Time Stranger Kyoko

Time Stranger Kyoko, Arina Tanemuran kolmeosainen sarjakuvateos, on jäänyt Suomen mangahistoriaan ensimmäisenä maassamme julkaistuna shoujona, eli tytöille suunnattuna mangana. Se sai julkaisunsa aikaan paljon huomiota tavallisessa lehdistössä paitsi kohderyhmänsä, myös sen vuoksi, että sen päähenkilön nimi on Kyoko Suomi.

Tarina sijoittuu fantasiamaailmaan, joka taustatarinan mukaan on yhdeksi valtioksi yhdistynyt Maapallo tuhat vuotta tulevaisuudessa. Päähenkilö Kyoko on planeetan kruununprinsessa, ja hän ei ole kovin innostunut tulevasta valta-asemastaan. Kun hän saa tilaisuuden välttää joutumisen tulevaksi kuningattareksi herättämällä isosiskonsa koomasta, hän ottaa tilaisuudesta välittömästi vaarin ja alkaa henkivartijoidensa kanssa kerätä kasaan Strangereita - taikavoimia omistavia ihmisiä, jotka yhdessä voivat suorittaa herätystyön. Tanemuralle tunnusomaisesti sarja sisältää paljon nättejä ihmisiä ja kaunista taidetta.

Alkuperäisen suomalaisen julkaisun aikaan Egmont Kustannus aliarvioi shoujo-mangan menekin Suomessa, ja Kyoko katosi nopeasti pysyvästi myynnistä. Nykyään Kyoko-albumit ovat yksiä harvinaisemmista suomalaisista mangajulkaisuista.

Time Stranger Kyoko on Suomen ensimmäinen shoujo-manga eli pääasiassa tytöille suunnattu manga. Tarinan päähenkilö on Kyoko Suomi -niminen tyttö, joka on Maapallon yhdistyneiden maiden ainoa prinsessa. Hän ei kuitenkaan halua olla maan tuleva johtaja, sillä ei katso olevansa sopiva siihen rooliin. Välttääkseen kruunaamisen Kyoko ryhtyy keräämään kahtatoista kykenevää, joiden avulla hän pystyisi herättämään syntymästään asti nukkuneen kaksoissiskonsa Uin. Jos Ui heräisi, voisi hän ryhtyä hallitsijaksi ja Kyoko saisi jatkaa elämäänsä tavallisena kansalaisena.

Kyokon tarina on sitä melko peruskamaa, mutta siinä on kuitenkin riittävästi juonenkäänteitä ja yllätyksiä, jotta tarina pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. Myös hahmot ovat eläväisiä ja jokainen on oma persoonansa, vaikkakin alkuun hahmot tuntuvat turhan stereotypioisilta. Mitään ikuisesti muistettavia hahmoja tässä ei kuitenkaan ole, vaan hahmot ovat juonen kanssa keskivertoja tuttavuuksia. Arina Tanemuran suurisilmäiset hahmot eivät olleet minulle niin suuri järkytys kuin aluksi ajattelin ja aloin loppua kohti pitää kovastikin piirrostyylistä, vaikka sen välillä varsin harmahtava tyyli häiritsikin.

”Erikoisuutena” tavalliseen maailmaan verrattuna Kyokon maailmassa on kirittoja eli ihmisiä, joissa on kasvien tai eläinten DNA:ta. Nämä erilaiset risteymät muodostavat sitten erilaisia yhteisöjä kuten esimerkiksi Kalojen kansa ja Kukkien kansa. Itse en pitänyt tästä lisäyksestä tarinaan, sillä se sai maailman tuntumaan liian keinotekoiselta ja sidotulta tähän meidän maailmaamme. Jos muodonmuutoksia ja fantasiaolentoja laitetaan tarinoihin, pitäisi niissä olla yhä jotain mystistä eikä kuitata koko juttua geenimanipulaatiolla.

Time Stranger Kyokon yksi suurimpia vikoja on se, että tarinassa ja hahmoissa on paljon tunnetta, tunnelmaa ja suunnitelmaa, mutta mitään näistä ei oteta missään vaiheessa kunnolla käyttöön. Tämä sarja on yksinkertaisesti aivan liian lyhyt kahdentoista kykenevän keräämiseen ja heidän esittelyynsä. Erityisen huonosti menee lopussa, kolmannessa ja viimeisessä osassa esitellyillä hahmoilla, jotka yksinkertaisesti vain kutsutaan paikalle ja joita näytetään yhteensä noin kolmen ruudun verran. Hahmoesittelyistä näkee kuitenkin, että jokaisella hahmolle on suunniteltu omanlaiset luonteensa – niitä ei vain koskaan keretä näyttää. Tarina ei kuitenkaan lopu kesken, vaan loppuimelyyksille on jätetty liikaakin tilaa verrattuna varsinaiseen juonen kokoon runttaamiseen. Kenties ärsyttävin piirre mangassa on se, että Tanemura itsekään ei vaikuta kovin kiinnostuneelta juuri tästä mangasta, vaan kirjoittaa jatkuvasti muista sarjoistaan, jotka toivoo saavansa julkaistua nopeasti tulevaisuudessa. On jotenkin vaikeaa olla kiinnostunut tarinasta, josta mangaka itsekään ei vaikuta järin kiinnostuneelta.

Äänitehosteet ovat Kyokossa omaa luokkaansa. (klikkaa kuvia suurentaaksesi)

Suurin vika Kyokossa on suomijulkaisu. Suomennoksen yleisessä laadussa ei ole kovin suurta valitettavaa (vaikka joidenkin hahmojen aksentit olivat enemmän järkyttäviä kuin huvittavia), mutta äänitehosteet, niiden kääntäminen ja sijoittaminen… MUKS, pyörn pyörn, osoitus, loist, juoks juoks, vapi vapi ja heitto kavereineen alkoivat yksinkertaisesti ahdistaa ja pistivät silmään joka ainoalla sivulla. En itse keksi mitään pahempaa tunnelmanpilaajaa kuin alalaidassa suutelukohtauksen aikana oleva ”pusi” tai tehoste ”purist” kun jotakuta otetaan kiinni paidankauluksesta. Varsin järkyttävien suomennosten lisäksi uudet tekstit oli raa’asti nakattu suoraan kuvien päälle, jossa ne peittivät piirrosjälkeä alleen, mutta –pahimmillaan – jättivät vielä alkuperäiset äänitehosteet näkyviin osittain. Lisäksi kaikki äänitehosteet on tehty jollakin tylsällä fontilla, joka ei sovi yhteen Tanemuran piirrosjäljen kanssa. Toisessa ja kolmannessa kirjassa jälki on jo vähän siedettävämpää, mutta pistää yhä silmään.

Time Stranger Kyoko olisi saanut minulta varmasti kolme tähteä, jos se olisi käännetty kunnolla. Egmont ei kuitenkaan tunnu harrastavan mangan kääntämistä hyvälle suomenkielelle, joten niin tuli tämäkin sarja raiskattua kunnolla. Toivoisinkin, että tulevaisuudessa Egmont lopettaisi suomentajien kiusaamisen ja jakaisi hommat niin kuin kuuluu. Alkuperäisten äänitehosteiden poistaminen mangasta on yllättävän vaikeaa ja tavallisimmin siihen hommaan palkataan ihmisiä ihan erikseen. Sarjan lyhyydestä koituvien ongelmien ja - lähinnä - kammottavien ääniefektien takia arvosanaksi yksi tähti.