sisällön alkuun
25.11.2017 09.18 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Dawgz, we been dissed..."

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja mangasta

päivitetty 31.3.2012

Alkuperäinen nimi:
ホムンクルス

Translitterointi:
homunkurusu

Pituus:
15 manga-albumia

Tekijä(t):
mangaka: Hideo Yamamoto

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

****

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Homunculus

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 31.3.2012

Varoituksen sanat: teos pitää sisällään varsin julmia ja raakoja kohtauksia. Kohtauksia, joissa useimmiten porakone kohtaa kalloluun. Kaikessa tyylitellyssä, visuaalisessa, halpamaisen tehokkaassa splatter-tason karkeudessaan teos ei sovellu herkimmille sieluille. Sekä kriitikko, että teoksen tekijä eivät ole vastuussa, jos teoksen lukija päättää kokeilla ”kolmannen silmän” avaamista penetroimalla otsaluunsa. Muihin, ei-penetratiivisiin, keinoihin avata ”kolmas silmä” ei suosioonne sulkeutunut kriitikkonne ota tai omaa lainkaan kantaa tai käsitystä. Arvioidun teoksen tekijän kantaa ei-penetratiivisiin keinoihin ei kriitikollanne ole kunnia tietää tai tuntea. 

Susumu Nakoshi on mies, jolla on menneisyys; jolla on nykyhetki; ja jonka tulevaisuus on kovin epävarma. Menneisyys miehellä on psykologisesti rankka, sosiaalisesti monimutkainen ja kovin hankala. Nykyhetki on simppeli ja tulevaisuutta hän ei juurikaan pohdi. Misantropista filosofiaa elätellen sankarimme Susumu Nakoshi pysyttelee poissa maailman tutkaimista ja kahleista asustellen autossaan kahden maailman rajamailla, loistohotellin ja puiston välimaastossa, pitäen tovereinaan läheisen puiston huono-onnisia ja vähäosaisia. Hän roikkuu kiinni menneisyydessä, jossa loistohotellin palvelut ja auliit naiset avautuivat onnekkaalle ja paljon saaneelle. Ja eräänä päivänä, kiitos erään kapinallisen ja varakkaan lääketieteen opiskelijan, sankarimme kolmas silmä avautuu ja hän huomaa, miten laaja onkaan tuo maailma, joka on maailmojen välissä. Ja miten paljon hän psykofyysisenä kokonaisuutena on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan tähän maailmaan maailmojen välissä.

Henkilöhahmot vaikuttavat ensisilmäykseltä varsin kliseisiltä tapauksilta. Tämä on tarkoituskin, sillä medialukutaitoista lukijaa tämä auttaa asennoitumaan hahmoihin oikealla tavalla. Ja mangakan laajentaessa stereotypiaa kohti eläväistä ihmistä, tämä auttaa lukijaa hahmottamaan hahmon ydintä, vaikka tätä käsitelläänkin teoksessa varsin kovakouraisesti, miltei ennakoimatta. Psykologiset aspektit ovat hankalia esittää kirjoitetussa tai piirretyssä muodossa. Ihmisten olemuksien luotaaminen vaatii runsaasti selittämistä. Teos onnistuu kertomaan tarinansa ja yhdistämään mielenkiintoisella tavalla kuvan ja kirjallisen kerronnan. Siksipä teos on hyvin vahvasti henkilökemioiden varaan rakentuva draama.

Kerronnan tahti on juuri sopiva: teos ei koskaan seisahdu liian pitkäksi aikaa. Sankarimme mysteerio, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, on rakennettu erittäin pikkutarkasti, ja jokainen episodi valottaa sankarimme olemuksen todellisuutta. Sankarimme on hyvä esimerkki vahvasta keskushahmosta, jonka ympärille kaikki tapahtuvat vahvasti rakentuvat. Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki liittyy sankariimme ja tämän mysteerioon. Tämä tekee maailmasta yksioikoisen, mutta lukijan on hyvä havaita, että sankarimme toimii teoksen kertojana. Siksipä objektiiviselta vaikuttava kerronta onkin varsin subjektiivinen: lukija kokee sen mitä sankarikin. Tästä huolimatta sankarimme avautuu varsin särmikkäänä hahmona teoksen juonenkäänteiden pakottaessa sankariamme tarkastelemaan itseään tarkemmin.

Viimeisten lukujen aikana teos unohtuu kenties pyörimään liiaksi sankarimme ympärillä, vaikka tämä onkin sankarimme egoismiin viittaavan persoonallisuuden mukaista. Viimeiset luvut eivät tarjoa katsojalle ensimmäisten lukujen kaltaista sukellusta psykologian syvään päähän, ja muodostuu siten varsin tylsäksi ja puuduttavaksi. Ensimmäisten lukujen surreaalit näkymät hiipuvat pois. Vaivihkaisesti teos muuntuu miltei irrottelevan ja ilottelevan yksinkertaisesta surrealismista, vakavaksi ja tapahtumiltaan äärirealistisen sekavaksi sopaksi.

Hyvä kerronta, hyvin suunnitellut luvut ja niiden tapahtumat pitävät yllä virtaa, joka tempaisee lukijan matkaan. Teos on selvästi suunniteltu ja hyvin rakennettu kokonaisuus, ja sitä täytyykin arvioida kokonaisuutena. Kaikki liittyy kaikkeen, kaikki liittyvät sankariimme. Suosioonne sulkeutuva kriitikkonne ei pidä teosta kuitenkaan kovinkaan monitahoisena. Teoksessa on selkeitä episodeja, joiden tapahtumista on vedettävissä selkeitä linjoja halki teoksen kokonaisuuden. Mutta ne ovat loppujen lopuksi vain sivuosassa, kaiken keskittyessä sankariin. Kriitikkonne ei pidä tätä virheellisenä tapana kertoa tarinaa, vaan varsin mielenkiintoisena näkökulmana.

Vaikka teos käsitteleekin aihealueita, jotka ovat hankalia ja kertojaksi on valittu päähahmo, onnistuu teos säilyttämään kerronnassa tietyn objektiivisuuden. Katsojalle ei tule tunnetta siitä, että hän toimittaa psykoterapeutin virkaa vinksahtaneelle mangakalle, joka syytää ja piirtää maailmantuskaansa, joka sitten toimitetaan kaikille kansoille julkaistavaksi. Teos hyödyntää hyvin sen kerrontatavaksi valitun etäisyyden, tarjoten suhteellisen objektiivisen näkymän lukijalle, eikä siten kerjää halpoja tunnereaktioita. Voisi nähdä, että tekijä on pedannut lukijalle sijan kyynisenä ulkomaailmana, joka vain etäisesti seuraa tapahtumaa, mutta ei piittaa tapahtumien kulusta saati sitten puutu niihin passiivisesti vain tyydyttäen uteliaisuuttaan. Töllistellen, tirkistellen, vastuuttomasti.
Draama jääkin siten sopivan etäiseksi, kriitikkonne ei omassa vajavaisuudessaan keksi keinoa, jolla kerronnan draamakaari saataisiin lähemmäksi lukijaa rikkomatta teoksen muutoin mainiota draamakudelmaa.
Ja loppu, kaikessa kalseudessaan, on teoksen arvoinen, vaikka se jättääkin lukijalle onton olon ja ajatuksen: ”Tässäkö se sitten on?”. Ja siinä se sitten on, erään miehen erikoinen tarina saavuttaa sille sopivimman lopun. Realismin draamakudos on vahva. Eihän elämän ruletti tarjoa mahtavia loppuja, pääpalkintoja tai voittoja kaikille sen pelaajille.

Teoksen kalsea visuaalinen ilme ja miltei realistinen hahmodesign, realistisine taustoineen tukee hyvin teoksen harmaata juonta. Tokio, Japani, maailma ja puistot sen asukkaineen näyttäytyvät realistisesti tavoilla, joka ei tavoittele inhoa, vaan kalseaa inhimillisyyttä. Alkuluvuissa teoksen piirtäjä leikittelee surreaalin taiteen modernilla kuvastolla, mikä on hauskaa ja oivaltavaa katsottavaa, ja teoksen visuaalisen ilmeen parhainta antia.

Mielenkiintoinen, kerronaltaan omalaatuinen ja kuitenkin jonkin verran jopa tylsä psykologinen manga. 

Hyvää Huonoa
  • maistuu elämältä
  • oivaltava
  • juonikerronta
  • henkilöhahmot (varauksin)
  • maistuu elämältä liiaksikin
  • raskas luettava
  • ei aivan aina avaudu helposti
  • muutos (varauksin)
Arvosana: ****

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste