Saiyuki

Vanha kiinalainen taru keroo munkista, joka lähtee kauas Intiaan asti hakemaan takaisin pyhiä buddhalaisia kirjoituksia. Munkki saa seurakseen apinakuninkaan, sian ja vesihengen. Niin, taru... tämä ei olekaan taru. Vaan sen modernimpi, samanniminen tulkinta.

HUOM!! Arvostelu käsittää VAIN alkuperäisen 9-osaisen mangasarjan.

Shangri-La on ollut vuosia paratiisi, jossa ihmiset ja yookait ovat eläneet sulassa sovussa. Lännestä kantautuu kuitenkin jonkinlainen psyykkinen aalto, joka saa yookait tappamaan ja menettämään kontrollin. Sanbutsushin, Buddhan kolme aspektia, määräävät Genjyo Sanzon tovereineen matkalle länteen. On nimittäin tiedossa, että suurta Gyumaoh-paholaista ollaan herättämässä unestaan ja sellainenhan ei käy laatuun. Herätysprosessissa kun käytetään edelliseltä Sanzolta varastettua pyhää sutraa. Kyytiin pääsee luonnollisesti myös alati nälkäinen apinakuningas Son Goku, perverssi kappa Sha Gojyo ja turhankin usein järjen äänenä toimiva Cho Hakkai.   Nelikolla on myös syytä epäillä, että herättämisessä käytetään aikanaan edelliseltä Sanzolta pihnittyä pyhää ja voimakasta Maten-sutraa ja ihmisten tiedettä. Gyumaoh'n poika Kougaiji toimittaa idealistisen pahiksen virkaa, vaikka suunnitelman aivot ovat muualla.

Vaikka matka on ylettömän pitkä, tylsäksi se ei äidy milloinkaan. Kun ei syvennytä päänelikon menneisyyteen tai motiiveihin, puretaan energiaa paholaisten tappamiseen. väkivalta äityy tässä sarjassa yllättävänkin veriseksi useammissa kohdissa. huumori taas heiluu kiltistä tilannekomiikasta reilusti navan alle sijoittuviin lohakaisuihin. Hahmotkaan eivät turhia runoile, vaan viljelevät "Fuckia" minkä ehtivät. Eikä nelikon väliset kemiatkaan jätä kylmäksi. Sanzon nokosilta herättäjä taas voi päätyä hyvinkin kylmäksi, koska papilla on revolverinsa lisäksi lyhyt pinna ja huono viinapää. Röökiäkin palaa. Niin... puhumme siis pyhästä munkista.

Kazuya Minekuran taide on silmiähivelevää ja hahmot jäävät pitkäksi aikaa mieleen näyttämöltä häivyttyäänkin. Huumori on karskia ja tappelut komeita ja realistisia. kukaan ei tuhoa vuoria yhdellä potkulla tässä mangassa. Ainoa miinus on sarjakokonaisuuden älytön pituus. Tuntuu että matka Intiaan on oikeasti kestänyt sieltä vuodesta 1997 asti. Hakkain jeepillä oltaisiin oltu perillä jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Kaikin puolin viihdyttävä ja mukaansa tempaava manga.