sisällön alkuun
24.5.2017 16.20 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Viva, Monster union!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja mangasta

päivitetty 9.6.2013

Alkuperäinen nimi:
エマージング

Translitterointi:
emaajingu

Pituus:
2 pokkaria

Tekijä(t):
mangaka: Masaya Hokazono

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

**

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Emerging

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 9.6.2013

Nippon, tuo kaukaisen idän Suomi. Tuo korkeateknologian, korkeaikäisyyden sekä sisäänpäin lämpeävän kulttuurin kummallinen kehto. Kuhisevat metropolit, nuo maailman ihmeet, hiljaiset maaseudut, yhtäällä ylhäältä johdettu selkeä pyramidiyhteiskunta, jonka rakenne feodaaliajasta muistuttaa. Mutta miten onkaan nousevan auringon kajossa loistava saarivaltakunta varautunut katastrofeihin? Gojira ja niin ikään Ika Musume ovat suuria uhkia yhteiskuntarauhalle ja yhteiskunnalle, sen pysähtyneisyydelle, nipponin saarten. Kuitenkin verrattuna maailman pienimpiin eläviin olentoihin, nuo jättiläiset ovat voimattomia ja heikkoja. Niin kuin tuo mahtava ja kehittynyt, luonnosta eriytynyt ja urbanisoitunut 21. vuosisadan nippon.

Eräänä kauniina normaalina päivänä, erään suurkaupungin normaalissa iltapäivähälinässä, tapahtuu jotakin kovin epänormaalia. Yksi normaaleista kansalaisista, kirjaimellisesti, purskauttaa elinnesteensä hämmentyneen yleisön päälle. Pilaten monia asusteita, monien päivän ja lopulta liian monien loppuelämän. Tuolla vulgaarilla teollaan, ratketessaan saumoistaan tuo piinattu ruumis. Vulgaariuden aiheuttajana on pieni, sattumalta nipponiin päätynyt virus. Joka pian etenee epidemian lailla läpi Tokion. Kykenevätkö viranomaiset rajoittamaan leviämistä, löytyykö tautiin lääke ja vaivaan parannus. Vai laskeeko aurinko, nousevan auringon maan, viimeinkin?

Teoksen pyrkimyksenä on lähestyä virusepidemian katastrofia realistisesta näkökulmasta. Samalla selkeästi kritisoiden ja nostaen esille puutteita nipponin siviilihallinnon kyvyissä toteuttaa pandemian varalle laadittuja katastrofisuunnitelmiaan. Nämä puutteet alleviivataan selkeästi, mikä yhdistettynä joskus liiankin yksiviivaiseen realismipyrkimykseen tekeekin kerronnasta joskus hieman liiankin puisevaa. Varsinkin, kun jotkin hahmot ovat raivostuttavan yksioikoisia pyrkiessään ratkomaan virusepidemian ongelmaa. Ja tämä on ongelma, sillä hahmojen pitäisi olla fiksuja ja kykeneviä tohtoreita, joita ei rivilukijan pitäisi kyetä päihittämään ongelmanratkaisukyvyssä. Ja korruptoituneet golfaavat virkamiehet ovat karikatyyrisen korruptoituneita ja golfaavia virkamiehiä. Joiden karikatyyrisen epäpätevyyden ja kyvyttömyyden sekä opportunistisen omahyväisyyden kuvasi parhaiten itse suurmestari Matsumoto Leiji, Kapteeni Harlock- teoksissaan. Kritiikki on kuitenkin varsin typistettyä, toimien vain synkistelynä ja jonkinlaisena draaman elementtinä. 

Eivät mangan tekijät ole unohtaneet profetoimista ja saarnaamista. Tuomiopäivän profeetan saarnan paatoksellisuus on teoksen kerronnan ongelma. Paatos tekee muuten siedettävistä ja ymmärrettävistä juonenkäänteistä raskaita ja alleviivattuja. Pelottelu muuttuu lukijan niskaan hengittämiseksi. Synkän tuomiopäivän logiikan todistelu muuntuu ilkkumiseksi. Teknotrilleriin yhdistettävä nokkeluus muuntuu teennäiseksi silloinkin, kun teos tekee jotakin todella mielenkiintoista.

Tekijät ovat selkeästi tehneet teknisen alan taustatyönsä ja kotiläksynsä. Vakuuttavuuden aste on varsin korkea, vaikka jotkin yksityiskohdat jäävätkin ilmaan roikkumaan.

Kuten tämäntyyppiset huonot teokset yleensä, joiden tarina perustuu realistiseen katastrofinuhkaan ja jonka kerronta on pelottelun ja saarnaamisen lamauttama, tämäkin teos on parhaimmillaan kuvatessaan epidemian vaikutuksia yhteiskuntaan sen yleisellä tasolla. Näkymättömän tappajan vaaniessa kaduilla ja kodeissa, turuilla ja junissa. Eikä hyvinvointivaltiossa, modernissa ja mahtavassa, ole turvassa edes kotonaan. Vaikka nuo reaktiokuvaukset ovatkin onnistuneita, niistäkin paistaa läpi selkeä kaavamaisuus. Tuottaen arvon arvostelijallenne kranaattishokkimaisia oireita ja shokeeraavia takautumia ei niin hyvistä biovaaraa tahi muuta teknistä ”suurta ja kummallista” uhkaa jännitteenään käyttävistä teknotrillereistä, noista mainioista massojen pelotteluun tähtäävistä jenkkitelkkarileffoista.

Joten kaiken paatoksen alla, kaikkien lainattujen kliseiden painolastin rasittamina, tuppaavat päähahmokaartin hahmot jäämään pieniksi tekijöiksi suuren ja monimutkaisen sekä varsin realistisesti käsitellyn katastrofin rinnalla. Epidemian taltuttamiseen tähtäävissä tehtävissä kun ei ole sijaa suurille sankareille ja yksilöille, varsinkaan kun sitä pyritään kuvaamaan jonkinlaisen realistisuuden prisman läpi. Päähahmokaarti löytäisi kivuttomasti paikkansa minkä tahansa median hahmoina, tähän sijoittuvissa teknotrillereissä. Koska arki on tylsää myös nk. siviilien, eli epidemian uhrien, kohtaloita kuvatessa. He joko kuolevat tai selviävät. Eläen tässä välissä tyypillisen ja ennakoitavan katastrofielokuvan uhrin tarinakaaren, syvän melodramaattisen sellaisen. Teoksessa ei riitä aikaa hahmojen syventämiseksi siitä stereotyypistä, jollaisia ne yksinkertaisesti vain ovat. Siten lukija jakaa hahmot tohtoreiksi ja uhreiksi. Eivätkä hahmot jää lukijan mieleen. Mikä ei ole teoksen tarkoituskaan, piirtää ja kertoa hauskoista hahmoista, vaan piirtää lukijan mieleen kauhukuvia katastrofeista.

Piirtojäljeltään teos on modernin mitäänsanomaton, karakteerit ovat designiltään oletettuja. Taustat selkeästi valokuvista mallinnettuja kaupunkinäkymiä. Teknisesti korkealaatuista, selkeää, vähäisin silmäkarkein – joita edustavat väritetyt sivut – ja turhin fanfaarein.

Kaiken kaikkiaan, synkistelevä ja etäinen draama epidemiasta. Joka leikkii profeettaa omalla maallaan, pelotellen ja saarnaten ollen siten draamallinen mahalasku. Mutta teos on kriitikon kokemusperusteella varsin poikkeuksellinen, mitä tulee nipponin katastrofikertomuksiin. Sillä kovin angloamerikkalais-länsimaalainen on teoksen rakenne, kerronta ja juoni.

Hyvää Huonoa
  • suht' realistinen
  • kelpo toteutus
  • etäinen kerronta
  • hahmot
  • synkistely huvittaa
Arvosana: **

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste