Salapoliisi Conan

Meitantei Konan eli Salapoliisi Conan on Gosho Aoyaman tekemä salapoliisimanga. Sarjassa mystinen rikollisjärjestö syöttää päähenkilö Shinichi Kudolle myrkkyä, joka tekee Shinichista 6-vuotiaan naperon, Conan Edogawan. Pikku-Conan muuttaa asumaan tyttöystävänsä Ranin ja tämän hömelön etsivä-isän toimistoon löytääkseen lisätietoja rikollisorganisaatiosta. Pian etsivä-isästä tuleekin Japanin suosituimpia salapoliiseja - vaikka todellisuudessa rikokset ratkoo pikku-Conan. Myrkki ei nimittäin ole vaikuttanut Conanin älyyn millään lailla, hän on yhä partaveitsenterävä salapoliisi.

Mangasarja on ilmestynyt vuodesta 1994. Sarjasta on lisäksi tehty anime, useita anime-elokuvia sekä uusimpana liveaction-sarja. Hiipumisen merkkejä ei ole siis nähtävissä. Conan on myös yksi ensimmäisistä suomennetuista mangasarjoista.

Meitantei Conan on sarja joka on kummitellut mielessäni jo useiden vuosien ajan, mutta jostain kumman syystä en ole saanut aikaiseksi lukea sitä yhtään. Kun sitten viimein päätin korjata tämän puutteen, tajusin heti muutaman chapterin jälkeen miksi Conan on niin suosittu, kyseessä on nimittäin yksinkertaisesti mestariteos. Tämä on huomattu myös korkeammalta taholta, sillä vuonna 1996 Aoyama sai Meitantei Conanista "46. Shogakukanin mangapalkinnon". Se on myös tehty animeksi, ja suosio ei näytä laantuvan koskaan, sarja on jo neljännellätoista kaudellaan, jaksomäärä hipoo jo neljää sataa eikä loppua ole näkyvissä niin animen kuin mangankaan suhteen. Lyhyesti: Conan on tehnyt Goushou Aoyamasta rikkaan miehen, ja menestys hänelle toden totta suotakoon.

Conanin päähenkilö on 17-vuotias Shinichi Kudou, menestyvän dekkarikirjailija Yuusaku Kudoun poika, rikosmysteerifriikki, jonka haaveena on olla yhtä hyvä etsivä kuin Sherlock Holmes. Itse asiassa Shinichi onkin jo selvittänyt useita juttuja ja näin niittänyt itselleen mainetta " Suurena lukiolaisetsivänä". Shinichillä on myös eräänlainen tyttöystävä, Ran Mouri, joka ei kuitenkaan (ainakaan päällisin puolin) osoita kovin lämpimiä tunteita Shinichiä kohtaan. Joka tapauksessa kaikki alkaa kun Shinichi menee Ranin kanssa huvipuistoon, ja vuoristorata-ajelun päätteeksi yhdeltä mukana olleelta on - katkaistu pää. Aivan, jos joku on luullut Conania joskus silkaksi lasten jutuksi, niin on aika korjata käsitys, ihmisiä kuolee tässä sarjassa mitä moninaisimmilla - ja sottaisimmilla - tavoilla, mm. yksi paloittelukin on jo tullut vastaan... No, kuten kaikki tiedämme, päät eivät putoile ihan noin vain, joten kyseessä on ilmiselvä murha, joka annetaan Shinichin selvitettäväksi. Samalla paljastuu myös koko mangan nerokkain piirre, loistavasti kirjoitetut rikostapaukset, joissa (luonnollisestikin) ensin kerätään johtolangat ja sitten selvitetään koko juttu - aivan kuten rikosromaaneissa. Lukijan nokkeluutta koetellaan jatkuvasti, joka lisää mielenkiintoa. Conanin lukemista voikin hyvällä syyllä verrata hyvän dekkarin lukemiseen, mutta siinä missä Poirot tarvitsi sataviisikymmentä sivua murhan ratkaisuun, tekee Conan saman kolmessa-neljässäkymmenessä sivussa kuitenkaan hätäilemättä liikaa. No, kuten arvata saattaa, Shinichi ratkaisee tämän vuoristoratamurhan. Tärkeintä on kuitenkin se, että epäiltyjen joukossa on kaksi "mustiin pukeutunutta miestä", jotka kiinnittävät Shinichin huomion. Kun väki poistuu paikalta, lähtee Shinichi seuramaan näitä miehiä - mikä on kohtalokasta.

Shinichi saa selville, että nämä miehet ovat aseiden salakuljettajia, mutta kun hänen nuuskimisensa huomataan, ottavat nämä Shinichin kiinni. Miehet eivät kuitenkaan tapa Shinichiä, vaan päättävät käyttää häntä koekaniinina salaperäisen "Syndikaatin" valmistaman uuden aineen kokeiluun. Tätä ainetta annetaan Shinichille, mutta koska miehillä on kiire paeta pois paikalta, he eivät näe sen vaikutusta... joka on se, että Shinichi kutistuu, saaden näin kuusivuotiaan ruumiin, mutta hänen järkensä säilyy ennallaan! Shinichin löytäneet poliisit vievät Shinichin asemalle, josta hän karkaa kotiinsa. Seuraavaksi hänen on vakuutettava tuntemalleen prof. Agasalle, että hän on oikea Shinichi, vaikkakin pieni sellainen. Kun Agasa on saatu vakuutetuksi, toteaa tämä Shinichille että hän ei saa missään tapauksessa paljastaa kenellekään olevansa Shinichi, sillä Shinichin kohtaamat miehet tulisivat taatusti vainoamaan häntä. Conanin tarina alkaa siitä mitä seuraavaksi tapahtuu: Ran tulee yllättäen sisään, ja koska Shinichi tunnistettaisiin heti, nappaa Shinichi - Conanin tavaramerkiksi myöhemmin tulevat - isot silmälasit, ja vieressä olevasta Sherlock Holmes-kirjasta Shinichi varastaa itselleen salanimen, Conanin (kaikkihan tietävät että Sherlock-kirjat on kirjoittanut Arthur Conan Doyle). Kun Ran tulee sisään ja kysyy kuka tämä outo poika on, vastaa Shinichi siihen uudella nimellään; joten: Hei, hei, Shinichi Kudou, terve tuloa, Conan Edogawa, Meitantei Conan!

Professori Agasa esittelee Conanin Ranille sukulaisenaan joka on tullut hänen hoitoonsa koska Conanin vanhempien piti lähteä joksikin aikaa ulkomaille. Agasa myös sysää Conanin lopulta Ranin ja hänen etsiväisänsä Kogoroun harteille. Conan vannoo kostavansa mustiin pukeutuneille miehille ja lupaa paljastavansa jonakin päivänä heidän rötöksensä. Näin Conan tempaistaan mukaan juttuihin, joita on laidasta laitaan, murhista kidnappauksiin. Conania ei tietenkään oteta oikein vakavasti, onhan hän muiden silmissä vain pikkukakara, siksi Conan joutuukin turvautumaan erinäisiin prof. Agasan tekemiin lisälaitteisiin, kuten äänenmuuntimeen.

Conan selvittää juttuja oikeastaan kahdella tapaa: "aitoja" poliisijuttuja ja sitten "lapsellisempia" juttuja uusien koulukavereidensa kanssa. Kuitenkin myös nämä ns. lapsellisemmat jutut paljastuvat usein ennemmin tai myöhemmin aidoiksi tapauksiksi. Kaiken keskellä Conanin täytyy pitää huoli siitä, ettei hän paljastu Shinichiksi, ja siksi Conan joutuu silloin tällöin "ilmoittamaan itsensä", eritoten Ranille, joka ikävöi kovin Shinichiä. Lisäksi Conanin on pikku hiljaa päästävä lähemmäksi "Syndikaattia", joka teki Shinichistä sen mitä on. Kuudennentoista tankoubonin kohdalla mukaan tulee Conanin, ilmeisesti, "ikuinen" kilpailija, Kaitou Kid, mutta koska en ole vielä niin pitkällä en voi sanoa tästä henkilöstä muuta kuin että odotan innolla hänen saapumistaan sarjaan.

Sarjassa on lähes kaikki kohdallaan; siinä on selkeä, tyylikäs, tuoreelta tuntuva piirrostyyli; hienoja ideoita, loistava juonenkehitelmä, mielenkiintoiset hahmot ja ennen kaikkea se on lähes vaarallisen addiktiivinen. Se ei ole läheskään ainoa etsiväsarja, mutta koska en ole muihin (esim. Kindaichi Filesiin) koskaan tutustunut, Meitantei Conan tuntuu uskomattoman tuoreelta. Kuitenkin juonenkehitykseen liittyy myös sarjan ainoa suurempi miinuspuoli: alun vauhdikkaan juonenkehityksen jälkeen rakentuu eräänlainen status quo, tilanne jossa juoni ei etene paljoakaan (pitkään aikaan, siis). Itseäni moinen ei kamalasti haittaa, sillä rikostapausten nokkeluus kompensoi tätä. Joillakin se kuitenkin voi aiheuttaa "tämähän on tätä samaa koko ajan"-ajatuksen. Valitettavasti sarja ei oikein pyri poistamaan tätä ajatusta esim. juonen kannalta tärkeillä cliffhangereilla. Siksi suosittelenkin Conania erityisesti vain dekkareista pitäville. Arvosana on tarkoituksella väljä, sillä olen verraten vähän vasta Conania lukenut.