltaa hengästyttävässä tahdissa. Siksipä lapsia kuoleekin kuin kärpäsiä, jopa niin etteivät tekijätkään itse tunnu pysyvän perillä eloonjääneiden sivu-, ja täytehahmojen lukumäärästä. Siksipä julmuuden, toiminnan, ja ahdistavan tunnelman falangit sekä kiehtovat, huvittavat, kuin ärsyttävätkin kriittistä lukijaa.

Tämä saa teoksen tuntumaan hätäisesti, improvisoidusti kasatulta. Kerronnan vaikuttamaan tarkoituksellisesti levottomalta, hyvin rauhattomalta. Mutta tämä on laskelmoidusti valittu kerrontatapa. Kenties antiteesi aikakauden toisille kauhua ja selviytymistä kuvaaville teoksille, joissa luotetaan hitaaseen ja auki keriytyvään kerrontatyyliin, toiminnan ja liikkeen kustannuksella.  Joten aivan selkeän tarkoituksellisesti tekijät ovat minimoineet auki kiertyvän kerrontatyylin peruskerrontakaarien elementtejä, luodakseen toimintaa, ahdistusta, liikettä, pauhua. Samoja elementtejä ovat kuvat ja taide täynnä, on vaikea löytää ruutua jossa ei olisi liikettä, ääntä, menoa ja meininkiä. Ja tämä toimiikin, sillä hengästyttävällä nopeudella tuotettu kerronta ei anna lukijalle aikaa perehtyä yksityiskohtiin, jotka ovat selkeästi mietittyjä mutta puolinaisesti toteutettuja.

Selkeästi puhtaita kliseitä, joista selviytymisdraamat koostuvat. Kiireessään teos ei aina malta viedä edellistä ongelmaa tyydyttävään loppuun asti. Joskus se jopa päättää juonikaaren kovin tylysti, töksähtävästi, ilman mitään tyydytystä. Episodissa käsitellyt asiat jäävät ilmaan, niillä ei ole vaikutusta myöhempiin tapahtumiin, niitä ei nosteta uudestaan esille. Tarina ei halua keskittyä mihinkään, kehittää mitään elementtiä, vaan pitää itsensä aivan samanlaisena alusta loppuun asti. Ilman selkeitä kehityskaaria, vain toiminnan ja kauhun ehdoilla.

Jos kerrontakin on rakennettu selkeästi toimien ja tunteiden kuvaamisen varaan, ei ole ihme jos käyttäytyvät hahmotkin aktiivisesti selkeästi tunnepohjalta, epärationaalisesti ja aggressiivisesti. Varsinkin sankarimme äiti, joka toimii ja vaikuttaa teoksen julkaisuhetken todellisuudessa, ja jonka toimet pyritään esittämään helposti lukijan ymmärtäminä ja yltiöpäisyydessäänkin. Tekijät alleviivaavat aikakausikuvauksessaan nykyajan kyynisyyttä, ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan edetessä eteenpäin kuin koulua ja koululaisia kohdannutta katastrofia ei olisi ollutkaan. Koska äidin hahmoa haluaa teos kuvata eräänlaisena ultimaattisena äitihahmona, jonka äitileijonan primitiiviset ja voimakkaat vaistot sekä suunnaton äidinrakkaus pitävät kontaktissa poikaansa halki aikojen ja paikkojen. Ja joka on myös valmis uhraamaan itsensä, kasvonsa, pelastaakseen poikansa. Ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan suhtautuessa äidin toimiin torjuvasti ja syvällä varauksella. Näiden hienojen elementtien alla on vain selkeä juonitekninen elementti, eräänlainen deus ex machina, jonka ansiosta tekijät voivat heittää sankaripoikamme ja hänen toverinsa entistä pahempiin ongelmiin. 

Äiti, tuo symbolinen pentujaan aggressiivisen toimekkaasti puolustava naaraskissaolento, onkin siten ainoa hahmo joka jää lukijan mieleen. Muut hahmot ovat liian geneerisiä, liian stereotyyppisiä ja ilman intohimoa rakennettuja yksiköitä. Ilman selkeitä hahmodesignin eroja ei hahmoja tunnistaisi toisistaan, tai toisista samanlaisista hahmoista halki genrerajojen. Sho on geneerinen kapinallinen, josta kasvaa vastuuntuntoinen johtaja, jolla on tukena ihastus/toimentyttö ja niin edelleen. Geneerinen synerginen ryhmäidean ideaali. Tämä toimii teoksen konseptissa varsin mainiosti, lukija ei kiinny hahmoihin vaan on pikemmin sadistisesti kiinnostunut hahmojen kärsimysnäytelmän etenemisestä. Miten sankarimme selvittävät tämänkin, vaikkapa Kärpästen herrasta villiintyneen ja karanneen ongelman?

Mikä saa siis lukijan kiinnostumaan tästä teoksesta? Jonka hahmot ja kerronta palvelevat yksioikoista tarvetta kertoa paljon, nopeasti, mahtipontisesti ja suurieleisesti aivan kaikki draaman kliseet. Tietty sadistinen ilo voi hiipiä lukijan tietoisuuden pinnan alle. Tämä inhimillisen epäinhimilliseksi tunteeksi julistettava ilo syntyy kun tarkkailee hahmojen edesottamuksia. Kummastelee ja ihastelee massakuolemia, kauhistelee varsin luovasti luotuja öttiäisiä jotka aikovat surmata massoittain lapsia. Ihastellen tekijöiden sadistista luovuutta, jolla heidän luodessaan taas uusia ja taas uusia vastuksia lukujensa täytteeksi. Näin teoksen hengästyttävä etenemistahti vain ilmaisee lukijan pyörteensä imuun.

Teos on draamaltaan ja hahmoiltaan ontto, jännityksen, toiminnan ja julmuuden pilareiden varaan rakentuva keskinkertainen pläjäys. Jota suosioonne sulkeutuva kriitikko ei voi suositella varauksetta. Joka kuitenkin on, omalla tavallaan, kriitikkoa kiehtova kokonaisuus.

Hyvää Huonoa
  • yllätyksellinen
  • liian nopeasti etenevä
  • ei oikeastaan juonta
  • ärsyttävät hahmot
Arvosana: **

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste