Gunnm

Gunnmissa räjähtää ensimmäinen pää sivulla 15. Kokonaisuudessaan Battle Angel Alitanakin tunnetun mangan ensimmäisessä osassa näkyy enemmän sisäelimiä ja kirosanoja kuin muussa tähän mennessä julkaistussa suomimangassa yhteensä. Väkivaltainen, dystopinen ja ikäsuositusmerkintää 16+ kantava manga on Punaiselle jättiläiselle entistäkin selvempi irtiotto muusta suomalaisen mangajulkaisemisen kentästä. Pelkästään veri ja suolenpätkät eivät kuitenkaan vielä tee hyvää tarinaa, ja on jännittävää nähdä, miten tämäntyylinen manga tulee jatkossa pärjäämään suomalaisilla markkinoilla.

Gunnmin tarina alkaa taattuun melankoliseen tyyliin suoraan kaatopaikalta. Salskea tohtori Ido dyykkaa romuläjistä varaosia rakenteluharrastustaan varten, mutta törmääkin etsintöjensä keskellä todelliseen aarteeseen: arviolta 200-vuotiaaseen kyborgitytön päähän, joka näyttäisi vieläpä olevan täydessä toimintakunnossa. Horrostilaan vaipuminen on suojellut tytön aivoja suuremmilta vahingoilta, ja niinpä Ido päättääkin rakentaa tytölle uuden, kauniin ruumiin. Tyttö on kuitenkin menettänyt muistinsa, eikä saa päähänsä edes omaa nimeään. Niinpä Ido ristii hänet väliaikaisesti Gallyksi kissavainaansa mukaan.

Kun Gallyn ensimmäinen ruumis on valmis, manga alkaa ottaa todella tuulta alleen ja jatkaa suoralla linjalla kohti yhä eeppisempiä ja pidempiä taistelukohtauksia. Gunnmin toiminta onkin ehkä näyttävintä, mitä suomenkielisen mangan puolella on tähän mennessä nähty. Piirrokset ovat kauttaaltaan yksityiskohtaisia vauhdikkuuden tuntua uhraamatta, ja taistelukoreografiat loistavat. Välissä on myös tarpeeksi draamallista sisältöä ja miljöökuvausta pitämään lukija kiinnostuneena, joten aivan pelkäksi mättämiseksi Gunnm ei missään vaiheessa onneksi sorru. Mahtipontisuutta on ilmassa runsaasti, mutta sinne tänne ripoteltu musta tai vaalea huumori auttaa sarjakuvaa pysymään uskottavana.

Yhdeksi sarjan vahvuudeksi voi laskea sen mielikuvituksellisen maailman. Leijuvan hyvinvointivaltio Salemin alla levittäytyvässä synkemmässä Rautakaupungissa tapahtuu yhtä sun toista jännittävää, ja Yukito Kishiron detaljirikkaat piirrokset onnistuvat herättämään kyborgien kaupungin hienosti eloon. Kuvista välittyvän metallin tuoksun miltei haistaa nenässään. Sopiviin väleihin ripotellut kattavat maisemakuvat antavat hyvän yleiskatsauksen kaupungin tunnelmasta, ja kekseliäät yksityiskohdat muodostavat osiensa summaa suuremman kokonaisuuden. Erityisen hauska keksintö ovat kaupungin tehtaita operoivat putkilon malliset kyborgit eli lautamiehet, joiden muikean puheenparren Punaisen jättiläisen Juha Mylläri on onnistunut kääntämään suorastaan upeasti.

Muutenkin käännöstyö on laadukasta ja näennäisen virheetöntä. Erityiskiitoksen julkaisija saa myös tavastaan kääntää ääniefektejä: alkuperäiset ääniefektit ja sitä myötä tärkeä osa sarjan alkuperäisilmettä on säilytetty, mutta selkeästi oikean ääniefektin viereen sijoitettu suomalaisempi translitterointi antaa lukijan seurata kuvia sujuvasti ilman katseen harhailua sivussa oleviin merkintöihin. Myös painamisen yleinen laatu sekä tekstin asettelu ovat kauttaaltaan huippuluokkaa. Sarja on Vizin jenkkijulkaisusta poiketen myös flippaamaton, eli viimeistään tällä kertaa pienen kustantajan suomijulkaisu osoittautuu amerikanserkkuaan huomattavasti vahvemmaksi.

Koko sarjan tulevasta juonesta nähdään ensimmäisen albumin aikana ainostaan viitteitä, joten vain aika näyttää, osoittautuuko Gunnm antamani neljän tähden arvoiseksi. Joka tapauksessa Punaisen jättiläisen laadukas kustannustyö ansaitsee kunniamaininnan, ja sarjan elävä graafinen ilme on tarpeeksi korkeaa tasoa napatakseen kaikkein näyttävimmän tämänhetkisen suomimangan tittelin. Elämä Rautakaupungissa on synkkää ja hurmeen värittämää, mutta kaunista.