sisällön alkuun
25.11.2017 09.16 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Dawgz, we been dissed..."

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

Tietoja mangasta

päivitetty 31.3.2012

Alkuperäinen nimi:
こはるの日々

Translitterointi:
koharu no hibi

Pituus:
3 manga-albumia, jatkuu edelleen

Tekijä(t):
mangaka: Youkou Ooshiro

Keskusteluja Kupolissa:

ei ole

Kupolin virallinen arvosana:

***

virallinen arvosana lasketaan ottamalla keskiarvo kaikista tällä sivulla olevista arvosanoista; sekä Kuun teos -arvosanasta että arvosteluiden arvosanoista

Koharu no hibi

Palaa tästä takaisin teoslistaukseen.

Sisällysluettelo

Täysimittainen arvostelu; arvostelijana Herkko

arvostelu on päivitetty viimeksi 31.3.2012

Torii Akira on hyvin tyypillinen kouludraaman päähenkilö: yläkoululainen ja kerrassaan hyvämaineinen koulupoika, jonka persoonallisuudessa on hitunen omaperäisyyttä. Luonnollisesti, synergiaetujen nimissä, tämän seesteisen henkilön on kohdattava vastineensa. Normaalisti tämä vastakkainen vastakohta olisi hyvin aktiivinen touhukas koulutyttö, joka saattaisi esimerkiksi omata todellisuutta vääristäviä paranormaaleja voimia. Torii Akira törmää kuitenkin siivoon ja siistiin ikäluokkaa nuorempaan tyttöön, viehättävään pikkuneitiin nimeltään Koharu, jota hän herrasmiehen tavoin avustaa pienen ongelman ratkaisussa. Satunnaiselta vaikuttava kohtaaminen ei kuitenkaan ole ainoa, sillä on kuin tuo viehättävä pikkuneiti seuraisi ja tarkkailisi Akiraa. Aivan niin, ihastuttava, söpö, naiivi, kaunis ja uhkea pikkuneiti Koharu sattuu olemaan etärakastunut sankariimme, ja neiti todellakin on sitä persoonallisuustyyppiä, joka on erittäin omistautunut rakkautensa kohteelle. Erittäin omistautunut. Kyllä, Koharu on ihastuttava yandare, Akiraan syvästi rakastunut sellainen. Näin muodostetaankin varsin mielenkiintoinen pariskunta.

Koharun psykopatologian avauskertomus näyttelee teoksessa varsin merkittävää osaa. Torii Akira ja muut geneeriset sivuhahmot reagoivat lähes realistisesti Koharun mielipuolisempiin ja järjettömimpiin toimiin. Kuin rämäpäiseen lapseen, kenties kiusanhenkeen, jonka käytöstä on oikaistava. Tehden yandaresta uhmaikäisen lapsen, tekijä kiertää hahmon stereotyypille vaadittavan tietyn salaperäisyyden ja mahdollistaa siten Koharun hahmon käsittelyn tavoilla, jotka inhimillistävät hahmoa. Mutta tämä inhimillistäminen ei kuitenkaan poista hahmoon selkeästi liittyvää hulluuden, maanisuuden ja uhkaavan outouden leimaa, mutta tarjoaa meille, suhteellisen järkeviäkin, selityksiä tytön kummalliseen käytökseen. Lukija ei voi olla, silloin tällöin, jopa säälimättä tyttöparkaa.

Eikä lukija voi olla säälimättä, myöskään nauramatta, Torii Akiralle, jonka hahmo käyttäytyy yllättävän epäloogisen loogisesti jouduttuaan kokemattomana koulupoikana Koharun ”syvän ja omistautuvan” rakkauden kohteeksi. Muistuttaen mieleeni ”Watson” -hahmon, jonka tarkoituksena on savantin neron kasvatus, ja Watsonin tavoin, sankarimme toimii teoksen kertojana. Kuitenkaan hahmosta ei jää juurikaan syvää mielikuvaa. Hahmon näkökulmassa ei ole mitään erikoista, väriä, jolla hahmo erottuisi stereotyyppien joukosta. Tekijä yrittää kuitenkin kuvata Torii Akiran kokemaa ahdistusta, joka on ilmiselvä seuraus omistautuvan ja omistavan tyttöystävän hankkimisesta. Mutta muutoin hahmo on miltei isällinen, opastava, äkkiväärä senpai, kuin se nk. fiksumpi osapuoli japanilaisen peruskomedian parivaljakossa, valmiina fyysiseen huumoriin typerämmän tehdessä typeryyksiä. Toisaalta hahmo on kuin koirankouluttaja.

Parisuhdetta voi tarinan tässä vaiheessa kuvata ajatusleikillä ”hullusta koirasta ja tämän isännästä”. Jännite syntyy lukijan ymmärtäessä ja samalla kertojan näyttäessä Koharun synkempiä puolia ja medialukutaitoisen ja – tietoisen lukijan yhdistäessä nämä yandarelle tyypillisiin harrasteisiin. Jotka johtavat yleensä verisiin vesurileikkeihin ja dekapitoidun pään kanssa purjehtimiseen. Nätti vene muuten. 
Tämä tekeekin Koharun teoksesta mielenkiintoisen, on kertojan tapa leikitellä näillä juuri tämäntyyppisen ihmissuhteellisen psykologista trilleriä varten luoduilla kliseillä. Kertoja onnistuu luomaan yandare- tarinoille tyypillisiä uhkaavia tilanteita, joissa Koharu tuntee suhteen olevan uhattuna. Tilanteita, joissa tyypillinen stereotyyppi ratkaisisi ongelman hyvin poikkeavalla tavalla. Koomiseksi muuttuvat uhkaavat kohtaamiset eivät ole lainkaan koomisia, jos lukija ymmärtää tarttua koukkuun. Ja pohtia tapahtumien selkeitä alavireitä hieman objektiivisemmin. 

Tasapainoilu söpön komedian ja riipaisevan outoilun välillä ei aina onnistu. Jotkin mangan luvut ovat täyttä filleriä, eivätkä eroa lainkaan tyypillisen kouluromanssin kerronnasta. Mutta teoksen konseptissa filleritkin ovat osana teoksen juonen edistämistä. Ja varsinkin hahmokehityskaarta edistäviä. Tämä ei poista niiden geneerisyyttä, huumorin ja kerronnan väkinäisyyttä. Turhuutta, jolla täyteluku on täytetty. Samoin juonenkäänteet ovat odotettuja, kliseisiä, mutta kliseiden päällä on näkökulman tähden pieni kerros maukasta omaperäisyyden kastiketta. Teoksen vetovoima syntyy vain tavasta, jolla tekijä ylläpitää "hullun koiran" arvaamattomuudesta johtuvaa jännitettä yllä. Lukijan odottaessa sitä, milloin koira puree kättä, joka sitä ruokkii. Myös teos omaa ripauksen realismia, konseptissaan, jolloin kenties säästytään kaikkein absurdeimmilta ylilyönneiltä. Mutta tämän näyttää vain aika, teoksen juonen edetessä.
Toivonkin, ettei teoksessa päädytä genrelle valitettavasti tyypillisiin äärimmäisiin ylilyöviin ratkaisuihin, vaan pitäydytään rauhanomaisesti omituisen, uhkaavan ja arvaamattoman söpön yandaren sielunelämän tutkimuksessa. 

Piirrosjälki ja hahmodesign ovat modernia, mitäänsanomatonta, tarvittaessa yksityiskohtaista ja tarvittaessa kustannustehokkaan yksityiskohdatonta. Teos ei juurikaan tarjoa silmäkarkkia.

Tämä ei ole huono asia, eikä kerronta ole kovinkaan huonoa laadultaan, vain odotettuja ja hyvin maistuvien kliseiden tarjoilua höystettynä lievän omaperäisyyden kastikkeella. Kaiken kaikkiaan, lievästi omaperäinen romanssitarina, höystettynä kliseillä. Teoksena toistaiseksi kolmen tähtensä arvoinen.

Hyvää Huonoa
  • Koharun hahmo
  • hyvin etenevä juoni
  • jännityksen kehittäminen
  • väkinäisyys
  • kliseet
Arvosana: ***

Haluat ehkä takaisin teoslistaukseen tutustuttuasi tähän sivuun.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste