Kare Kano

Kesken pahimman dekonstruktoinnin ja abstraktin symboliikan Neon Genesis Evangelion -TV-sarjan viimeisessä jaksossa näemme kohtauksen vaihtoehtoisesta todellisuudesta, missä sarjan päähenkilöt elävät aivan tavallista elämää nykyajan Japanissa. Tämä klassinen pätkä kuuluisaa animea pistää selvästi esiin kaikesta sen ympärillä tapahtuvasta epätodellisesta pauhusta ja ahdistuksesta. Jossain määrin mieltä rauhoittavan lopunkin jälkeen katsojalle jää halu nähdä lisää sitä rauhallisempaa ja mukavampaa maailmaa. Hieman epäsuorasti ohjaaja Hideaki Anno jatkaakin aloittamaansa koulukomediaa ja jo NGE:ssä käsittelemiään teemoja samannimiseen mangaan perustuvassa animessa Kareshi Kanojo no Jijou (jenkeissä His and Her Circumstances).

KareKanon tarina keskittyy kahden lukiota aloittelevan mallioppilaan ympärille. Miyazawa Yukino on tyttö, joka on jo lastentarhasta saakka tehnyt kaikkensa saavuttaakseen ikätoveriensa ja ohjaajiensa suosion ja kunnioituksen itselleen. Koko peruskoulun ajan hän onkin esiintynyt ihanteellisena oppilaana, joka on pitänyt huolta ympärilleen kasautuvista faneista ja muista oppilaista. Yukino elää kaksoiselämää; kotona hyvän tytön naamio jää nurkkaan ja hän vaihtaa koulupuvusta verkka-asuun ja joko alkaa opiskella valtavalla tarmolla tai vain höllyää ympäri asuntoa ilman parempaa tekemistä. Ainoastaan lähiperhe tietää tytön todelliset kasvot, ja he joutuvatkin pidättelemään nauruaan kuullessaan naapurien kehuvan Yukinon rehtiyttä ja kiltteyttä.

Kaikista ponnisteluistaan huolimatta Miyazawa Yukino ei pääse lukioonsa koulun parhaimmilla arvosanoilla; tyhjästä putkahtaa esiin toinen mallioppilas, Arima Souichiro, jonka suosio ampaisee taivaisiin hänen saadessaan pitää puheen kouluvuoden aloitustilaisuudessa koko oppilaskunnan edessä. Murretun ja syrjään joutuneen Yukinon mielessä kehittyy nopeasti syvä viha poikaa kohtaan ja hän alkaa vehkeillä tämän päänmenoksi samalla panostaen osaamiseensa ja ulkoasuunsa entistäkin enemmän. Yukinon saavuttaessa erävoiton ensimmäisissä välikokeissa Arima osoittautuukin aivan aidoksi "ihanteelliseksi ihmiseksi" ja onnittelee tyttöä hyvästä suorituksesta. Pettyneenä Yukino alkaa viimein tiedostaa liiallisen kunnianhalunsa ja elämänsä tyhjyyden. Onko ihmisellä, joka elää vain pinnalta hyvää elämää, oikeus arvostaa itseään? Tai antaa toisten arvostaa häntä?

Yukinon ja Ariman välinen kilpailu menettää lopullisesti ponttaan, kun Arima tunnustaa rakastavansa tyttöä. Tämä tuo lohtua masentuneelle Yukinolle, joka näin uskoo osoittaneensa oman henkisen ylemmyytensä kilpailjastaan. Tämän jälkeen Arima saakin yllättäen tietää tytön oikean persoonallisuuden yllättäessään tämän viettämästä rentoa päivää kotonaan. Hänen tunteensa eivät silti muutu. Yukinokin huomaa ennen pitkää rakastuneensa Arimaan, ja onnistuttua lopulta voittamaan epävarmuutensa ja ahdistuneisuutensa saa välitettyä tunteensa pojalle. Kumpikin lupaa alkaa elää todenmukaisempaa ja parempaa elämää mallioppilaan esittämisen sijaan. Parin aloittaessa seurustelun alkaa tarinakin toden teolla.

KareKanon juoni keskittyy pääasiassa näiden kahden rakastavaisen suhteen ja heidän henkisten olemukiensa kehitykseen. Kumpikin tuntee olevansa jossain määrin toisen alapuolella; Arima kadehtii Yukinon jatkuvasti värikkäämmäksi käyvää persoonaa ja omaperäisyyttä, Yukino puolestaan Ariman maltillisuutta ja ihanteellista käyttäytymistä. He rakastuvat toisiinsa yhä syvemmin tarinan edetessä, ja tämä tunne muuttuu hyvin voimakkaaksi juonelliseksi elementiksi. Lähetessään toisiaan kumpikin riisuu .naamioitaan. yksi kerrallaan ja muuttuu yhä enemmälti oikeaksi, tasapainoiseksi ja elämäänsä tyytyväiseksi ihmiseksi. KKnJ:n englanninkielisen käännöksen ohjaajan mukaan se on anime, jonka hahmot muuttuvat koko tarinan ajan yhä omituisemmiksi.

On helppo arvata, miksi Hideaki Anno innostui ohjaamaan perusasetelmaltaan ja genreltään näinkin paljolti edellisistä töistään poikkeavan teoksen. Teemojensa puolesta KareKano todellakin on melkein suoraa jatkoa NGE:n abstraktille lopulle, joka yleisimmän tulkinnan mukaan yritti tyrkkiä japanilaista kansaa elämään enemmälti itsensä ja oman hyvinvointinsa kuin yhteiskunnan vuoksi. Vaikka Yukino ja Arima eivät kuulukaan samaan epämääräiseen massaan kuin mihin NGE:n Shinji itsensä toivoi, elävät hekin tarinan alussa keinotekoista ja epätodellista elämää. On mukava ajatella, että Annon ohjauksessa KareKano toimii eräänlaisena jatkona NGE:lle ja tukkii tämän animen luomaa ikävää henkistä aukkoa katsojan mielessä.

Yksi mielenkiintoinen puoli, jonka havaitsin sarjaa seuratessani oli se, että kaikki sen tärkeät hahmot ovat melko älykkäitä, ja käyttäytyvätkin niin. Tavallisesti shoujomangakat tuntuvat kiertävän hahmojen kerronnalliset vaikeudet sillä, että he sijoittavat kaikkien päähenkilöiden älykkyysosamäärät enemmän tai vähemmän keskiarvon alapuolelle. Sekä Yukino että Arima tiedostavat hyvin omat vikansa ja erilaisuutensa ja muuttavat jatkuvasti suhtautumista minuuteensa ja muihin ihmisiin. Kuin oikeatkin ihmiset, ovat he jatkuvan kehitysprosessin alla pyrkimässä kohti aikuisempaa ja ihannoitavampaa maailmankatsomusta. Tavallista realistisemman ajattelumallin ansiosta hahmot myös tuntuvat olevan todellisia aivan uudenlaisessa mittakaavassa.

KareKanon suurin vahvuus onkin sen realismi. Tarina ei uppoa standardishoujon ihmissuhdesuohon, vaan jatkuu järkevänä ja helposti käsitettävänä. Jopa pakollinen bishhounenhahmokin tuntuu aivan aidolta henkilöltä, Miyazawan tai Ariman tapaaminen todellisessa elämässä tuskin edes yllättäisi. Rakkauskaan ei teemana valu samaan toisinaan häiritsevänkin törkeään siirappisuuteen kuin muissa genren teoksissa. Se on koko ajan tarinassa mukana, muttei näyttele ehdottoman hallitsevaa roolia. Arima ja Yukino ensisijaisesti elävät, vasta toissijaisesti ovat rakastuneita toisiinsa. Hienovaraisesti kuvattuna tämä tunne onnistuukin tuntumaan paljon suuremmalta ja aidommalta kuin muissa ihmissuhdetarinoissa. Sama pätee myös muuhun tarinankerrontaan; genreen yleensä kuuluva unimaisuus ja sen aiheuttama häiritsevä epätodellisuuden tunne puuttuvat. KareKano on todellisin ja uskottavin lukemani manga.

Animena KKnJ:ssä on tiettyjä puutteita, sekä budjetin että suunnittelun puolella. Vähärahaisena animaationa se valmistettiin perinteisellä Gainax lite -tuotannolla, joka pahimmillaan sarjan loppupuolella muistuttaa sarjakuvan katselemista äänillä. Myös juoni jäi keskeneräiseksi, kun sarja piti pätkäistä katki 26 jakson kohdalta (manga jatkuu edelleen). Anno on yksi sen pelastavista enkeleistä; hänen kykynsä tehdä animesta älyllisesti haastavaa ja silti mukavaa seurata sekä tietenkin NGE:n teemojen pohdiskelu uudessa muodossa tekevät tarinan animoidustakin versiosta hyvin suositeltavan ostoksen. Audiopuolella ääninäyttelijöiden hienoista heikkoutta kompensoi kaunis ja hyvin tehty musiikki, joista mieleenjäävimpiä ovat sarjan alku- ja lopputeemat (kulttuuriharrastajille: sarjan loppumusiikki esittää joka jakso vaihtuvan live-kamera-ajon Japanista!).

Shoujo on laaja genre, johon kuuluu jos jonkinmoista räpellystä ja hieman mielenkiintoisempaa tarinaa. Kareshi Kanojo no Jijou nousee kaikkien muiden yläpuolelle todentuntuisuudellaan ja kiistämättömällä laadullaan. Tämä on sarja, jota kenenkään shoujo-fanin tai Annon töistä kiinnostuneen ei tulisi jättää välistä. KareKano-manga on saavuttanut ikuisen sijan suosikkimangalistani viiden parhaan joukossa ja animekaan ei hevillä mielestä tule unohtumaan.